lauantai 19. joulukuuta 2015

Eeva-Kaarina Aronen: Edda


Eeva-Kaarina Aronen: Edda
Sivut: 370, Teos 2014
Kannet: Mika Tuominen

Perjantain ja lauantain välisenä yönä luin viimein loppuun pitkään kesken olleen Eddan. Seuraavana päivänä kuulin kirjailijan äkillisestä menehtymisestä. Hyisellä tavalla kirjan luonne muuttui hetkessä. Vaikka Eeva-Kaarina Aronen ei ole minulle entuudesaan tuttu kirjailija, eikä Edda noussut suosikikseni, tiedän sen jäävän mieleeni pitkiksi ajoiksi aivan erityisellä tavalla. Minulle on kerran ennenkin käynyt näin ja siitä syystä en varmasti koskaan tule unohtamaan Doris Lessingiä ja Eloonjääneen muistelmia. Sama koskee nyt Eddaa.

Helsingin Töölö, 50-luvun loppu ja kaksi pientä tyttöä Eetu ja Aatu. Leikit kerrostalojen pihoilla, rappukäytävissä ja kellareissa on menneisyyttä. Menneisyyttä, jossa jahdataan Namusetää, kirjoitetaan rihvelitauluun, puhutaan ruotsia ja kuunnellaan aikuisten juoruja. Mutta lapsuuden leikit loppuvat rujosti. On vain punainen syli ja auton takavalot ilman hyvästejä.

Aikuisena Eetusta tulee Edda, joka on yhä kiinni menneessä monella langalla ja pistolla. Lapsuuden mysteerit ovat vielä selvittämättä, samat talvet elettävänä uudelleen ja Eddan omat rituaalit suoritettavina. Menneisyys ei irrota otettaan Eddasta, eikä Edda menneestä. 

Kirjassa menneisyys ja nykyisyys lomittuvat yhteen. Tarina aukeaa hitaasti, pala kerrallaan. Välillä on Eetu ja Aatu, sitten taas Edda. Lukijalle kerrotaan hitaasti tarina, joka ensin hämmentää, mutta jota lopulta ymmärtää. Tai ainakin yrittää ymmärtää. Silti kansien suljettua ilmassa leijuu vielä kysymyksiä, joihin ei saanut vastausta. Vai saiko? Menikö minulta jotain ohi?

Edda on hieno ja jollain tavalla loistelias kirja. Se on karu ja kiero, hämmentävä ja rujo. Mutta kuitenkin aito ja lämmin, koskettavakin. Kirja, jota en rakastanut, mutta jolle en voi olla antamatta arvoa. 

Kirjan heikkoutena pidin sen pituutta ja hieman turhan hidasta etenemistä. Vaikka tarinan tarkoitus ei olekaan aueta heti, olisi kirja mielestäni toiminut paremmin tiiviimpänä, jolloin kaltaiselleni lukijalle ei olisi jäänyt mahdollisuutta kiinnostuksen herpaantumiseen. Nyt niin kävi useamman kerran ja kirjan pariin palaaminen oli välillä työlästä. Kirja palkitsee lukijansa, mutta ymmärrän, jos kirja jää joltain kesken.

Mutta. Hieno tarina ja hieno kirja. 

Vaikka kirjailijan menehtyminen ei kosketa minua henkilökohtaisesti, väritti se kuitenkin oman kokemukseni kirjasta ja jätti jäljelle haikean olon. 

Osanotot heille, joita suru koskettaa juuri nyt. Onneksi tarinat elävät pidempään kuin me.


♥½

10 kommenttia:

  1. Hui, aikamoinen yhteensattuma! En ole lukenut yhtään Arosta vielä, vaikka Kallorumpu löytyy omasta hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kallorumpua on kehuttu, sen tiedän. Arosen tyyli oli minusta ainakin omintakeinen, joten jos siitä pitää ja tyyli on sama muissakin teoksissa, niin eiköhän sekin hyvä ole :)

      Poista
  2. Kirjan pituus vähän arveluttaa sen perusteella miten tätä kuvailit. Jo kuvauksestasi voisin, kirjaa edes lukematta, veikata, että tiiviimpi toimisi paremmin, kuten lopulta itsekin totesit. No, pitää katsoa miltä tuntuu, kun tämän jossain vaiheessa aloitan, kiinnostaa kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottelemaan mielipidettäsi, jahka ehdit tämän lukea. Vaikka kirja on pitkä, ja paikoitellen hidas, sitä luki kuitenkin nopeasti silloin kun kiinnostus riitti lukemaan :)

      Poista
  3. Blogissani on sinulle haaste: http://kirja-kirppu.blogspot.fi/2015/12/alyttomat-joululahjat-haaste.html

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. Katsotaan ehdinkö vastata siihen :)

      Poista
  4. Edda oli viime kesän vaikuttavin lukukokemukseni, jotenkin sen vinksahtanut tunnelma, lapsuuden ja aikuisuuden sekä toden ja tarun kietoutuminen yhteen karulla ja kiehtovalla tavalla, teki suuren vaikutuksen. Surullista kuulla Arosen menehtymisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan vinksahtaneisuus kiehtoi minuakin, mutta omalla kohdallani lukukokemus ei ollut ihan yhtä suuri. Hyvä kuitenkin. Ja niinhän se on.

      Poista
  5. Minulla on kirja ollut puolessa välissä kesken jo monta kuukautta. Enpä tiedä, jaksanko palata sen pariin.

    En tiennyt Arosen menehtymisestä, onpa surullista. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kirja oli tosiaan pitkään kesken ja oli kyllä kynnys tarttua siihen uudelleen. Mutta olen iloinen, että luin kirjan loppuun. Se on kuitenkin hieno teos.

      Ja niin, surullista se on.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.