keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Alice Munro: Julkisia salaisuuksia


Alice Munro: Julkisia salaisuuksia, Tammi 2013
Suomentanut: Kristiina Rikman 
Sivut: 327
Alkuteos: Open Secrets 1994
Ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1995

Alice Munrosta on viimeisen parin vuoden aikana tullut ehdottomasti yksi lempikirjailijoitani ja vuoden kolmannen luettavan teoksen valitsinkin häneltä. Sillä onhan tämä itselleni henkilökohtaisesti tärkeiden kirjojen vuosi. Munron teosten lukeminen on samaan aikaan sekä äärettömän tyydyttävää, sillä Munron teokset ovat yksinkertaisesti niin hyviä, että hieman tylsää (näin pilke silmäkulmassa kirjoittaen), sillä teokset ovat myös niin tasaisen laadukkaita, etteivät ne oikeastaan tarjoa yllätyksiä. Odotin hyvää ja hyvää sain. 

Julkisia salaisuuksia on kahdeksan novellin kokoelma. Novellit sijoittuvat samaan Kandalaiseen pikkukylään 1850-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Novelleissa vilahtelevat samat henkilöt ja paikat niin, että novellien voi nähdä muodostavan jonkinlaisen kokonaisuuden. Paitsi jos on sen verran hidasälyinen kuin minä, että tajusi vasta viimeisiä novelleja lukiessaan nämä yhtäläisyydet ja tästä syystä ei heti alusta alkaen osannut yhdistellä palasia toisiinsa. Vaan eipä tuo haitannut. Novellit ovat kuitenkin itsenäisiä ja toimivat sellaisinaankin hyvin, vaikka novelleja toki luki hieman eri valossa kun ymmärsi niiden väliset yhteydet. 

Tarinoiden ytimessä on siis sama pieni kylä ja sen asukkaat eri vuosikymmeninä. Novellit pureutuvat Munron lempiaiheisiin eli ihmissuhteisiin, rakkaustarinoihin, avioliittoihin, avioliittojen ulkopuolisiin suhteisiin ja entisen puolisonsa hylkäämiseen uuden kumppanin vuoksi. Päätöksiä, joista tarinat alkavat ja päätöksiä, joiden vuoksi tarinat muuttuvat. Ja sitten on tietenkin salaisuuksia, kuten kokoelman nimikin lupaa. On salaisuuksia, joita ei tiedä ehkä kukaan ja joista ei puhuta mitään. Tai on salaisuuksia, jotka tiedetään, vaan niistä vaietaan tai ehkä on vain epäilys, joka saattaakin olla totta.

Novelleissa minua ilahduttivat muun muassa keskiössä oleva kirjasto, eri suuntiin lähetettävät kirjeet, joiden varaan tarinoita rakennettiin, kirjakauppa ja sen omistaja, joka tutustuu kahteen erikoiseen vanhukseen. Tarina, jonka oikea laita paljastuu vasta viimeisillä sivuilla. Ihmisten väliset suhteet, jotka eivät ole suoraviivaisia tai arvattavia, paitsi ehkä joskus.

Munron novelleissa on paljon tavallisia, aivan arkisia elementtejä, jopa karuja ja epämiellyttäviä, mutta Munron lempeä kerronta kietoo niiden ympärille tarinan, joka nostaa nämä pienet hetket elämästä esiin kuin pieninä ihmeinä. Munron novelleja lukiessa tulee ajatus, että kaikki tarinat ovat kertomisen arvoisia. Ei ole niin vähäpätöistä asiaa, etteikö siitä saisi tarinaa. Tai etteikö Munro ainakin osaisi pukea sitä tarinaksi.

Kokoelmasta lemppareikseni nousivat tällä kertaa novellit Tuulentupia, Oikea elämä, Albanialainen neitsyt ja Paikka korvessa. Siitäkin huolimatta, että Albanialainen neitsyt vaati tovin, että pääsin siihen kiinni, mutta sitten tykästyinkin ikihyviksi ja se onkin jäänyt ehkä parhaiten mieleen. Samoin Vandaalit jäi mieleeni, mutta siinä oli elementtejä, jotka eivät kaikki olleet makuuni.

Julkisia salaisuuksia on ilmestynyt englanniksi ensimmäisen kerran 1994 ja teos osoittaa jälleen todeksi ajatukseni siitä, että Munron uudempi tuotanto on enemmän mieleeni kuin vanhempi. Molemmista pidän, mutta lieneekö syynä novellien aiheet vai yksinkertaisesti Munron ajan saatossa huippuunsa hioutunut tyyli, sillä niin vain on, että uudempien teosten parissa tuntuu siltä, kuin maailmassa ei muita tekstejä olisikaan ja vanhemmat teokset ovat vain todella hyviä.

Olen joskus aiemmin sanonut, että Munron teoksille on täytynyt kehittää oma pisteytys. Pisteytän Munron kirjat lähinnä hänen omien teostensa kesken, koska niiden vertaaminen muihin aiheuttaisi sen, että Munron kaikki teokset saisivat kevyesti täydet pisteet.  

 

Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Sinisen linnan kirjasto, Tarukirja
 

6 kommenttia:

  1. Voi Munro! Sanoit hyvin, että kaikki tarinat ovat kertomisen arvoisia, etenkin Munron tyyliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mietin millainen onni olisi, jos saisi oman elämänsä yhdeksi Munron novelliksi <3

      Poista
  2. Minulla on juuri tulossa lukuun Munron uusin kirja, ja se onkin ensimmäinen kirja jonka kirjailijalta luen. Munro vaikuttaa kirjailijalta johon täytyy ehdottomasti tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munroon pitää ehdottomasti tutustua ;)
      Toivottavasti myös tykästyt!

      Poista
    2. Piti ihan palata tänne uudestaan, kun tuli yks kaks mieleen että mitäköhän mää oikein höpöttelin. Meni näemmä kaksi kirjailijaa sekaisin, Munroa haluan kyllä lukea mutta tuolla uudella kirjalla tarkoitin Morrisonia. Noh, samalla kirjaimellahan ne nimet alkavat, heh. Mitä kirjaa suosittelisit Munrolta ensin luettavaksi? :)

      Poista
    3. Heh, eipä tuo suuri rikos ole, koska käsittääkseni Morrisonkin on hyvä - en ole vielä ehtinyt itse lukea!

      Munrolta ekana lukisin ehkä joko Hyvän naisen rakkaus, Liian paljon onnea, Viha, ystävyys, rakkaus tai Kallis elämä.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.