sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Annamari Marttinen: Vapaa


Annamari Marttinen: Vapaa, Tammi 2015
Sivut: 314 

Luettu viime vuonna.

En olisi luultavasti koskaan tarttunut tähän teokseen, ellen olisi mukana eräässä turvapaikanhakijoihin liittyvässä kouluprojektissa, jonka tiimoilta järjestimme lukupiirin. Lukupiiriiä varten tuli lukea kirja, joka vastaisi kysymykseen: "Miltä tuntuu olla pakolainen?" 

Ajattelin ensin, että lukisin kirjan, jonka olisi kirjoittanut pakolainen itse. Ajan puutteen vuoksi en kuitenkaan tahtonut löytää aikaa etsiä tällaista kirjaa, joka kiinnostaisi itseäni joten  päädyin lukemaan Annamari Marttisen kirjoittaman Vapaa, jota projektissa mukana oleva opiskelukaverini ehdotti. Ja oikeastaan se oli harvinaisen hyvä päätös.

Marttisen teos sopi lukupiiriin mainiosti vastaten lukupiirimme kysymykseen, mutta se oli myös oikeasti hyvä, ajankohtainen (viime vuonna julkaistu) ja mielestäni tarpeeksi faktoihin nojaava. Kirja tuntui aidolta ja ellei paremmin tietäisi, voisi luulla, että Marttinen kirjoittaa omista henkilökohtaisista kokemuksistaan. Ja tavallaan hän kirjoittaakin. Marttinen nimittäin opettaa suomen kieltä Joutsenon vastaanottokeskuksessa, jonne kirja sijoittuu. Kirjaansa varten hän on haastatellut turvapaikanhakijoita sekä heidän kanssaan töitä tekeviä ihmisiä. Se välittyy kirjasta.

Irakilainen Mahdi on paennut kotimaastaan vainon vuoksi ja hakeutunut Suomeen turvapaikanhakijaksi. Hän päätyy Joutsenon vastaanottokeskukseen, jossa hän asuu hänen turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajan. Kirja kuvaa millaista turvapaikanhakijan elämä ja loputon odotus vastaanottokeskuksessa on. Odottaessaan käsittelyä ja päätöksiä, Mahdi opiskelee suomen kieltä, tutustuu muutamiin ihmisiin ja yrittää pitää pääkoppansa sekä fyysisiä vammoja kärsineen kroppansa kasassa. Painajaisissa vilahtaa Mahdin menneisyys ja pakomatka, koko elämä ja historia.

Marttinen kuvaa Mahdin taustalla häilyvän pakomatkan, elämän vastaanottokeskuskessa sekä turvapaikkahakemuksen käsittelyn eri vaiheita tarkasti. Yksityiskohdat on huomioitu ja kirja on hyvä väylä saada käsitys siitä, millaisia vaiheita turvapaikanhakija mahdollisesti joutuu käymään ennen kotimaastaan lähtöä, pakomatkalla ja tullessaan maahan, josta turvapaikkaa aikoo hakea. Tarkastelemalla näitä yksityiskohtia, joita kirjassa nousee paljon esiin, voi lukija tunnustella, miten itse reagoisi niihin. Jo näin voi saada käsityksen ajatuksista ja tunteista, joita turvapaikanhakijana mahdollisesti joutuu käymään läpi.

Samaan aikaan Marttinen myös kuvaa näitä tunteiden vuoristoratoja. Miten ensin uudessa maassa viettää kuin kuherruskuukautta ja kaikki on mahtavaa, miten on innostunut ja energinen, mutta jossain vaiheessa se voi vaihtua kulttuurishokista syntyvään ärtymykseen, alakuloon ja masennukseen. Lisäksi Marttinen kuvaa sitä, miten uudessa tilanteessa, joka on kaikkea muuta kuin normaali, saattaa erilaiset tunteet tuntua oudoilta. Esimerkiksi ihastuminen voi tuntua täysin väärältä.
 
Mielestäni Marttinen on onnistunut hienosti tarinassaan astumaan turvapaikanhakijan nahkoihin, mutta kuitenkin nostamaan esiin niitä ulkoisia seikkoja, jotka kuka tahansa voisi huomata. Tarina ei siis rakennu pelkästään Mahdin ajatusten varaan. Mielestäni näin kirjan tasapaino ja uskottavuus säilyy, ja kirjaa lukee nopeasti siihen täydellisesti uppoutuen.
 
Kirja kosketti ja itkin sitä lukiessa. En usko, että kirja yksistään olisi saanut tällaista reaktiota aikaan, mutta tiivis yhteistyö turvapaikanhakijoiden kanssa sekä tämän kirjan lukeminen siinä samassa rytäkässä ravisteli tunnepuolella. Fiktiivinen Mahdi sai kasvot ihan oikeasta elämästä. Tämä on myös syy, miksi kirja vaikutti muutenkin minuun niin paljon. Luulen, että toisessa tilanteessa kirja olisi jäänyt laimeammaksi.
 
Lukiessa minua häiritsi Mahdin tarinan rinnalle ympätty suomalaisen vangin tarina. Ymmärsin näiden kahden tarinan samankaltaisuuden ja pointin miksi ne on nostettu rinnakkain, mutta mielestäni Mahdin tarina olisi yksistäänkin ollut vaikuttava ja kantanut hyvin.
 
Kirja on hyvä ja nopealukuinen. Suosittelen kirjaa, sillä se on helppo lähestymistapa käsittelemäänsä aiheeseen.


6 kommenttia:

  1. Piti heti käydä kurkkaamassa kirjaston sivut, että löytyykö tämä hyllystä vapaana, mutta valitettavasti ei. Laitoin itselleni muistiin, jos tämä joskus sattuisi vielä kohdalle. Olen lukenut vain yhden Marttisen kirjan, mutta pidin siitä ja tämä vaikuttaa aiheensa puolesta mielenkiintoiselta. Varsinkin kun kirjailijalla on tuollaista kokemusta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva! Toivottavasti saat tämän käsiisi. Minusta tämä oli hyvä ja Marttisen oma kokemus ja hyvin tehty taustatyö välittyvät kirjasta.

      Poista
  2. Tämä on todella hyvä kirja ja koin sen niin kuin sinäkin, kirja oli kerrottu asiantuntevasti, aidonoloisesti. Minullekin olisi riittänyt vain Mahdin tarina ilman entisiä vankeja, mutta sanoma korosti mielestäni sitä, että missä vastaanottokeskus sijaitsi, vankilassa, kaukana suomalaisten silmistä. Et ole ansainnut parempaa kuin vankilaolosuhteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin tuon vertauksen sanoman samoin kuin sinä. Ja sen, että turvapaikanhakijan asema on samankaltainen. Ja melkein kuin rikos. Mutta Mahdin tarina oli niin vaikuttava ja koskettava, että se olisi riittänyt minulle :)

      Poista
    2. Äskeisestä kommentista puuttui, että turvapaikanhakijana oleminen on melkein kuin rikos joidenkin silmissä.

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti tästä kirjasta. En sen tarkemmin tästä avaudu, mutta mielenkiinnolla luin kirjaa, jonka tapahtumapaikka on ihan kotipaikkakuntani Lappeenrannan naapurissa (nykyisinhän Joutseno on toki osa Lappeenrantaa). Pystyi paremmin näkemään kuvaillut paikat silmiensä edessä.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.