keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Laura Lindstedt: Oneiron

oneiron pienikirjasto

Laura Lindstedt: Oneiron, Teos 2015
 Sivut: 439
Ulkoasu: Jussi Karjalainen 

"Yritän kirjoittaa Oneironista, mutta en osaa. Se on liian hyvä." Sanoin ystävälleni. Mutta yritetään.

Oneironin julkaisun jälkeen pari paljon lukevaa ystävääni kehui, ei, vaan ylisti kirjaa ja kiinnostuin siitä tuntien heidän valikoivan, mutta hyvän kirjamakunsa. Kun eräs kolmas ystäväni kysyi marraskuussa joululahjatoiveitani, mainitsin Oneironin. Ja lahjaksi kirjan sainkin. Tosin siinä välissä pirulainen meni voittamaan Finlandia-palkinnon. Mutta onneksi se ei saanut minua takajaloilleen - vaikka joskus niin on käynyt - vaan päätin lukea kirjan heti. Se oli hyvä päätös.

Oneiron kertoo seitsemästä naisesta, jotka ovat päätyneet jonnekin kuoleman jälkeiseen tilaan. Siellä he ovat yhdessä haparoiden, ihmetellen ja arvaillen, miten kukin heistä on kuollut. Naiset kertovat vuorotellen tarinoitaan ja keksivät tarinoille loppuja. Miten he kuolivat - riistikö joku heidän henkensä?

Tuossa oudossa, valkoisessa tilassa he ovat, seitsemän naista. On Slomith New Yorkista, taiteilija, jonka taide on vähintään kyseenalaista. On teinityttö, ravintolatyöntekijä Ulrike Itävallasta ja hollantilainen Wlbgis, jolta kurkkusyöpä on vienyt puhekyvyn. On raskaana oleva keskiluokkainen ja järkevä Nina Marseillesta ja mallintöistä haaveillut Maimuna Senegalista. Sekä toisen kenkänsä hukannut Polina Moskovasta ja brasilialainen Rosa, joka oli saanut uuden sydämen ja uuden elämän.

Nyt heitä yhdistää kuolema. Jokainen heistä on kuollut. Mutta miten?

Oneiron on runsas, useiden tarinoiden kirja. Se on syvällinen, moniulotteinen ja ajatuksia herättävä. Kirja on todella hyvin kirjoitettu ja kaikin tavoin taidokas. Näin mahtavaa, polveilevaa ja rönsyilevää kirjaa ei ole helppo saada pysymään kasassa, mutta tämä kirjaa pysyy. 

Oneiron nappaa lukijan koukkuun ja pitää kiinni. Itse luin kirjan muutamalla istumalla, sillä kirjaa luki herkästi sata sivua kerrallaan kun sen aloitti. Lukemista oli vaikea lopettaa. Kirja on niin hyvä, niin tärkeä ja kaiken sen keskellä viihdyttävä. Kirja ei ei päästä helpolla, vaan se haastaa lukijansa, mutta kirja ei ole kuitenkaan lainkaan vaikea. Sitä ei tarvitse tankata lause lauseelta, vaan teksti soljuu ja vie mukanaan. 

Olin jotenkin päässäni pyöritellyt, että Oneiron saattaisi olla niitä hienoja, vähän vaikeita kirjoja, joille osaisi antaa arvon, mutta joka ei henkilökohtaisesti koskettaisi. Olin niin väärässä. Oneiron hiipi ihon alle, se kosketti ja ravisteli. Sen ääressä tihrusti itkua ja naurahti ääneen. 

Voi itku, miten mahtava kirja!

Finlandia-palkinnon kirjalle valinnut Hector sanoi osuvasti: "Kirjailijan nerokas tapa uudistaa romaanin muotoa ja rakennetta on häkellyttävää, ja miten lukijaystävällisesti se tapahtuukaan! Tämä teos on tarina tarinoista, jotka voisivat olla totta." Nimenomaan. Lukijaystävällisesti.

 Laura Lindstedt, olet nero.

Kirjaa mainostetaan fantasiana, mutta sitä ei kannata pelästyä. Onhan kirjassa toki fantasiaa, sillä se kertoo naisista heidän kuolemansa jälkeen. Mutta sen lisäksi se kertoo seitsemän naisen tarinan. Jokaisen oman ja erilaisen. Finlandia-palkinnollekaan ei kannata antaa liikaa arvoa. Hienoa, että kirja sai sen, mutta palkinnosta viis, sillä kirja itsessään on kuin palkinto.

Voisin jatkaa ylistyssanojen kanssa ikuisuuden, mutta kirja pitää kokea itse, joten sanon enää vain tärkeimmän: 

                               Lukekaa tämä. Lukekaa ainakin tämä.


18 kommenttia:

  1. No luin, enkä tykännyt yhtään. Jostakin syystä tämä kirja on myös Runeberg-ehdokkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, melkein ajattelin kirjoittaa, että tämä varmaan jakaa lukijoita, mutta päätinkin vain hehkuttaa.

      Mikset pitänyt?

      Poista
  2. Katri, ostin tämän kirjamessuilta Teoksen osastolta. Sanoin myyjälle, että ostan tämän nyt, sillä kahden viikon päästä myynti lähtee kovaa nousuun (silloin oli kaksi viikkoa Finlandia-palkintoehdokkaiden julkaisemiseen) ja että joulukuussa tämän myynti vasta vauhdittuukin. Myyjä hymyili ja sanoi, että toivottavasti olen oikeassa. Ja olin, kerrankin ja oikeassa asiassa.

    Tunnistan tuon sävyn kirjoituksessasi, kun pää on niin ihanasti täynnä kirjaa, että sitä on vaikea sanoiksi pukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, no kyllä hyvin osasit ennakoida. Ja no ei ihme, tämä on loistava kirja.

      Ja kyllä, tästä on vaikea sanoa mitään, kun tavallaan ei edes haluaisi. Eniten minua kiinnostaa tie blogissa Suketus oli hyvin sanonut, että haluaisi pitää kirjan vain itsellään. Jotenkin sellainen olo tuli itsellekin. Osui niin kohdilleen nyt.

      Poista
  3. Hienoa että pidit, myös mun mielestä tämä oli huikea! Ansaitsee kaikki palkintonsa ja toivottavasti kerää menestystä myös käännöksinä ulkomailla, potentiaalia siihenkin minusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon kirjalle menestystä myös ulkomailla ja uskon siihen. Niin hieno teos on.

      Poista
  4. Minulle kävi juuri niin kuin etukäteen arvelit itsellesi käyvän. Oneiron oli mielestäni hyvä, mutta henkilökohtaisesta lukukokemuksesta jäi puuttumaan jotain. Lukemisen arvoinen kirja on kuitenkin ehdottomasti kyseessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sinun arviosi tästä. Minä löysin kirjasta jotain sellaista, joka sohaisi jonnekin henkilökohtaiselle alueelleni. Tässä oli niin paljon juttuja, joita itsekin olen pyöritellyt päässäni.

      Kiva kuitenkin, että pidät kirjaa lukemisen arvoisena, vaikka jäikin etäisemmäksi.

      Poista
  5. Nyt kyllä heräs mun mielenkiinto tätä kirjaa kohden!

    VastaaPoista
  6. Ohhoh! Olenkin tämän jo aikaisemmin lisännyt lukulistalleni, mutta tämä postaus kyllä vain lisäsi kiinnostusta huimasti. :) Jo hahmot kuulostavat älyttömän mielenkiintoisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Uskon, että voisit pitää tästä. Ja kyllä, hahmot ovat kiinnostavia ja koko kirja todella koukuttava käänteineen.

      Poista
  7. Eikö olekin upea kirja! Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että Oneiron nappaa koukkuunsa ja sitä lukee vaikka kuinka pitkän pätkän melkein siltä istumalta. Toisaalta sitä voi lukea hitaastikin.

    Minulle Oneiron on ehdottamasti vuoden 2015 paras romaani.

    (P.S. Ihana ulkoasu täällä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, älyttömän hieno! <3 Kirjaa haluaisi lukea hitaammin, mutta itse en pystynyt, oli niin hyvä.

      Minä luin tämän nyt heti vuoden alussa, mutta täytyy sanoa, että jos tätä paremman kirjan luen vielä, niin olen todella onnekas ;)

      Kiitos Katja! <3

      Poista
  8. Minä en ole saanut aikaiseksi aloitettua uutta kirjaa kun lopetin Oneironin, sen verran vaikuttava ja upea kirja että kaikki aloittamani kirjat tuntuvat nyt niin kovin latteilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon, joskus hyvä kirja jättää jälkeensä tilan, ettei oikein osaa lukea sen jälkeen. Mutta minulle kävi melkein päinvastoin ja Oneironin myötä oikein innostuin lukemisesta :)

      Poista
  9. Voi apua, mun pitäisi kirjoittaa tästä mutta on vaikea aloittaa. Oma lukukokemukseni oli ristiriitainen: välillä tempauduin mukaan, välillä vastusteli kovastikin ja luinkin Oneironia lähes kaksi kuukautta. Jonkinlainen täyteläisyys meinasi tukahduttaa, sillä minulle olisi riittänyt vähempikin sivumäärä. Hieno teos muttei täysin minun juttuni. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyteläinen tämä on, ja runsas, melkein liiallinen. Mutta minuun se osui ja upposi. Kirja vei niin mukanaan, että toivoin, ettei se loppuisi ikinä...

      Jään odottelemaan arviotasi!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.