perjantai 8. tammikuuta 2016

Leena Krohn: Erehdys



Leena Krohn: Erehdys, Teos 2015
Sivut: 154


Tarkoitukseni on tämän vuoden aikana tarttua useammin niihin kirjoihin ja kirjalijoihin, joiden kohdalla mainitsee aina, että pitäisi lukea, mutta ei sitten kuitenkaan lue. Tämä mielessä tämän vuoden toiseksi luettavaksi kirjaksi valikoitui Leena Krohnin Erehdys, sillä minun on pitänyt tutustua kirjailijan tuotantoon jo pieni ikuisuus, mutta aina se on jäänyt. En ollut ajatellut lähteä liikkeelle kirjailijan uusimmasta sillä olin kiinnostunut enemmän varhaisemmasta tuotannosta, mutta vanha tuttu virsi - kun kirjaston hyllystä pongasin, en voinut vastustaa kiusausta. Ja ei tämä huono valinta ollut. Ensimmäinen, mutta ei viimeinen.

Erehdys kertoo kirjailija E:stä, joka on saapunut erääseen lähikirjastoon lukemaan tekstejään. Tekstejään, joissa sattumukset, erehdykset ja pienet ihmeet vuorottelevat. Yllättävät käänteet, tärkeät hetket ja uskomattomat tapahtumat seuraavat tarinoissa toisiaan. Ja se erehdys, johon hairahtaa jopa lukija.

Erehdys on pieni suuri kirja, joka mahduttaa sisäänsä, tuohon reiluun 150 sivuun, useamman tarinan kuin mitä monet paksummat kirjat konsanaan. On valokuvaaja, joka ei saa vangittua kuviinsa kauneutta ja toisessa tarinassa nuori, joka tallentaa jokaisen palan elämästään, jotta voi luoda itsensä virtuaalisesti ja olla koskaan kuolematta.  Kirja on täynnä ajatuksia ja jos se ei herätä lukijassaan vielä enemmän ajatuksia, niin vika ei ole kirjan.

Kirja on hieno ja taitava. Se on kirjoitettu tavalla, joka herättää muutaman sivun aikana niin monta maailmaa ja tarinaa henkiin, että vähemmästäkin hengästyy. Kirjaa ei voi lukea nopeasti, vaan sitä haluaa jäädä tunnustelemaan ja pohtimaan. Lukea saman sivun uudelleen ihan vain ymmärtääkseen. Ja välillä palata muutama sivu taaksepäin ymmärtääkseen vielä enemmän. 

Kirja on ovela ja se vetää hölmöä lukijaansakin nenästä, välillä kiusoitellen. Ei päästä helpolla, vaan laittaa aivot sykkyrään. Kirjaa ei ole vaikea lukea, mutta sen sulattelu vaatii oman aikansa. Hyvä niin. Ei kaikkien kirjojen pidäkään päästää helpolla.

Alkuun makustelin kirjaa pitkään enkä osannut päättää, pidänkö kirjailijan lauseista vai en. Niissä oli jotain, johon takerruin yhä uudelleen, kunnes totuin ja pulahdin tekstiin. Krohnin kerronta tuntuu persoonalliselta ja silti se on aika simppeliä, mutta pienellä kiemuralla siinä on kirjailijan jälki, joka näkyy ja kuuluu. Alkuun takeltelin, mutta lopulta tykkäsin.

Harmikseni kirja ei kuitenkaan henkilökohtaisesti koskettanut ja luin koko kirjan kovin etäältä. Tuntui kuin en olisi päässyt tarinoihin sisään, vaan jouduin katselemaan niitä ikkunan toiselta puolelta vaikka kuinka yritin kiivetä sisään. Kirja jääkin tällä kertaa yhdeksi niistä hyvistä ja taidokkaista kirjoista, joille annan paljon arvoa, joista pidän, mutta jotka eivät tunnu koskettavan ja jättävän lopulta kovinkaan suurta jälkeä. Se on iso harmi.

Mutta kuten sanoin - Krohnia luen varmasti lisää.

 

8 kommenttia:

  1. Minullekin tämä oli ensimmäinen Krohnini viime vuonna. Hieno teos; aion ehdottomasti jatkaa Krohnin parissa tänä vuonna. Mahtavaa, että sinäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno on teos. Harmi, ettei kirja koskettanut henkilökohtaisesti, mutta mjaa, kaikkea ei voi saada! Ehkä seuraava kirja antaa tätäkin enemmän ;)

      Poista
  2. Minua hiukan harmitti, kun osa kirjailijan lukemista teksteistä jää kesken – olisin halunnut tietää lisää, niin kiehtovia ne olivat! Mutta ihanaa, taattua Krohnia tämäkin oli.

    Suosittelen seuraavaksi Hotel Sapiensia ja Tainaronia! Ja tietysti siksi, koska ne olen vasta lukenut tämän Erehdyksen lisäksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, että muutaman kohdalla harmitti, kun tarinat päättyivät. Tosin se sopi kirjan tyyliin.

      Molemmat ehdottamistasi kiinnostavat, ehkä Hotel Sapiens kuitenkin hieman enemmän, eli se voisi olla seuraava :)

      Poista
  3. Voihan harmitus, peukut pystyssä, että joku toinen Krohnin teos kolahtaa myös sun henkilökohtaiseen osastoon. Ilolla olen pannut merkille, että Krohn on saanut näkyvyyttä lisää myös Suomen ulkopuolella. Hän on yksi niitä suomalaisia huippukirjailijoita, joiden arvostus on jäänyt liian vähälle.

    Hotel Sapiens teki minuun ainakin sellaisen vaikutuksen, että välillä suorastaan pelotti. Hirmuisen vahva teos. Huh huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon, että Krohn onnistuisi vielä koskettamaan toisellakin tavalla. Onhan kirja hyvä, näinkin, mutta ei silti nouse niin täydelliseksi, kuin se voisi olla. No, kaikkea ei voi saada ;)

      Hotel Sapiens kiinnostaa ehkä eniten tällä hetkellä! :)

      Poista
  4. Erehdys oli minulle yksi viime vuoden parhaita. Ymmärrän kuitenkin tuon, että vaikka teksti on hienoa, taitavaa ja pistää ajattelemaan, niin välttämättä sen sisään ei pääse haluamallaan tavalla. Minustakin niin tuntui jossain kohtaa, mutta loppujen lopuksi Erehdyksen tarinat ovat jääneet kummittelemaan mieleeni ja ymmärrys niitä kohtaan on kasvanut ajan kanssa. Harva teos tekee sitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella hyvä kirja. Ja eihän kaikkien kirjojen tarvitsekaan koskettaa niin syvästi, tämäkin oli todella nautittava näinkin, mutta kyllähän se tekee kirjalle jotain. Se ei ole niin helmi, kuin se voisi kohdallani olla. Ja toisaalta tämä "etäisyys" tekee itselleni sen, että kirja haalistuu nopeasti mielestä. Vaikka pohdin kaikenlaista paljon tämän äärellä, olen jo nyt (!) unohtanut joitain tarinoita täysin. Parhaitahan ovatkin ne, joita miettii vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.

      Mutta aion lukea lisää, ehdottomasti!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.