lauantai 23. tammikuuta 2016

Sadie Jones: Kotiinpaluu



Sadie Jones: Kotiinpaluu, Otava 2016
Suomentanut: Marianna Kurtto
Alkuteos: The Outcast 2008

Huh, mikä kirja! Olen täynnä tunteita, mutta sanaton. Vaikka Sadie Jonesilta aiemmin lukemani Ehkä rakkaus oli totta oli hyvä, en osannut odottaa mitään tällaista. Täyslaidallista ja lukijan koko tunnemaailman myllertämistä. Kotiinpaluu on niin karu, oksettava ja koskettava, että sitä lukiessa tekee fyysisesti pahaa ja ahdistaa. Samaan aikaan kirja kuitenkin tarjoaa hipun taianomaisuutta, jota vain kaunokirjallisuus voi tarjota.

Kotiinpaluu on kertomus Lewisistä, joka pienenä lapsena kokee menetyksen, jonka jälkeen mikään ei ole enää kuten ennen. Eletään sotien jälkeistä aikaa Englannissa, eikä silloin, jos koskaan, ole helppo olla rikki. Lohtua ei ole, vain syytöksiä. Lewis oirehtii, mutta ei saa tukea vaan vain paineen olla normaali, vähintään perheen tähden.

Lewis on pikkukaupungista, jossa kulissit kiiltävät ja ongelmat lakaistaan mattojen alle. Ongelmia ei ole olemassa. Olemassa on vain sunnuntainen kirkko, mukavat lounaskutsut, coktailit ja kasvoille liimatut hymyt. Ja sitä Lewis ei osaa, ei vaikka yrittäisi. Hän on outo ja paha, ihminen, jota ei haluta lähelle. Vaikka hän on vasta lapsi. Hän on lapsi ja sitten hän onkin jo vankilassa. Vankilassa, johon hänet pitäisi muiden mielestä teljetä iäksi. Mutta siitä huolimatta edessä on kuitenkin lopulta kotiinpaluu.

Tarina on kuvattu Lewisin näkökulmasta ja lukijana on kuin hänen ihossaan. Tietää, että haluaisi sanoa, haluaisi asioiden olevan hyvin, mutta se ei onnistu. Ja ulkopuolella on kuin kylmä muuri, ei lämpöä tai inhimillisyyttä. Vain teeskentelyä ja sama paine olla normaali. 

Kirja on raju ja rikki repivä. Lukiessa oli pakko pitää taukoja, koska Lewisin kohtalo aiheutti niin voimakasta ahdistusta. Samaan aikaan kirja oli kuitenkin niin hyvä, ettei sitä olisi tahtonut laskea käsistään. Oli kuin pakotettu jatkamaan, vaikka pahaa teki. Ja kuulkaa, kirja palkitsee lukijansa. Kaiken pahan takana elää kuitenkin toivo ja kauneus.

Kotiinpaluu on taitava teos. Kerronta on hallittua ja taidokasta, rakentaen pienten hetkien varaan kokonaisen maailman. Henkilökuvaukset ovat niin onnistuneita, että nuo poloiset näkee silmissään kaikkien hermostueiden liikkeidensä kera. Selvät ja vähemmän selvät viittaukset muihin teoksiin ovat kutkuttavaa pongattavaa ja pohdittavaa. Etenkin Anna Karenina, joka on yksi oma lempiteokseni. Silkkaa kirjallista nautintoa.

Teos on niitä hyviä kirjoja, joille on pakko antaa arvoa ja samaan aikaan tässä on ainesta lempikirjaksi. Suosittelen kirjaa taitavuuden ja tarinan vuoksi, mutta samaan aikaan tiedän, ettei tämä ole sama kaikille, sillä nyt osutaan jonnekin omalle henkilökohtaiselle alueelleni niin, että kirja uppoaa vieläkin syvemmälle. 


Kirjassa on kaksi asiaa, joiden vuoksi en tiedä onko tämä täydellinen vai ei. Ne ovat pieniä juttuja, mutta vaikuttavat lukukokemukseen. Ensimmäinen on eräs tarinan tapahtuma, joka minusta soti kokonaisuutta vastaan. Tavallaan sitä odotti koko ajan ja silti se tuntui väärältä. Mutta ehkä juuri siksi se on kuin oivallus, piikki lihassa, joka ei jätä rauhaan. Toinen on tarinan tuttuus, se pieni kuiske, kuin olisi kuullut tämän jo. Ja tavallaan onkin, sillä samoja aiheita ja teemoja pyöritellään jatkuvasti läpi useimpien kirjojen. Mutta samaan aikaan tuntuu, että tämä oli ihan uniikki, ihan oma pyörryttävä maailmansa.

Kotiinpaluu kätkee sisäänsä tarinan, joka jättää jäljen ja jota kantaa mukanaan pitkään.

 ♥½

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Sivutiellä

20 kommenttia:

  1. Tämä on kertakaikkisen vaikuttava romaani. Minäkin yllätyin: Ehkä rakkaus oli totta oli mielestäni oikein hyvä, mutta kaikessa hyvyydessäänkin hieman tv-sarjakäsikirjoitusmainen. Mutta tämä, huh! Kirja tuli todella liki rankkuudessaan. En tiedä, miten olisin kestänyt, jos siinä ei olisi ollut ripaus toivoakin. Väkevä teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä harkitsin useamman kerran, että viitsinkö lukea tätä, kun Ehkä rakkaus oli totta oli tosiaan ihan hyvä, mutta enemmän keskinkertainen kuin vaikuttava. Vaan toista oli tämä. Vaikuttava ja väkevä todellakin <3

      Poista
  2. Katri, niin samaa mieltä, vaikka minulta kyllä irtoaisi täydet pisteet. Otse elämähän kertautuu koko ajan, kaikki on jo sanottu ja tapahtunut, kuten monet Woolfin lukijat ovat saaneet lukea ja ehkä myös itse kokea. Ilman valoa, tämä olisi ollut niitä kirjoja, joita en suosittele kaikille, nyt kaikille, mutta toisille aivan erityisesti!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että kaikki on jo sanottu, ja joskus mietin, että paljon lukevana kohtaa sen ongelman, että harva kirja on enää ihan "uusi". Minun täytyy vielä sulatella tätä kirjaa ja katsoa, josko kallistun täysiin pisteisiin vai jätän tähän.

      Ja ilman valoa tämä olisi kyllä ollut ihan liikaa. Onneksi on toivoa.

      Poista
  3. Katri, tämä oli minulle ensimmäinen Jonesilta lukemani teos ja luulen, että juuri tämän teoksen herättämien myllerrysten vuoksi esim. tuo Ehkä rakkaus oli totta oli minulle sekin kova juttu. Jälkimmäisen Luke rakentuu mielessäni tietyllä tapaa Lewisin päälle, ovat vuoropuhelussa keskenään ja siitä tulee kylmä ja kuuma, vapina ja tärinä ja iso kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ajatus tuo, että Luke voisi rakentua Lewisin päälle. Totta, samaa heissä on. Minulle Ehkä rakkaus oli totta ei ole jäänyt kovin hyvin mieleen... muistan lähinnä Ninan, josta en hirveästi edes pitänyt. Jos nämä olisi lukenut toisessa järjestyksessä, olisi lukukokemus ollut varmaan eri. Toisaalta minulle olisi voinut käydä niin, että tämän jälkeen Ehkä rakkaus oli totta olisi ollut pettymys. Tiedä häntä, mutta toivottavasti Jonesilta suomennetaan lisää teoksia!

      Poista
    2. Mielenkiintoista tosiaan - samoin minunkin lukumietteissäni oli nuoret miehet toistensa peilikuvia tai jonkinlaisia heijastuksia toisistaan. Katri, minulle kävi samoin kuin sinulle, että oli pakko annostella luettavaa, sillä ymmärtämättömyys lapsen surusta ja tarumaattisesta tapahtumasta oli niin väärin.

      Poista
    3. Voi apua, tekisi melkein mieli lukea Ehkä rakkaus oli totta ihan vain, että voisin itse vertailla näitä kahta hahmoa. Muistan kyllä Luken, mutta en niin hyvin. Hmm.

      Ja joo, tämä on samaan aikaan ahmittava kirja ja sellainen, jota ei voi lukea kerralla. Jännä yhdistelmä :D

      Poista
  4. Sadie Jonesiin en ole vielä tutustunut, mutta tästä voisi olla hyvä aloittaa, kun on hänen esikoisromaaninsa. Vaikuttaa riipaisevalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ja ehdottomasti aloita tästä. Minulta meinasi jäädä tämä lukematta kun olin aiemmin jo lukenut Ehkä rakkaus oli totta. Riipaiseva on, mutta niin hyvä!

      Poista
  5. Nyt tämä on tulossa kirjastosta minulle. Hyvää luettavaa siis tiedossa :)

    VastaaPoista
  6. Pitänee jo täällä vähän paljastaa, että minulle taas tämä ei ollut niin kova juttu kuin luulin. Selityksiä toivon osaavani kirjoittaa blogiini piakkoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin odotellut, että koska tulee ensimmäinen, joka ei ole niin syttynyt. Hauska kuulla ajatukseksi tästä ja saada uutta perspektiiviä näiden kaikkien hehkutusten keskelle :D

      Poista
  7. Vau mikä kirjoitus! Minulla odottaa tämä kirjastossa, ja on tulossa lukuun pian. En koskaan saanut aloitettua sitä edellistä (Ehkä rakkaus oli totta), mutta tämä kiinnostaa arviosi jälkeen vielä paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiitos ja toivottavasti pidät! Ehkä rakkaus oli totta ei mielestäni ollut ihan yhtä hyvä kuin tämä :)

      Poista
  8. Juuri sain tämän loppuun ja yritän siitä toipua. Todella hieno romaani, joka tempoilee onnistuneesti kliseitä ja lukijan odotuksia vastaan. Vielä pitää funtsailla, mitä tästä kirjoitan, mutta ehdottomasti pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno on ja todellakin onnistunut siinä, ettei sorru helppoihin ratkaisuihin. Jään odottelemaan mielipidettäsi! :)

      Poista
  9. Näin tämän kirjakaupassa jonkin aikaa sitten. Myönnän, että kannessa oleva mainos, jossa kirjaa verrattiin McEwanin Sovitukseen, kiinnitti huomioni. Kiinnostuin kirjasta muutenkin, ja varsinkin nyt bloggauksesi luettua kiinnostuin lisää. Sinulla kun tuntuu olevan melko hyvä maku kirjoissa. :)

    Kirja on sivumäärältään lyhyehkö, tai vähintään melko normaalin mittainen. Se on ihan helpottavaa, sillä lupaukseni lukea hyvältä vaikuttavia kirjoja on aiheuttanut sen, että niitä hyvältä vaikuttavia kirjoja on myöskin kertynyt aikamoinen lista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä mieltä olen siitä, että kirjaa verrataan Sovitukseen, sillä vaikka näissä on ehkä jotain samaa, niin toisaalta ei ollenkaan :D Mutta kannattaa tämä silti lukea ja tämä oli kyllä aika nopeasti luettu, kun sivuja ei tosiaan ole ihan tuhottomasti :)

      Ja minustakin tuntuu, että meillä on melko samankaltainen kirjamaku :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.