perjantai 15. tammikuuta 2016

Sir Arthur Conan Doyle: Neljän merkki


Sir Arthur Conan Doyle: Neljän merkki, Basam Books 2009
Suomentanut: Jussi Korhonen
Sivut: 156
Alkuteos: The Sign of Fours 1890

Luettu viime vuoden puolella.

Tässä on kirja, josta en haluaisi blogata. Harvinaista ja ajatuksia herättävää. Miten ja miksi historiallinen dekkari onnistuu tönäisemään sisäisen portinvartijani liikkeelle? Miksi en suosittelisi tätä oikeastaan kenellekään? (Ja näin ollen saan varmasti useamman kiinnostumaan tästä kuin jos en mainitsisi tätä.)

No, ensinnäkin siksi, että kirja on melko huono. Luin itse kirjan, sillä hurahdin jokin aika sitten Sherlock Holmesiin uuden tv-sarjan myötä, enkä kirjaihmisenä voinut olla tutustumatta myös aitoon ja alkuperäiseen Sherlockiin. Heinäkuussa luin ensimmäisen kirjan Punaisten kirjainten arvoitus ja jouluksi lainasin jatkoa. Toinen osa Neljän merkki on ihan kiinnostava, kun sitä lukee tv-sarjaa katsoneen näkökulmasta, ymmärtää sen kirjoitetun 1800-luvun lopulla ja heijastelevan oman aikansa arvoja. Kirja on historiallisesti kiinnostava, tv-sarjan taustoja valoittava, mutta muuten melko mitäänsanomaton.


Neljän merkki ei tarinallaan loista, eikä rikoskaan minua kiinnostanut. En saanut tästä irti oikein mitään ja katsomaani tv-sarjaan tätä ei edes kannata verrata. Eipä ihme, etten tästä kirjasta ollut edes kuullut ennen kuin otin selvittääkseni kirjat, joissa Sherlock esiintyy. Tämä kalpenee myös verrattuna Punaisten kirjainten arvoitukseen, vaikka tätäkin lukiessa pidin tiukasti kiinni ajatuksesta, että tämä on oikeasti todella vanha kirja. Sitäkin vasten kirja oli kehno.

Mutta ei kirjan huonous ole syy siihen, että en tahtoisi tästä kirjoittaa. Syy on arvot, joita kirja heijastelee. 

Kirja on kirjoitettu 1800-luvun lopussa, jolloin maailma on ollut hyvin erilainen paikka kuin nykymaailma. Se on fakta ja jokainen peruskoulun historiantunnilla hetkenkin hereillä ollut varmasti tietää tämän - toivon mukaan. On kuitenkin eri asia lukea historiaa, kuin lukea dekkaria, joka heijastelee omaa aikaansa omalla, kaunokirjallisella tavallaan.

Ensinnäkin kirja tuo karulla tavalla esiin oman aikansa rotuajattelun. Vaikka voin lukea raakojakin kirjoja, niin minua kylmää enemmän, kun näkee miten joku alitajuntaisesti on arvottanut erilaiset ihmiset. Kirja ei pidä meteliä näistä asioista, eikä nosta niitä esiin kuten nykyaikana tekisimme. Se ajatus on siellä taustalla, lukijan arvomaailmassa, joka on valunur kirjaan ja jos kirjaa ei lue historiallisena dekkarina, voi nuo ajatukset valua lukijankin alitajuntaan. 

Vai voiko? Olenko vain todella herkkä tällaiselle?

Se ei ole ainoa asia. Jokainen Sherlockiin vähänkin enemmän tutustunut tietänee, että Sherlockilla on päihdeongelma. Kenelläpä etsivällä ei olisi? Mutta ottaen huomioon, että 1800-luvun lopussa esimerkiksi kokaiini on ollut laillista ja sitä on käytetty elintarvikkeissa piristeinä, niin se ehkä kertoo päihteiden asemasta tässä kirjassa. Ei se nyt suorastana ihannoivaa ole, mutta ei juuri toisinkaan.

Sekä päihdeongelmat, että rasismi ovat asioita, joista kirjoitetaan ja joista tuleekin kirjoittaa paljon. Tässä tapauksessa nämä ovat kuitenkin vain oman aikansa heijaste. Historiallisesti kiinnostavaa, vaikka kamalaa, mutta entä jos tätä ei lue historiallisesti?

Tiedän itse, miten paljon kirjallisuus voi vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassakin. Miten luettu jää muhimaan ja jättää joskus jälkiä, jotka huomaa vasta tulevaisuudessa jos silloinkaan. Lukemisen sanotaan kehittävän monen moista: mielikuvitusta, sanavarastoa, keskittymiskykyä, empatiaa. Mutta väitän, että se riippuu myös siitä, mitä lukee. Väärin luettuna tällainen kirja saattaa jättää jäljen, joka voi olla jopa haitaksi.

Vai äsh, olenko minä vain hölmö? Annanko tälle nyt ihan liikaa painoarvoa? Lukeeko kukaan näin vanhaa teosta enää tosissaan? Osaako lukija erottaa tästä sen historiallisen osuuden ja tarkastella sitä nimenomaan historiallisena? Esimerkiksi jos kyseessä on nuori? Vai onko nämä eroavuudet nykypäivään niin räikeitä, että ne vain naurattavat? Olenko minä naurettava, kun haluaisin polkea tämän kirjan jonnekin unohduksiin?

Tämän painoksen loppuun oli kerätty huomiolista. Listassa oli nimenomaan mainittu rotuajattelun ja päihteiden heijastavan omaa aikaansa. Tällaisen kirjan yhteydessä lista on tarpeellinen.

Mutta kuulisin nyt mielelläni muidenkin ajatuksia tästä. Voiko tällainen klassikkohahmo ja dekkari olla haitallisia lukijalleen? Vai olenko minä astumassa kukkahattutätien liigaan?

19 kommenttia:

  1. Luulen, että ne joiden voisi olla vaarallista lukea tämä, eivät tätä lue. Tosin luulen, että he eivät lue, kun erästä tiettyä nettilehteä.

    Sinun pohdiskelusi kyllä on tosi kiinnostavaa. Kyllä minusta on hist.kirjojen kohdalla (ja muutoinkin) tärkeää huomioida konteksti, koska muutenhan teoksesta voi tulla aivan omituinen. Tosin pidän ihan mahdollisena, että joku (arvaat kyllä minkälainen henkilö) voisi vaikka käyttää tätä teosta perusteena rasismilleen, jos tästä teoksesta tietäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen samoin kuten sinä. Että ehkä tällaiseen kirjaan ei kovin herkästi tartu sellainen, jolle siitä voisi olla vahinkoa.

      Mutta sitten - tämä on Sherlock Holmes. Esimerkiksi voisin hyvin ajatella, että joku koululainen lukisi tämän koulua varten. Tuskin tämä millään listalla on, mutta jos Sherlock Holmes muuten kiinnostaa, niin tähän saattaa tarttua yhtä hyvin kuin Baskervillen koiraan (joka täytyykin lukea seuraavaksi).

      Poista
  2. Olen lukenut tämän englanniksi, ja kaikki paha oli muistaakseni valkoisten tekemää, eli en näe tätä sen asenteellisempana kuin muitakaan vastaavia "klassikoita" eli austeneita, bronteja, sillä kaikki vauraus valutettiin siirtomaista, ja sinne lähetteiin ei-niin-kauhean-toivottu -aines. Tällöinhän elettiin kolonialismin kuristuksessa. Esimerkiksi Charlotte Bronten esikoisteosta (Professori), jota ei onneksi julkaistu hänen elinaikanaan, vaivaa vielä pahempi asenteellisuus. Lisäksi kaikki 1800-luvun ja 1900-luvun alun kirjat perustuvat siihen tosiasiaan, että kartanonherrat ovat sivistyneitä, ja lukematon määrä miehiä ja naisia piikoo mitään tekemättömiä turhakkeita. Naiset saivat Englannissa äänioikeudenkin vasta muistaakseni 1928, ja saivat valmistua vasta silloin yliopistosta, eli näissä aika henkii.

    Onneksi kaikki muuttui.

    Itse en ole kovin optimistinen, luultavasti se, mitä olemme saavuttaneet tullaan ainakin osaksi menettämään, koska valtio ja kunnat elävät velaksi, eikä viranomaisilla ole riittäviä resursseja puuttua toimiin, jotka murentavat ns. perusoikeuksiin perustuvaa yhteiskuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus pohtinut tätä samaa asiaa muidenkin klassikoiden kohdalla, koska tottakai ne kaikki heijastelevat yhtä lailla omaa aikaansa. Näen tässä kuitenkin sen eron, että vaikka klassikoita luetaan esimerkiksi koulussa, niin vähän harvemmin klassikoiden pariin kuitenkaan ajautuu lukija, joka ei osaisi lukea niitä oman aikansa tuotteena. En esimerkiksi pelkäisi, millaisia vaikutteita Anna Karenina voisi antaa vähemmän lukevalle, koska en usko kovin monen vähän lukevan siihen tarttuvan.

      Sen sijaan Sherlock on monelle vähemmän lukevallekin tuttu ja vaikka en usko juuri tämän teoksen olevan millään koulujen lukulistoilla, Baskervillen koira on ja sitä kautta tämäkin on helppo löytää ja ottaa vaikka luettavaksi juuri sinne kouluun.

      Tässä pidin räikeänä eräiden ihmisten kuvailua villi-ihmisenä, sekä ajatusta, että heidät saa tottelemaan "isäntäänsä" kuin koirat, sillä he ovat niin yksinkertaisia. Lisäksi kirjan hurja huumeiden käyttö saa ihan oman sävyn, kun sitä harrastaa Sherlock Holmesin kaltainen älykäs, nero ja sankari.

      Mutta onhan näitä ongelmia tosiaan monessa kirjassa. Enemmän pohdin juuri tätä lukijakuntaa, että kuka osaa lukea kirjan oikeassa valossa ja kuka ei.

      Poista
    2. Niin, olen lukenut kaikki Sherlock Holmesit, ja minulla on ollut koko ajan tiedossa tämä päihdeasia.

      Nykyromaaneissa on myös paljon päihdeasiaa, esim. Tarttin Tiklissä, eli luultavasti se on paljon todennäköisempi kohde nuorten lukea kuin joku Sherlockin pitkä juttu, joita minusta on vain muutamia. Useimmat Sherlock-kokoelmat sisältävät samat noin 15-30 juttua, ei tätä.

      Jos lähdetään pohtimaan dekkareitten oloa lukulistoilla, niissähän tehdään pahin rikos eli murha. Tällöin lukulistalta, pitäisikö sinun mielestäsi ottaa ne kaikki pois, vai vaan ne, joissa murhaajaa ei saada kiinni tai rangaista.

      Tämähän tarina vain kuvaa sitä ylemmyyden ilmapiiriä, joka oli 1800-luvun lopun Englannissa, mitä kaikki kartanoromantikot halajavat. Yhteiskunta, johon virtaa vaurautta siirtomaista.

      Esimerkiksi huomenna bloggaan Odysseiasta, jossa kuolee miehiä, tapetaan miehiä, muutetaan sioiksi, pitäisikö se kieltää tai poistaa lukulistoilta, ja asettaa Homeros edes vastuuseen, siksi että hän kuvaa sotia, joita ihmiskunta on käynyt.

      Minkälaisen kuvan sinun mielestäsi (minun mielstäni loistavat) Potterit antavat, siinähän olentoja alistetaan, tapetaan, oikeusvaltioperiaate ei toimi, koska syylliset ovat hyvissä asemissa ja syyttömät on tapettu tai Azkabanissa. Lisäksi siinähän vasta kaikki erotellaan, tupiin, surkkeihin, jästeihin kuraverisiin... Kaiken sodan jälkeen erotteleva yhteiskunta jatkaa, ja eloonjääneet armahdetaan, Dracokin tuo lastaan asemalle ...
      Itse olen sitä mieltä, että nykyromaanit ovat paljon vaarallisempia, siinä on sellaista K18-juttua, joissa joko naisia (joskus miehiä) alistetaan ilman minkäänlaisia selvityksiä kaikki kiedotaan viihteen tai tekofilosofian alle, tosiasioita ja historiaa muutetaan, minusta kirja jossa maailma esitetään sellaisena kuin se on ei ole pahin...

      Poista
    3. Niin joo. Bloggasin just Ryan Gattisin Vihan kaduista ja sen voi oikein hyvin lukea vaikkapa niin, että lähdetäänpäs polttamaan muutama talo ja tappamaan ihmisiä. Siitä ei kirjassa kuitenkaan ole kyse. Eiköhän suunnilleen mistä vaan voi vääristellä perusteita tekemisilleen, jos niin haluaa.

      Toisaalta sitten ei voida kieltää esim. Nietzschen vaikutusta eräisiin tyyppeihin tai että Goethen Wertherin jälkeen moni nuorukainen otti itsensä hengiltä.

      Poista
    4. Kaikista lukemistani kirjoista tämä ei tosiaankaan ole pahimmasta päästä. Se vain sattui tällä kertaa särähtämään hieman enemmän ja herätti minussa lukijana kysymyksiä.

      En minä silti mitään lukulistoilta poistaisi tai sanoisi, ettei tätä saisi lukea. Vaikka en tätä tosiaan itse suosittele. Pohdinkin, että voiko kirja vahingoittaa ja pohdin myös henkilökohtaisella tasolla, miksi juuri tämä kirja herätti reaktioni. Ja pohdin niitä edelleen.

      Itse luin kirjan historiallisessa kontekstissa ja se oli ihan kiinnostava, vaikka tarina olikin mielestäni huono.

      Maailmassa on ongelmansa ja kirjoissa käsitellään niitä. Tietenkin. Pohdin vain missä valossa niitä käsitellään ja miten lukija ne vastaanottaa. Harvemmassa dekkarissa esimerkiksi murhaa ihannoidaan.

      Pottereiden poliittisuushan puhuttaa paljonkin ja eipä ole kovin vaikea nähdä, mistä ajatus jästeistä ja kuraverisistä on saattanut tulla. Minusta Rowling kuitenkin onnistuu aika hyvin tuon politiikkansa kanssa, valottaa taustoja ja käsittelee "nykyhetkeä" niin, ettei kirja minusta anna syytä ihannoida esimerkiksi tuota kirjojen jaottelua. Siinähän kuitenkin hyväksytään erilaisuutta ja kaadetaan monia ennakkoluuloja, vaikka vastapuoli olisi eri mieltä. Kuitenkin kirjassa pysytään realistisena. Kun ns. pahat kukistetaan, se ei olekaan ihan niin mustavalkoista. Draco on saanut mahdollisuuden - ehkä koska oli aiemmin vielä lapsi?

      En siis lähtisi kieltämään yhtäkään kirjaa tai tosissani usko, että yksi kirja voisi olla kovin vahingollinen. Mutta se on kuitenkin asia, joka pohdituttaa silloin, kun käsiin osuu kirja, joka herättää itsessä tällaisia reaktioita. Olen kuitenkin lukenut 1800-luvulla kirjoitettuja kirjoja, eivätkä tämän kirjan ilmiöt ole uusia, mutta jostain syystä tässä ne hyppäsivät silmilleni enemmän kuin jostain toisesta kirjasta.

      Poista
  3. Suoraan sanoen olen sitä mieltä, että jos joku lukee tämän (tai jonkun muun vastaavanlaisen) kirjan ottaen siitä vaikkapa rasistisia vaikutteita, on hänen päässään jotain pahasti vialla. Ja hän on varmasti jo ennen kirjan lukemista ollut sitä mieltä kuin on. En myöskään usko, että raskas musiikki tai väkivaltainen videopeli tekee kenestäkään murhaajaa, vaan perimmäiset syyt ovat jossain aivan muualla. Myös nuoren pitäisi tässä tapauksessa kyetä tunnistamaan historiallisen kontekstin merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko, että yksittäinen kirja/peli/elokuva/musiikki tekee vahinkoa tai hallaa sellaisenaan. Kyllähän se vastaanottajasta on kiinni. En usko, että nuori alkaa käyttää huumeita luettuaan kirjan.

      Mutta toisaalta on myös niitä nuoria (ja vanhempiakin), joille se historiallinen konteksti ei ole selvä tai joka yksinkertaisesti saa vaikutteita herkemmin. Ei ehkä suoranaisia, mutta jotain, joka jää alitajuntaan.

      Kyllähän sitä itsellekin jää kirjoista mieleen kaikenlaista, joten miksei niistä voisi jäädä jotain negatiivistakin? Siitä huolimatta, että ymmärtäisi, että kirja sijoittuu menneeseen? Maailmankuva voi kuitenkin muodostua niin pienistä palasista.

      Ja kuten yllä kommentoin, on niitä ongelmia monissa kirjoissa. Ihan nykyaikanakin kirjotetuissa. Tässä oli vain tällä kertaa jotain sellaista, joka särähti pahasti. Siitä syystä ajattelen, etten haluaisi tuoda tälle näkyvyyttä vaan ottaa jonkinlaisen portinvartijan roolin. Siksi tämä pohdinta :)

      Poista
    2. Syrjintä on väärin, mutta minusta syrjintään on syyllinen eniten se, joka käskee syrjiä, luo syrjinnän ilmapiirin, ja rikastuu riistämällä toista tai sijoittamalla riistoon. Eli minusta pahempi syrjijä on kartanon herra, joka määrää palkollisensa ottamaan liikaa maanvuokraa alustalaisiltaan, ei se, jonka on pakko tämä tehdä...

      Mennäkseni tähän kirjaan, muistaakseni rikoksen juuret olivat Sepoy-kapinassa (voit samalla selvittää siirtomaa-Intian syrjintäää) sekä Andamaaneilla. (Tässä voit pohtia onko "sivistysvaltioilla, minkälainen oikeus ottaa toinen maa alusmaakseen ja riistää luonnonvaroja)....

      Poista
    3. Olen kanssasi samaa mieltä ja olen tietoine näistä aiheista, joista käsket minun ottaa selvää.

      Tämän postauksen yhteydessä halusin pohtia lukemisen vaikutusta lukijaan ja sitä, voiko näin vanha kirja olla jollain tavoin vaarallinen. Itse en tällaiseen suoraviivaisesti usko, mutta huomasin oman reaktioni, etten siitä syystä tätä kuitenkaan suosittelisi kenellekään.

      Mielenkiintoisia juttuja tuot esiin, mutta karkaa siitä aiheesta, jota itse lähdin miettimään.

      Maailmassa vallinneita ja edelleen vallitsevia ongelmista olen tietoinen ja pyrin omassa elämässäni välttämään riistoa niin pitkälle kuin yksittäisenä ihmisenä voin. En kuitenkaan koe tätä kirjablogia parhaaksi paikaksi näistä keskustelemiseen.

      Poista
    4. OK, ota kaikki kommenttini pois, mutta yritin kertoa, että rasismi eli miten muualta tullutta kuvataan on aikansa ilmiö ja oire suuremmasta vääryydestä, mutta itse siirtomaavalta, ja sodat, mistä toiminta oli lähtenyt oli suurempi ongelma. Watson ei minusta ihannoi Sherlockin päihteitten käyttöä (hänhän on kertoja!).

      Mitä tulee mainostamaasi Anna Kareninaan, ja hänen oopiumin käyttöönsä. Annahan menetti kaikki miehensä, lapsensa ja riisti henkensä, eli ei voi sanoa Tolstoin ihannoineen nautintoaineita. Olen lukenut vain 3 Tolstoin teosta, ja niissä aina "hyville" käy hyvin ja pahoille huonosti, niin Annallekin kävi heikosti.

      Poista
    5. Tiedän, että rasismi esimerkiksi tässä kirjassa on aikansa ilmiö ja että sen taustalla on paljon suuremmat ja isommat asiat.

      Ja se on totta, ettei Watson ihannoi tuota päihteiden käyttöä. Kuitenkin Sherlock, joka on tämä sankari ja nero, käyttää niitä naureskellen.

      En kuitenkaan usko, että esimerkiksi tämän kirjan lukeminen aiheuttaisi kovinkaan suurta vahinkoa lukijalleen. Mutta pohdin tätä syistä, joita jo aiemmassa kommentissani mainitsin.

      Voin toki poistaa kommenttisi, jos sitä toivot. En kuitenkaan näe syytä, etteivätkö ne minun puolestani täällä voisi olla. Nostat tärkeitä asioita esiin.

      Poista
  4. Itse luin ehkä noin puolet kaikista sherlockeista lapsena (ehkä noin yhdeksänvuotiaana), ja joko novelleissa ei tullut rotuasiat niin vahvasti esille tai sitten olen unohtanut ne. Kokaiinin viihdekäytön ja laillisuuden kyllä muistan "oppineeni" niistä ja pitäneeni sitä mielenkiintoisena.

    Luin Neljän merkin muistaakseni pari vuotta sitten ja kiinnitin kyllä huomiota asenteellisuuteen, itse tarina ei myöskään minusta ollut kovin hyvä. Mutta en osaa ajatella sitä kovin pahalla, kirjoittaja oli aikansa lapsi ja samoin hahmot realistisia. Liiallinen poliittinen korrektius ei ole uskottavaa. Ei se naisenkaan asema niin kovin kummoinen ollut ja toisaalta suomalaisiakin pidettiin pitkään alempiarvoisena rotuna, Yhdysvalloissakin käytiin muistaakseni oikeuttakin siitä, onko suomalainen valkoista rotua.

    Ja muutenkin, kyllä varmaan monen afrikkalaisen ja muunkin elämä näytti alkeelliselta hyvässä asemassa olevan lontoolaisen silmin, eikä sitä osattu selittää muulla kuin alhaisemmalla älykkyydellä. Ei se minusta vielä tee niin ajattelevasta britistä huonoa ihmistä, tietämättömän ehkä, mutta niinhän olivat kaikki. Esimerkiksi Setä Tuomon tupaa, jonka itse Lincoln sanoi "aloittaneen suuren sodan" ja olleen siis yhtenä vaikuttimena orjuudenvastaisuuteen (mikä oli kai sen tarkoituskin), on kritisoitu mustien stereotyyppisestä esittämisestä ja muutenkin asenteellisuudesta. Aikakausi vain oli sellainen ja se heijastuu kirjallisuuteenkin.

    Mitä tulee huumeisiin, niin luulen itse kuulleeni aika nuorena esimerkiksi Pervitiinin käytöstä sotien aikaan, oopiumista ja morfiinista nukutusten ja kivunlievityksen yhteydessä jne. Itse pidän juuri vanhojen kirjojen tietynlaisesta epäkorrektiudesta, sillä silloin ne tuntuvat aidoilta. Liian modernit ja ajatuksiltaan nykyaikaiset hahmot saavat minut lopettamaan lukemisen aika nopeasti. Kyllähän heitäkin oli, mutta silloin tausta on selitettävä paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tietenkin kirjassa näkyy se aika, jolloin se on kirjoitettu ja kun tätäkin lukee sen historiallisessa kontekstissa, en näe mitään ongelmaa. No paitsi sen, että tarina on aika huono.

      Enemmänkin pohdin, että mitä jos tätä ei osaa lukea sen historiallisessa kontekstissa? Vai voiko tällaista tilannetta edes olla? Ovatko kaikki lukijat niin valveutuneita, ettei tällaista "vaaraa" oikeasti edes ole?

      Olen historiaa lukenut, eikä 1800-luku ole vieras. Eikä tässäkään kirjassa ollut sellaista, josta en olisi ennenkin lukenut. Joten toki tässä voisi samassa käydä läpi kaikki klassikot niiden ongelmineen jos haluaisi.

      Nyt vain herätti ajattelemaan, kun kyseessä on nykypäivänäkin hyvin tunnettu Sherlock Holmes ja dekkari. Ei mikään Anna Karenina, joka tuskin osuu monen nuoren, vähemmän lukevan ihmisen käsiin :D

      En ole siis sitä mieltä itse, että yksittäinen kirja voisi olla kovin vahingollinen lukijalleen. Mutta pohdin tätä asiaa kuitenkin.

      Poista
  5. Olen itse sitä mieltä, että portinvartijuus ja liiallinen suojelu voivat olla monella tapaa vahingollisia, koska silloin suojelun kohde tutustuu itsenäisesti ns. "kiellettyihin hedelmiin" ja silloin ei ole kukaan opastamassa, miten esim. Tarzanien maailmaa pitäisi lukea ja miten se suhteutuu nyky-yhteiskuntaan. Jos huomaa, että esim. nuori ottaa liiaksi vaikutteita ja ottaa tietoa kritiikittömästi vastaan, niin silloin ympäröivillä ihmisillä tulisi olla myös vastuu yrittää ohjata nuori oikeaan suuntaan.

    Sitä paitsi, jos on jo valmiiksi ruuvi löysällä, niin kyllä silloin etsii oikeutusta omille mielipiteilleen vaikka Nalle Puhista. Goodreadsissa on paljon rasistisella maailmankuvalla kyllästettyjä käyttäjiä, mutta sen sijaan että lukisivat klassikkoja omasta vinkkelistään käsin, he tuntuvat keskittyvän lähinnä uusnatseille sopivaan kirjallisuuteen.

    Aika usein käy myös niin, että nuori lukija ei huomaa mitään erikoista vanhentuneissa mielipiteissä esim. rodusta, tai ne eivät ainakaan jää mieleen kun lukee itse tarinaa. Vrt. Pepissä oleva "neekeri"kuningas. Tässä kontekstissa en usko, että yksittäinen (taide)teos voi olla vaarallinen. Ihminen on vaarallinen.

    Hyvää ja tärkeää pohdintaa joka tapauksessa. En muuten hirveästi perustanut näistä Holmes-romaaneista, novellit ovat paljon parempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen samoin kuten sinä, että kieltämisen sijaan, pitäisi ehkä tutustua yhdessä ja tuota näidä asioita esiin. Esimerkiksi tuolla yllä mainitut Potterit ovat aika raskasta luettavaa nuorimmille, ellei ole aikuinen, jonka kanssa voi tarvittaessa keskustella.

      Enkä minäkään usko, että yksittäinen teos on vaarallinen. Toki jos yksipuolisesti lukisi vain kirjoja, joissa tietyt aatteet ja asenteet näkyvät, niin sitten. Kuitenkin lukemisen mahti on aika suuri!

      Muistan muuten, kun olin päiväkodissa vielä töissä, että jouduimme jättämään jonkun Pepin ääneen lukemisen kesken sen sanaston vuoksi. Ei yksinkertaisesti voinut siellä 3-5 vuotiaiden pienten nukkarissa viljellä neekeriä ja nuuskaa ja mitähän siinä tarinassa nyt mahtoikaan olla. Niin pienelle ei edes auta selittää kontekstia.

      Novellikokoelma löytyisi omasta hyllystä. Ehkä tutustun siihen pian. Tosin haluan kyllä lukea Baskervillen koiran, koska en ole nähnyt siitä kuin elokuvan.

      Poista
  6. En nyt jaksanut lukea näitä muita kommentteja, joten ehkä asiani on sanottu jo monta kertaa. Halusin kuitenkin kommentoida ihan yleisellä tasolla näitä Sherlock Holmes -dekkareita.
    Itse olen lukenut vain Baskervillen koiran muutama vuosi sitten. Luen muuten(kin) paljon dekkareita, Agatha Christiestä näihin 2000-luvun pohjoismaisiin dekkareihin, joten genre on sinänsä tuttu. Ja ehkä juuri siksi, että luen jonkun verran dekkareita, oli Baskervillen koira mielestäni huono kirja. Sen lukemisesta on jo aikaa, niin en osaa sanoa, oliko siinä ihmisrotu- tai päihdeasiaa, ja miltä se noin muuten tuntui, mutta itse rikos, sen selvittäminen ja ratkeaminen olivat aikamoisia antikliimakseja. Yritin toki ajatella siltä kannalta, että ehkä omana aikanaan 1800-luvulla se on ollut uutta ja käänteentekevää. Näin yli 100 vuotta myöhemmin se oli kuitenkin aika valju kirja. Harmi, ehkä odotin liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en normaalisti juurikaan lue dekkareita. Eivät oikein ole minun juttuni. Siksi yllätyin, kun tykästyin tuohon Sherlock Holmesista tehtyy uuteen tv-sarjaan ja se herätti kiinnostukeni kirjoja kohtaan. Minusta kirjoja on mielenkiintoista lukea siitä näkökulmasta, että ovat vanhoja. Mutta eipä näissäkään tarinat/rikokset kovin kummoisia ole. Tämä oli ylipäänsä pettymys.

      Baskervillen koiran olen nähnyt elokuvana, joten juoni on tuttu. Kirjan haluan lukea lähinnä siksi, että se on näistä tunnetuimpia. Novelleja aion lukea, koska minulla on itselläni kokoelma niitä omassa hyllyssä. Mutta saa nähdä, jaksanko kahlata kaikki läpi! :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.