maanantai 18. tammikuuta 2016

Ulla-Lena Lundberg: Jää


Ulla-Lena Lundberg: Jää, Teos & Schildts & Söderströms 2012
Suomentanut käsikirjoituksesta Leena Vallisaari
Kansi: Helena Kajander

Tajusinpa juuri, että Ulla-Lena Lundbergin Jää on jo toinen Finlandian voittanut teos, jonka luen tammikuussa ja Lundberg on jo kolmas Finlandian voittanut kirjailija, jota luen tässä kuussa. Melkoinen määrä Finlandiaa minulle, joka harvemmin olen erityisesti hakeutunut Finlandia-palkittujen kirjojen ääreen. Vaan mikäpä tässä. Oneiron oli aivan huippu, Krohnin teosta luki mielellään ja Jää iski hiljaisella, vavahduttavalla tavalla. Pitäisiköhän vähän useammin, ehkä jopa tietoisesti eikä näin puolivahingossa, tarttua Finlandia-voittajiin? Ehkä.

Jään tarina sijoittuu saaristoon, sotien jälkeiseen aikaan. Nuori pappi on saanut paikan saariston seurakunnasta ja intoa puhkuen muuttaa Luodolle pienen perheensä kanssa. He asettuvat asumaan pappilaan, totuttelevat saaristolaiselämään ja pappi asemaansa seurakunnan suunnannäyttäjänä. Pappi ja hänen tomera ja puuhakas vaimonsa otetaan hyvin vastaan. Pappi itse ihastuu saaristolaisiin ikihyviksi ja haluaakin jäädä saaristoon iäksi. 

Pappi tuntee löytäneensä paikkansa saaristolaisten keskuudessa nopeasti, mutta ei aina välttämättä huomaa väreilyä pinnan alla. Hän rakastaa seurakuntaansa ja on aina seurakuntalaistensa saatavilla ja avulias kaikkia kohtaan. Mutta hän on kuitenkin pappi. Hän, jota kunnioitetaan ja katsotaan ylöspäin. Pappi, jolle ei aivan kaikkia salaisuuksia kuitenkaan tahdota uskoa ja josta ei välttämättä tule kenenkään sydänystävää. Pappi, joka jää hieman ulkopuoliseksi, vaikka kokee olevansa sisällä enemmän kuin koskaan.

Tarina kulkee verkkaisesti ja aukeaa hitaasti. Pääosissa hyörivät pappi ja hänen vaimonsa, keskiössä on heidän pieni elämänsä ja kuhina sen ympärillä. Välillä tuntuu, kuin kirjassa ei tapahtuisi mitään, ei yhtikäs mitään. Pappi valmistelee saarnaansa, saapuu aivan liian myöhään kotiin kun seurakunnan asiat vietäv aikaa ja vaimo häärää kotona koneen lailla. On lehmiä, viljelyksiä ja lapsenkasvatukseen liittyviä näkemyseroja. Tavallista elämää menneiden vuosien saaristolaisseurakunnassa.

Ja samaan aikaan kun tuntuu, ettei kirjassa tapahdu mitään, se hiipii jonnekin ihon alle. Yhtäkkiä huomaa hengittelevänsä suolaista meri-ilmaa ja värjöttelevänsä kylmässä pappilassa. Kuulee pyörän kirskunnan tai ehkä veneen. Tulee imaistuksi mukaan niin monen tarinaan, joskus surulliseen ja aina koskettavaan. Ja kiusaantuu, kun huomaa tietävänsä niin paljon enemmän kuin tuo viaton ja hurmaava nuori pappi.

Viime vuonna luin Lundbergiltä teoksen Leo ja muistan kuinka kirja pakotti rauhoittumaan ääreensä. Se ei hoppuillut, eikä niin voinut tehdä lukijakaan. Saman aiheuttaa Jää. On vain pakko pysähtyä.  Ja sen tekee mielellään. Samalla pääsee ihailemaan saariston maisemia.

Jää on hyvä kirja, mutta jotain siitä uupuu. Vaikka kirja kosketti ja jätti jäljen, se tuntui ehkä liiankin rauhalliselta. Jäin kaipaamaan suurempaa kiihkoa, sellaista itseensä voimalla vetävää puolta kirjasta. En myöskään täysin syttynyt sille, että kirjassa on aika paljon papin uskontoon ja uskoon liittyviä ajatuksia. Vaikka kirja kuvaa loistavasti sotien jälkeistä aikaa, nuorta pappia ja tätä myöten tietenkin hänen ajatuksiaan, jotka syystäkin liittyvät uskontoon, niin itse huomasin saavani siitä pienen ähkyn. Uskonnollinen puoli kirjassa on täysin perusteltua ja pääasiassa mielenkiintoista, mutta jossain kohtaa olisi tehnyt mieli vain kääntää sivuja ja päästä lukemaan uskonnon sijaan saaristolaisten elämästä enemmän. Makukysymys.

Kahdella kirjalla Lundberg on vakuuttanut minut siitä, että hänen teoksiensa pariin kannattaa hakeutua. Ehkä tälle vuodelle voisikin mahtua toinenkin Lundberg?

 

6 kommenttia:

  1. Minä pidin Jäästä juuri sen rauhallisuuden vuoksi. Luin kirjaston kappaleen, mutta sain juuri Adlibriksen paketista oman kappaleen :). Jään luen varmasti vielä uudelleen, ja tuntui, että haluan tämän kirjan omaan hyllyyn, pysyväispaikalle. Lundbergilta en olekaan muuta lukenut, mutta muutaman suosituksen olen poiminut talteen blogijutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin midin teoksen rauhallisuudesta. Mutta jotta kirja olisi ollut minulle täydellinen, olisin kaivannut kuitenkin hieman terävämmän potkun kirjalta. Tai sitten vielä vahvemman kiintymyksen päähenkilöihin. En tiedä, mutta todella hyvästä olisi tullut minulle täydellinen pienillä jutuilla. Vaan kelpasi tätä lukea, vaikka ei tästä minulle tullut ihan se the kirja. Huikea kuitenkin.

      Minusta Leo oli hyvä ja Kökarin Anna ainakin kiinnostaisi!

      Poista
  2. Itselläni on kyllä aikaa kun tämän luin, mutta muistan pitäneeni. Verkkaisuus oli miellyttävää, ei sellaista ahdistavaa ja odottavaa (koska tämä oikein käynnistyy tms.), vaan tarinaa luki mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirjailijan luoma verkkaisuus on miellyttävää. Pidin siitä jo Leossa, vaikka se vaatikin totuttelua. :)

      Poista
  3. Minulle tuo arjen töiden lumoava kuvaus, tietty tapahtumattomuus toi mieleen Myrskyluodon Maijan. Tämä on vahva teos, mutta jotain potkua jäin minäkin kaipaamaan. Joskus vuosia sitten nuorempana luin Lundbergin Marsipaanisotilaan, ja siitä on jäänyt mieleen elämään hyvin vahvoja yksityiskohtia, paljon vahvempia kuin Jäästä, ja siksi siihen palaaminen on alkanut houkutella. Jos en ihan väärin muista, niin siinä taitaa vilahtaa sivuhahmona tämä Jään pappi.

    VastaaPoista
  4. Minäkin sain juuri eilen päätökseen Jää romaanin. Alku oli niin verkkaista, että meinasin jopa lopettaa lukemisen, mutta sitten rytmiin tottui ja jatkoin verkkaisesti itsekin kirjan mukana. Se ei ollut kuitenkaan sellainen joka olisi pitänyt otteessaan, kuten jotkut kirjat joita ei vain voi lopettaa. Lopun yllättävä käänne oli kuitenkin sellainen, että sitten luin kirjaa kolme tuntia yhtä kyytiä loppuun asti. Minulle ei mikään suuri kokemus, mutta luettava...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.