lauantai 16. tammikuuta 2016

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö


Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö, Suuri Kurpitsa 2015
Sivut: 112
Ulkoasu: Reetta Niemensivu

Luettu viime vuoden puolella.

Luin Viivi Rintasen esikoissarjakuvan Mielisairaalan kesätyttö jo yli kuukausi sitten. Pidin sarjakuvasta, mutten ehtinyt blogata siitä joulukuussa ja sitten se meinasi vallan unohtua. Vaan nyt aion korjata tuon virheen.

Sarjakuva perustuu Rintasen omiin kokemuksiin. Sarjakuva kertoo Vilmasta, joka saa kesätöitä mielisairaalan siivoojana. Siivoojana, joka ei juurikaan näy eikä kuulu, mutta pääsee kaikkialle. Vilma tutustuu mielisairaalaan, sen henkilökuntaan ja asiakkaisiin. Näkee ja kuulee asioita, joita hänen ei aina pitäisi nähdä eikä kuulla. Ja kaiken sen keskeltä kumpuaa ajatus: missä menee raja hulluuden ja normaaliuden välillä? Kuka sen määrittelee?

Vilma ei itsekään voi hyvin, vaan sairastaa syömishäiriötä. Sen sijaan, että hän olisi potilaana mielisairaalassa kuten eräs toinen syömishäiriöinen, hän siivoaa siellä ja kuuluu vielä normaalien joukkoon. Tämä toinen on saanut diagnoosin, eikä enää kuulu. Terveen ja sairaan raja on häilyväinen.

Sarjakuvan aihe on tärkeä ja aina ajankohtainen. Lisäksi sarjakuvan lähestymistapa ja oikeisiin kokemuksiin nojaaminen tuovat mielestäni sarjakuvalle lisäarvoa. Aihe ei ole uusi, ja itse olen lukenut samasta aiheesta paljonkin, minkä vuoksi en saanut sarjakuvasta ihan hirveän paljon itse irti. Koin kuitenkin sarjakuva olevan mukavan tuore tapa tuoda aihe pinnalle. Sarjakuva ehkä tavoittaa sellaisiakin lukijoita, jotka eivät aiheesta muussa yhteydessä lukisi. 

Sarjakuvan kuvitus (josta en tajunnut ottaa kuvaa vielä kun sarjakuva oli käsissäni) oli maalauksellista, hieman luonnosmaista ja suttuista. Se sopi mielestäni aiheeseen ja ajatukseen elämän sotkuisuudesta. Myönnän kuitenkin, että minulta vei tovin, että pääsin tuohon kuvitukseen kiinni ja aloin nauttia siitä. Kuvitus oli virkistävää minulle, joka kaipaan selkeyttä, sillä sarjakuva haastoi ja vei minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ja siitä olen tyytyväinen. Kuvitus on taidokasta ja hallittua.

Suosittelen sarjakuvaa niille, jotka haluavat nauttia hyvästä kotimaisesta sarjakuvasta, kurkistaa mielisairaalan seinien sisäpuolelle ja pohtia hulluuden ja normaaliuden määrittelyä.



2 kommenttia:

  1. Täytyypä muistaa tämä joskus taas sarjakuvahyllyjä selaillessa. Vaikuttaa mielenkiintoiselle, ja aiheensa puolesta haluaisin sen ainakin lukea. Piirustustyyli näyttää aika jännälle, ei ihan sellaiselle mistä yleensä nautin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Ja juu, kuvitus vaati totuttelua, mutta oli sen arvoista ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.