maanantai 22. helmikuuta 2016

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä


Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, Bazar 2007
Suomentanut:  Raija Mattila
Sivut: 230
Alkuteos: Orange are not the only fruit 1985

Jeanette Wintersonin omaelämäkerrallinen Ei appelsiini ole ainoa hedelmä kertoo Jeanettesta, joka adoptoidaan hyvin uskonnolliseen perheeseen 60-luvulla Englannissa. Jeanette kasvaa uskovaisen yhteisön keskuudessa lupaavana lapsisaarnaajana ja toiveiden mukaan tulevana lähetystyöntekijänä. Kunnes hän rakastuu toiseen tyttöön ja asia paljastuu yhteisölle. Turvallinen kasvuympäristö muuttuu vihamieliseksi, eikä Jeanette tahdo ymmärtää, mitä väärää on rakkaudessa.

Ei appelsiini ole ainoa hedelmä on alkuasetelmiltaan kiinnostava, omaelämäkerrallisuus vain kasvattaa tuota kiinnostavuutta sekä se tosiseikka, että kirjailija on kirjoittanut kirjan nuorena, vasta 23-vuotiaana. Lisäksi huumorisävytteinen kerronta viittauksineen on toimiva, kutkuttaja ja jopa jännä. 

Siitä huolimatta kirja jäi jonnekin keskinkertaisen ja hyvän maastoon. Jäin kaipaamaan jotain vähän suurempaan tunnetta ja draamaa. En tiedä onko tällainen toive kovin oikeutettu, kun puhutaan omaelämäkerrallisesta teoksesta. Ilman faktapohjaa minulle jäi tunne, että tarinan kirjoittaminen on ollut enemmän tai vähemmän nuorelle tytölle terapiaa. Ja ehkä juuri nuoren iänsä vuoksi tuo alkuasetelmiltaan kuristavalta tuntuva tarina on jäänyt huumorin ja tietynlaisen hyväntuulisuuden jalkoihin. Ehkä suuremmat tunteet vaativat enemmän etäisyyttä tapahtuneeseen.

Toisaalta on aika itsekäs ajatus, että jonkun tarvitsisi vuodattaa sydänverensä, jotta lukija viihtyisi hänen elämästään kertovan teoksen parissa. Mutta se oli kuitenkin itselleni se tekijä, joka teki lukukokemuksesta hyvän, mutta ei nostanut sitä sen korkeammalle.

Ei appelsiini ole ainoa hedelmä on hyvä kirja ja sen lukee mielellään. Voisin hyvin suositella kirjaa monessa eri yhteydessä ja toivonkin, että se jatkossakin löytää lukijansa. 

 

Muissa blogeissa: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Essin kirjat ja herjat, Nannan kirjakimara, Satun luetut

2 kommenttia:

  1. Kas, satuin lukemaan tämän teoksen itse tammikuussa. Mielipiteeni olivat melko samat kuin sinulla. Kirja oli hyvä, muttei sen enempää. En osaa niinkään eritellä, miksei teos tuntunut sen kummallisemmalta, mutta ehkäpä nimenomaan lisää tunnetta tai jotain suurempaa tähän olisi toivonut. Jo ihan niitäkin tapahtumia, jotka tarinassa nyt ovat, olisi voinut käsitellä jotenkin syvällisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, melko mitäänsanomaton tämä on huomioiden aiheen. Syvällisempi käsittely tai jotain olisi tosiaan kaivattu. Harmi, kun olisin niin kovasti halunnut pitää tästä!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.