keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Marie Kondo: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika




Marie Kondo: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika, Bazar 2015
Suomentanut englanninkielisestä käännöksestä: Päivi Rekiaro
Sivut: 214
Alkuteos: Jinsei ga tokimeku katazuke no maho 2011

Tässä on se kirja, jota minun ei todellakaan pitänyt koskaan lukea. Saati ainakaan myöntää lukeneeni, jos niin joskus pääsisikin käymään. Olin nimittäin ehtinyt kuulla kirjasta omasta mielestäni kaiken oleellisen, kuten miten sukkiaan pitää kiittää käytön jälkeen ja miten kirjassa käsketään dumppaamaan tavaraa jätesäkeittäin roskiin (ilman mitään opastusta kierrätykseen). Joo, ei kiitos. Jätän sukkien kiittelemiset hyvillä mielin muille.

Vaan maailma on ihmeellinen paikka (ja tähän nyt monta muuta epämääräistä tekosyytä), ja niin vain eräänä hiljaisena työpäivänä, eräässä hiljaisessa lähikirjastossa, saatoin kirjan Jokeri-kappaletta selailla muutaman sivun, kohottaa kulmakarvojani muutaman tuuman ja lainata kirjan - ja lukea sitä jo kotimatkalla bussissa. Uups. 

Mutta - nyt tulee se hyvä selitys - kirja olisi varmaan jäänyt lainaamatta, ellen olisi sattunut vilkaisemaan sen varausjonoa. Kirjasta oli lähemmäs 150 varausta edelleen. Tästä kirjasta? Ihan oikeasti? Ennen en jaksanut innostua hypetetyistä kirjoista, päinvastoin kiersin ne kaukaa. Edes Pottereita en meinannut lukea niiden hypen takia, koska enhän minä nyt voi tykätä, jos kaikki muut tykkäävät. Nykyään olen kuitenkin enemmän uteliasta sorttia. Jos joku kirja herättää hypen ja saa kirjaston varausjonot venähtämään elämää pidemmiksi, niin kiinnostun. En aina, mutta joskus. Kuten nyt.

Sanon sen nyt heti. Marie Kondon kirjassa on pointti ja kirja on innostava. Tavallaan ymmärrän hypen ja kirjan myötä myllätyt talot. En ollut ehtinyt itsekään lukea kirjasta kuin siivun, kun mieleni teki jo aloittaa karsinta rajulla kädellä. Kondon ajatus siitä, mitä ja miten tulee karsia, vastaväitteet "mitä jos vielä tarvitsen tätä" -ajatuksia vastaan sekä toimimattomien siivouskeinojen analysointi ovat oikeasti hyviä. Niissä on  pointti. Mutta voi elämä millaiseen höttöön se pointti on kääritty. 

Kirjassa neuvotaan kiittämään jokaista tavaraa käytön jälkeen ja tervehtimään kotiaan sinne saapuessa ja mitä vielä. Ymmärrän tämän itse niin, että tällainen tapa saattaa muuttaa oman asenteen ja ajatusmaailman suuntaan, jossa alkaa arvostamaan kotiaan ja tavaroitaan uudella tavalla. Mutta kirjassa taas... no, suhtaudutaan hieman eri tavoin. Kirjassa puhutaan energiavirroista, jotka näiden kiitosten myötä muuttuvat ja erinäisistä rituaaleista, joissa Marie Kondo polvistuu tervehtimään ja esittelemään itsensä asunnolle - kyllä, asunnolle - jonne asiakkaidensa toiveista tulee. (Marie Kondo auttaa ihmisiä karsimaan ja järjestelemään tavaransa työkseen.) Pikkaisen riipaisee osa kirjan osioista turhan friikiksi jopa minun friikkiin makuuni. Ja olen sentään se tyyppi, joka on sanonut työkaverilleen, ettei usko mikroihin. 

Sen lisäksi, että teoksessa on näitä melko mielenkiintoiseksi taittavia vinkkejä ja ajatuksia, niin myös kirjan kevyt ja naistenlehtimäinen lähestymistapa tökki pahasti vastaan (vaikka naistenlehdissä ei sinänsä mitään vikaa olekaan). Kirjan olisikin kepeytensä vuoksi varmaan lukenut kerralla, ellei sitä olisi välillä ollut pakko laskea käsistään ihan vain, jotta saattoi hetken lukea jotain uskottavampaa ja no - jotain oikeaa kirjallisuutta

Mutta en halua enkä voi kirjaa täysin tyrmätä, sen sijaan joudun kai kiittämään sitä kuten Kondo kehottaa kiittämään sukkiaan (anteeksi, en pääse tästä yli), sillä huomaan sisälläni heränneen innostuksen siivota asuntoni, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin. En kuitenkaan voi olla kritisoimatta juuri sitä, että kirjassa kehuskellaan tavaramäärillä, joita asunnoista on hävitetty, mutta kierrätyksestä ei puhuta sanaakaan. Toki on tavaraa, jota ei voi saati kannatta kierrättää - kuten se lemppari t-paita, joka on niin nukkainen, ettei se päällä kehtaa edes nukkua - mutta siitä kirja saa ison miinuksen. Isomman kuin mitä kaikki kirjan höttökään aiheuttaa. Minusta tällainen tavaroiden dumppaaminen kuulostaa vastuuntunnottomalta tavalta hävittää tavaraa.

Että sellainen kirja. Enpä tiedä, onko tämä teos välttämättä kaikkea hypeään ansainnut. Enkä tätä välttämättä kovin innokkaana suosittelisi eteenpäin, mutta kirjassa on oikeasti ihan hyvä pointti, jota taas soisin vietävän eteenpäin. Ehkä vain vähän vähemmän viihteellisessä, oudossa ja höttöisessä paketissa. Kera kierrätysohjeiden!


Muissa blogeissa: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Eksynyt kirjojen maailmaan, Kaikki mitä rakastin, kirjakirppu, Kirjasfääri, Lukuneuvoja, Lurun luvut

Helsingin sanomien artikkeli aiheeseen liittyen.

34 kommenttia:

  1. Hah, tämä on muuten kirja, jonka lukemisen mieheni on minulta kieltänyt vedoten siihen, että sen jälkeen meillä takuulla alkaa todellinen suursiivous, johon kaikki joutuvat osallistumaan ;). Mutta onpa kumma, jos kirjan pointti on nimenomaan poisheittäminen eikä niinkään kierrätys - ja kumma myös, että tämä on ensimmäinen aika monesta lukemastani KonMari-blogitekstistä, jossa tuo asia mainitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ymmärrän yskän, koska enpä tiedä montaakaan tämän lukenutta, joka _ei_ olisi alkanut karsia tavaroitaan...

      Kirjassa ei tosiaan oteta mitään kantaa kierrätykseen. Sen sijaan mainitaan esimerkiksi, ettei tavaroita saa antaa perheelleen, ettei näin kasvata heidän tavaramääräänsä, mikä sinänsä on järkevää, mutta toisaalta esim. meidän perheessä on usein kierrätetty käyttökelpoiset tavarat (esim. pikkusisko muuttaa omaan asuntoon, se saa ne astiat, jotka minulla oli ekassa omassa kodissa, ettei tarvitse aina ostaa uusia halpoja astioita, jotka kuitenkin korvataan mieluisilla myöhemmin) ja sitten kun kukaan ei enää tarvitse, viedään ne keräykseen. No joo.

      En muista kuka oli tämän saman pointin nostanut esiin, mutta kuulin siitä puolesta jo ennen kirjan lukemista, eli joku sen on jossain maininnut :D

      Poista
  2. Hahaa, olen lukenut tästä kirjasta enimmäkseen parjaavia juttuja, joten enpä taida sinunkaan juttusi perusteella tähän tarttua :D Varmasti kirjassa on asiaakin ja hyviä vinkkejä kodin siistinä pitämiseen ja tavaroiden karsimiseen, mutta toisaalta kai sen tajuaa itsekin, mitä olisi hyvä heittää menemään (tietysti kierrättäen mikäli mahdollista). Minulle tällainen kirja toimisi varmaan parhaiten sellaisena patistelijana: tiedän, mistä pitäisi hankkiutua eroon, mutta se vain on vielä tekemättä.

    Katsoin joskus jonkun Booktube-videon, jossa puhuttiin tästä kirjasta, ja siinä henkilö oli kaikkein järkyttynein Kondon kirjoja koskevista ohjeista. Olivatko ne oikeasti järkyttäviä, kirjoja rakastavan näkökulmasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en sanoisi, että ihan hirveästi menetät jos et tätä lue. Toisaalta on ihan jännä lukea se, mistä kaikki puhuvat!

      Minusta tässä kirjassa perusteltiin hyvin karsiminen ja miksi jotakin ei pidä enää säilyttää, ja antoi näin uusiakin näkökulmia asiaan. Mutta aika pitkälti toimii ehkä patistelijana ja vastaväitteiden kumoajana. Ainakin itselle tuli se fiilis, että ehkä vihdoinkin voin luopua monista pitkään säilyttämistäni, mutta käyttämättömistä asioista. Esimerkiksi nuoruuteni muistoesineistä (kuten säilyttämästäni muovisesta siideripullosta tai vanhojen tansseissa käyttämästäni mekosta), sillä eivät ne muistot niissä esineissä oli.

      En pitänyt kirjojen karsimista sen erikoisempana kuin muutakaan tässä kirjassa. Ideana oli jättää hyllyyn ne kirjat, jotka tuottavat iloa. Ja että määrä vaihtelee ihmisittäin. Toki siis yksi esimerkki oli, että joku oli karsinut kirjojaan niin rankasti, että oli luopunut kaikista kirjahyllyistäänkin. Se vähän kylmäsi :D Mutta en tiedä. Olen itse aika tehokas kierrättämään kirjoja, niin ehkä en siksi järkyttynyt tuosta :D

      Poista
    2. Kondohan repi kirjoistaan kohdat jotka halusi säilyttää ja hävitti muut osat kirjoista. Se kyllä OLI järkyttävää. ;)

      Poista
    3. Tottahan se. Olin jo unohtanut tuon! Sen verran minua järkytti ne muut asiat kirjassa :D

      Vaikka minullakin on kirjoja ja omat kirja-aarteeni ja arvostan kirjoja monellakin tapaa, niin en pidä kirjoja niin pyhinä, että järkyttyisin tuosta. Olenko huono kirjaihminen? :D

      Poista
  3. Nukkaisen t-paidan voi laittaa lumpuksi. ;P

    Mutta apua, kuulostaapa tosiaan omituiselta kirjalta. En voi kuvitella itseäni kiittämässä kotiani. En pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi! Heh, yritinkin viitata siihen, että käyttökelpoisen tavaran voi esimerkiksi myydä ihmiselle, joka sen voisi ostaa ja käyttää, mutta juuri joku nukkainen paita joutaa roskiin tai sitten lumpuksi ihan hyvin.

      On tämä aika omituinen. Tavallaan tosi symppis kaikkien outojen juttujensa kanssa, mutta toisaalta ainakin omaan makuuni jo turhan hihhuli.

      Poista
  4. Hmm, ehkä se sitten viimein täytyisi lukea. Sen verran ihmeellisyyksiin olen myös jo vajonnut, että katsoin YouTube-videoita KonMari-vaatteiden viikkauksesta tuon Hesarin jutun jälkeen, joten ei kai se kirjan lukeminen enää suuri ns. alasvajoaminen ole. (Viittaan siis siihen, etten minäkään olisi ikipäivänä uskonut ko. kirjaa edes harkitsevani lukulistalle.)

    Niin joo, tulin myös kertomaan, että tykkään blogistasi todella! Ulkoasu on kivan raikas ja toki myös asiasisällöt jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei. Ja täällä minä nauran, vaikka seuraavaksi on varmaan itse pakko katsoa se video...

      Ja voi kiitos! Ihana kuulla <3

      Poista
  5. Hmm. Mua kiinnostaa ja ei kiinnosta tää kirja... Toisaalta, oon raivaillu jo jonnin aikaa tavaroitani, turhat pois (ei roskiin vaan eteenpäin tarvitseville) ja sitä rataa. Hihitän täällä sukkien kiittämiselle. Apua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ymmärrän. Täytyy sanoa, että vaikka kirjan outoudelle en nyt ihan täysin syttynyt, niin toisaalta se myös veti puoleensa :D

      Poista
  6. Hyvä bloggaus, ymmärrän kiitollisuuden, mutta tässä näen jotakin ulkokohtaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli takerruin kohtaan "miten sukkiaan pitää kiittää käytön jälkeen " eli kuten Noora yllä toteaa minusta kiittäminen tuntuu jotenkin ulkokohtaiselta. Minusta voi olla kiitollinen, mutta ei tarvitse koko ajan kiittää, voi olla onnellinen, mutta ei sitä tarvitse koko ajan toitottaa ...

      Poista
    2. Aa aivan. Totta. Tosin, en tiedä oliko Kondon ajatus, että tarvitseekaan ääneen välttämättä kiittää, mutta kiittää kuitenkin. Ja tervehtiä kotia.

      Ajattelen samoin kuin sinä. Ja minusta on eri asia olla kiitollinen kuin kiittää. Nyt ymmärsin siis pointtisi! :D

      Poista
  7. Tämä oli kyllä... varsin mielenkiintoinen. Ei vaikuttanut omaan kotiin mitenkään, mutta kun mainitsin siskolleni tuskaisista sukkapalloista, hän järjesti vaatekaappinsa uudelleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole vielä mitään tehnyt, mutta huomaan ajattelevani asiaa kyllä. Ja voi tuskaiset sukkapalot sentään! Ehkä siskosi nyt armahti nämä poloiset :D

      Poista
  8. Luin myös: http://satunluetut.blogspot.fi/2015/06/marie-kondo-konmari-siivouksen.html

    Oon karsinut tavaroita jo pidempään ja aihe kiinnostaa, ja mielestäni tästä kyllä sopivasti suodattamalla löytyy paljon hyvääkin asiaa, ja suosittelen lukemista jos tuntuu että joka paikka pursuaa tavaraa. :)

    Tuosta poisheittämisohjeistuksesta on ollut paljon puhetta siellä sun täällä. Se on varmaan englannin kautta tehdyssä käännöksessä tullut virhe/väärinkäsitys. Kirja on kai alkujaan kirjoitettu lähinnä japanilaista yleisöä ajatellen, ja siellä ilmeisesti on niin tehokas kierrätysjärjestelmä että ehkä kierrättäminen on itsestäänselvyys jota ei tarvitse erikseen mainita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis suodattamalla tässä on hyvä pointti. Mutta tosiaan itseäni nikotutti useammatkin kohdat :D

      Onhan kirja kirjoitettu selkeästi japanilaisille alunperin, kun tässä on kaikki japanilaiset kaapit yms. mainittu. Mutta onko Japanissa niin hyvä kierrätys? Enpäs tiennytkään! Se voisi selittää asian. Näin suomalaisena kuitenkin pisti silmään, koska tekstistä tuli vaikutelma, että on ihan ok vaan kerätä jätesäkeittäin tavaraa ja heittää pois. Hyh mikä ajatus!

      Poista
  9. Hah hah! Kiva postaus. Ihanan rehellinen! Tämä on juuri yksi niistä kirjoista, joita kukaan meistä ei oikein kehtaa tunnustaa lukeneensa eikä varsinkaan niin, että siitä olisi silmittömästi innostunut. Nolottaa ihan tunnustaa, että luin kirjan jokin aika sitten ja jopa pidin siitä. Hah haa!

    Olin halunnut lukea tämän juurikin siksi, että aihe tavaran karsimisesta ja vähemmästä materiasta ympärilläni kiinnostaa ja olen tuntenut jo pidemmän aikaa ahdistusta siitä, että turhaa tavaraa on kertynyt ja jäänyt nurkkiin roikkumaan.

    Hassua tunnustaa, että jollain tavalla voin sanoa, että sytyinkin tästä kirjasta.

    Vierastan tottahan toki minäkin kaikkea tässä mukana kulkevaa new age -höttöä ja asunnolle kumartamista ja sukille juttelua ja muuta vastaavaa...

    Jossain vaiheessa kirjan luettuani ja joitain sen ajatuksista omaan elämääni sovellettuani, se oivallus sitten tuli. Taisin sisäistää (ainakin jollain lailla) mitä tämä Mari oikeastaan filosofiallaan tarkoitti.
    Kierrätykseenhän tämä hänen oppinsa ei mitenkään liitykään. Kierrätyshän on valtava Japanissa ja sekä siellä että lännessä sitä on harjoitettu jo viimeiset kolmekymmentä - neljäkymmentä vuotta. Siihen hänen ei tarvitsekaan viitata. Niinkuin toinen kommentoija mainitsi: sehän on jo itsestäänselvää.

    Hän puhuu jostain aivan muusta. Hänen filosofiansa on nimenomaan minimalismi: turhan karsiminen elämästä. Ja se aloitetaan materiasta. Säilytetään vain ja ainoastaan välttämätön ja mieluinen. Kootaan omaan elämään vain hyvää mieltä tuottavaa tavaraa, ei mitään muuta. (Ja hänhän tarkensi senkin puolen, että miksi kuormittaa esim sukulaisiaan omalla ylijäämätavaralla. Läheiset kun kokevat velvollisuudekseen säilyttää 'lahjaksi saatua'. Siinä mielessä 'pakkokoierrätys' hänen filosofiassaan on toista kohtaan karhunpalvelus.)
    Olen siitä täysin samaa mieltä.

    Nuorempana pystyin oleman hyvin tyytyväinen hyvin vähällä materialla ja olemalla omistamatta oikeastaan juuri mitään. Olin onnellinen. Tunsin itseni vapaaksi. Vuosien saatossa tämä on minun tapauksessani muuttunut, vaikka en mikään tyypillinen materialisti mielestäni olekaan. Jo pitkään olen kokenut suuren määrään tavaraa tukahduttavaksi. Lukiessani tätä kirjaa (ja myöhemmin kun sen ydin minulle aukesi ja fyysisesti aloin karsia joitain turhia tavaroitani) koin sitä samaa vapautta, josta olin nauttinut nuorempana.
    Tässä siis vastakkainen mielipide samasta kirjasta:
    sisältää loistavan oivaltavan filosofian!

    Mutta tämävei tosiaankaan ole kaikille.

    Ja vaatii joidenkin asioiden yli hyppäämistä, että tästä saisi sen tärkeimmän irti.
    Ymmärrän täysin miksi tästä on tullut hitti. Ja kirjan kirjoittajasta suunnilleen guru: koska hukumme tavaroihin. Ja hän opettaa siitä ulospääsykeinon.
    Jos pystyy näkemään sen hötön läpi, tämä kirja voi tosiaankin auttaa.

    Kivaa kevättalven jatkoa kaikille,
    Cats

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhan karsiminen kyllä tosiaan keventää oloa, ja vaikka oonkin sitä tosiaan tehnyt jo pitkään, KonMari nytkäytteli ajatuksia taas vähän eteenpäin kohti vielä enemmän karsimista. :)

      Mulle ei ole oikein tullut mieleenkään että tämän lukemista tai tästä pitämistä olisi tarvetta nolostella. Johtuu varmaan siitä että pyörin aiheeseen liittyvissä FB-ryhmissä joissa on paljon muitakin karsimisesta kiinnostuneita, ja moni on saanut juuri tästä sen kipinän viimein tehdä jotain ehkä jo vuosia vaivanneelle tavarakaaokselle. Ymmärrän myös kirjan suosion oikein hyvin! Ja arvostan kyllä sitä että Kondo on innostanut niin monia ajattelemaan omia tavarajemmojaan. Sen rinnalla on pikkujuttu jos on vähän hörhö. :) Ja se meidän silmin hörhöyskin varmasti tulee suurelta osin japanilaisesta kulttuurista.

      Poista
    2. Kiitos pitkästä kommentista Cats!

      Minustakin kirjassa on hyvä pointti, mutta höttö oli itselleni vähän liikaa. En voi sille mitään, mutta useamman kerran pisti naurattamaan ja mietin, että ei tämä tyyppi nyt voi olla tosissaan! Mutta meitä on moneen junaan. Minä ostan hyvin vähän materiaalia ylipäänsä, joten siinä mielessä kotini ei huku tavaraan eikä ihan hirveille karsimisille ole tarvetta. Mutta inspiroi tämä siihen, että varmasti seuraavan siivouksen yhteydessä vihdoin hävitän ne muistot, joista en vielä ole raaskinnut päästää irti. Eipä niitä paljon ole, mutta on kuitenkin! :)

      Satu, minä mietin monesti tätä lukiessani, että olen "ihan liian suomalainen tälle". Ja ehkä olenkin, sillä onhan kirjan ajattelutapa aika kaukana meidän kulttuurista, mikä varmasti on yksi syy miksi kirja herättää kummastusta. Ja heh, ehkä tuota nolostelua ei kannata ottaa (minun osaltani) turhan vakavasti. Minä olin tosiaan kuullut kirjasta sen, että siinä kiitellään sukkia ja päättänyt että juu, en lue ja jos luen, niin en ainakaan myönnä ;) Ja ymmärrän myös kirjan suosion. Tämähän on ihan tätä päivää, kun ollaan jo hukuttu tavaraan ja nyt kaivataan jotain uutta.

      Poista
  10. Hih, minusta oli hauskaa lukea Kondon omistautuneisuudesta työlleen :) Siis myönnän, että minustakin oli outoa Kondon tapa polvistua pariksi minuutiksi aina asiakkaan kotiin tullessa, kiittää aina laukkua työpäivän jälkeen sen päivän palveluksista ja mitä vielä kaikkea.. Mutta vaikka miten älyttömältä se kuulosti, niin en voi väittää ettei sitä itsekin löisi joskus yli omien intohimojen/harrastusten suhteen.

    Minäkin ihmettelin sitä tavaroiden pois heittämistä kovasti. Mutta Satu osasikin näköjään kertoa asian oikean laidan :) Minua kuitenkin kierrätyksen puuttumista enemmän vaivasi kirpputorien puuttuminen. Toki ne kulkevat käsi kädessä, mutta heräsi silti kysymys onko Japanissa ylipäätään kirppiksiä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä pointti. Joskin Kondon omistautuneisuus löi minulla hieman yli. Mutta kukin tyylillään. Ja hötön alla on kuitenkin hyvä pointti! Sitä en kiistä :)

      Jos kierrättäminen on tosiaan Japanissa niin selvä juttu, niin eihän sitä ole tähän enää tarvinnut turhaan laittaa. Toisaalta suomennoksessa se olisi voinut olla, koska minulle tuli silti kirjasta fiilis, että on ihan ok kerätä kasseittain kotoaan tavaraa ja dumpata ne jonnekin. Mutta Japanissa ei varmasti sitten ole tätä ongelmaa :)

      Poista
  11. Hahaa ihanaa, oon lueskellut lähinnä noita lifestyle-blogeja ja EDELLEEN vastaan tulee vähän väliä niitä tätä ylistäviä postauksia, että vitsi kun kirja mullisti elämäni :-D

    Suhtauduin alkuun tähän aika kiinnostuneena, ja jonkun (Eeva Kolun..?) aiheesta tekemän postauksen jälkeen intouduin itsekin karsimaan aika hurjallakin kädellä omia kamoja, tosin muutettiinkin juuri silloin uuteen asuntoon, että se menikin vähän siinä sivussa. Sen jälkeen se massahype alkoi ehkä jo kääntymään kirjaa vastaan, jäi vähän fiilis että tosiaanko sitä tarvitsee ihan lukea KIRJA että ymmärtää ettei välttämättä tarvitse säilyttää 14 vuotta vanhaa lempimekkoaan, jota ei enää ikinå käyttäisi.

    Ja nyt luitkin tän kirja sopivaan väliin ja sinetöit päätöksen pysyä itse siitä kauempana, haha. : D no, toisaalta ei voi arvostella jos ei ole lukenut, ehkä tällekin on paikkansa, mutta luulen että se nimenomaan on enemmän tuolla lifestyle-blogien maailmassa, siellä missä materialla muutenkin on huomattavasti suurempi paikka elämässä ja arjessa. Tuskin se huono asia on, jos joku tämänkin myötä oikeasti ymmärtää tarvitsevansa vähemmän. Minulle siihen riitti omat valaistumiset, mutta kaikki tavallaan jne.: D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan lukekeeni juuri Kolun postauksen sekä jonkun muun, jossa kerrottiin kirjan muuttaneen hänen elämänsä ja kotinsa. Mutta mikäs siinä! Jos tavaraa on oikeasti paljon, niin voihan tällaisesta opuksesta olla hyötyäkin. Minustakin kirja oli inspiroiva ja saattaa olla jollekin myös se, joka saa lopulta tekemään asialle jotain.

      Mutta sanoisin, että et paljon menetä, jos tämän jätät lukematta :D

      Poista
  12. Apua, tää kirja kyllä kiinnostaa ihan tuon hypetyksen takia aika paljon, mutta samalla epäilyttää saman verran... Lähinnä varmaan joo sellaiseen patistukseen toimisi aika hyvin, pahana tapana kun on hamstrata vähän liikaa tavaraa jota ei tarvitse. Mutta saapa nähdä, kyllä se siivous onnistuu varmaan ilmankin tämän apua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ymmärrän koska itsekin luin tämän sitten lopulta, vaikka olin varma, etten lukisi... vannomatta paras.

      Tämä on inspiroiva ja moni on tämän myötä innostunut kotiaan siivoilemaan, ja ehkä näin myös ajattelemaan vähän uudella tavalla, joten liikaa en halua kirjaa lytätä. Voithan sinä tätä lukea sieltä täältä ja päättää sen jälkeen, luetko vai etkö :)

      Poista
  13. Tässähän ei ole mitään kummallista, teos lienee japanilainen tai aasialainen, eli joka kerta kun menen tatamille ja poistun sieltä, kumarran ja osoitan kunnioitusta, kuten vastustajalle harjoituksissa ja kilapilussa ...
    Aikamoinen myllerrys saatu näin pienestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllä kommentoinkin jo, että monesti kirjaa lukiessani mietin, että olen aivan liian suomalainen tähän. Kirjailijahan on japanilainen ja kirja selkeästi suunnattu myös japanilaisille. Kulttuurierot näkyvät.

      Mutta toki oma subjektiivinen lukukokemukseni on tämä, ja kirja tuntuu "friikiltä", koska se on niin kaukana omasta elämästä ja ajatusmalleista.

      Poista
  14. Minulla oli syyni miksi tartuin kirjaan, mutta mitä enemmän luin sitä enemmän tuli fiilis itkeäkö vai nauraa. Homma vaan meni jotekin liian överiksi, ja loppujen lopuksi katselin boheemia sekasotkuamme hieman lempeämmin. Tavallaan ymmärrän miksi kirja on niin suosittu, mutta en usko että tämä KonMareilu -buumi jaksaa kantaa kovin kauas. On aina hyvä juttu jos innostuu karsimaan turhia asioita elämästään (kyllä minäkin inspiroiduin siivoamaan vähän kuitenkin,heh!), mutta kun kaikkea kodista ei voi karsia vaikka kuinka haluaisi. Enhän minäkään niin kovin onnellinen ole miehen pleikkareista tms.

    Ja hei, en minäkään pääse tuosta sukkajutusta yli millään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, onneksi on joku muukin, joka takertui sukkiin!

      Minä luulen, että nyt kun tavaraähky on koettu, ihmiset kaipaavat tällaista ajatusmaailmaa ja -tapaa, mutta en minäkään usko, että se ihan loputtomiin kantaa. Ja se on totta, että on asioita, joita ei voi karsia vaikka haluaisi.

      Kirjassa on mielestäni hyvä pointti, että kaikilla pitäisi olla joku oma tila, joka olisi vain sille ihmiselle ja siitä voisi pitää huolta. Kun itselläni ei ole ollut omaa huonetta/tilaa viimeiseen vajaaseen viiteen vuoteen, kun on toisen kanssa yhteinen asunto ja kaikki, niin kummasti sitä omaa tilaa alkaa kaivata! Eli ehkä siinä on se pointti, että vaikka se toisen pleikkari ärsyttäisi, niin sitten oma tila on se pyhättö, joka tekee vain onnelliseksi :D

      Poista
  15. Minäkin jäin kiinni näihin sukkiin, siis voi hyvänen aika! :D Mutta olen tässä nyt metodia käyttäen käynyt läpi vaatekaappini ja leffahyllyni ja kyllä se on itselleni toiminut, vaikka en sitä kai ole aivan puhdasoppisesti noudattanut. Kiinnostava ilmiö, hassusti kääritty (ja tosiaan, missä kierrätysohjeet?), mutta pointilla, kyllä.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.