keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Helmikuun kirjat ja kulttuuririennot


Helmikuu oli kuulkaas melkoinen kuukausi! Arki oli kiireistä ja tuntui, ettei aika oikein riitä mihinkään. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin siltä, että helmikuussa tapahtui kaikki. Ihan kaikki!

Nimittäin sain vuoden alussa idean haastaa itseni nauttimaan kulttuurista kodin seinien ulkopuolella vähintään kerran kuukaudessa. Helmikuussa siirryin tuumasta toimeen oikein urakalla ja olenkin lyönyt kevyesti kaikki omat henkilökohtaiset ennätykseni ja käynyt useammassakin paikassa ihka ensimmäistä kertaa. Hurjaa! Kaikkien kulttuuririentojeni (ja arkielämän) vuoksi lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta tällä kertaa en laita sitä pahakseni. Onhan minulla nyt vaikka mitä muuta kerrottavaa!

Helmikuun kulttuuririennot

Turun kaupungin teatteri: Neljäntienristeys

Olen viimeksi ollut teatterissa vajaa yhdeksän vuotta sitten, joten mä oli varsin spesiaali tapaus! Enkä tiedäkään pidinkö enemmän esityksestä vai siitä tosiasiasta, että olin oikeasti teatterissa, mutta pidin joka tapauksessa. Keskustelimme seuralaisteni kanssa, että näytelmä oli ehkä hieman sekava etenkin tarinaa ennestään tietämättömälle. Siitä huolimatta minusta esitys oli hyvä. Näytelmä elävöitti ja palautti mieleen hienosti kirjan tarinan.

♥ Finnkino: The Danish Girl (Tanskalainen tyttö) & Carol

Elokuvissa kävin kahdesti - saman viikon aikana. Tässä muuten tehdään jonkin sortin historiaa ja lyödään kaikki ennätykset, sillä normaalisti käyn elokuvissa kahdesti vuodessa. Joka tapauksessa kävin katsomassa The Danish Girlin, joka oli todella kaunis ja koskettava (joskin hyvin romantisoitu versio todellisista tapahtumista). Toinen elokuva oli ihastuttava Carol, joka oli täynnä tunnetta, hienosti kuvattu ja niin upea. Molemmat olivat loistavia ja etenkin Carol lämmittää mieltäni edelleen.

♥ Suomen valokuvataiteen museo: Poliittisen valokuvan festivaali & Kaisa Rautaheimo: Pojat

Teimme poikaystäväni kanssa päivän mittaisen visiitin Helsinkiin, sillä halusin päästä katsomaan Rautaheimon valokuvanäyttelyn Pojat, joka vaikutti kiinnostavalta. Kiinnostava näyttely olikin, mutta täytyy sanoa, että Poliittisen valokuvan festivaali onnistui kuitenkin tällä kertaa vetämään sen maton jalkojen alta. Pääasiassa pakolaisia, turvapaikanhakijoita, paperittomia ja pakolaisleirejä kuvaavat valokuvanäyttelyt pysäyttivät ja herättivät pitkään keskustelua. Näyttelyn jälkeen omat "ongelmat" eivät ole tuntuneet miltään.

♥ Piipahdimme myös ensimmäistä kertaa ikinä Turun Galleria Å:ssa. Hävettää, sillä viimeiset reilut neljä vuotta olen kävellyt paikan ohi viikottain astumatta koskaan sisään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pienessä ja ihastuttavassa galleriassa oli esillä Aura Saarikosken Harmaatutkimuksia, joka oli kiehtova ja alakerran tilasta löytyi Sanna Halmen Pienelämiä, joka ihastutti runsaudellaan sekä näytelmän asettelulla. Oli kiva käydä ja nyt kun ensimmäinen kerta on ohi, on kynnys matalampi seuraavaa kertaa varten. Itseasiassa näyttely olikin juuri vaihtumassa, joten ehkä seuraava kerta on jo pian.

Helmikuun kirjat

Helmikuun kirjasaldo jäi tosiaan laihaksi. Luin kokonaan vain kolme kirjaa. Kate Atkinsonin Hävityksen jumala jäi kesken ja Tommi Kinnusen Lopotista luin suurimman osan helmikuussa, mutta viimeiset sivut maaliskuun puolella, joten se napsahtaa maliskuun kirjalistalle. 

Helmikuussa luin

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon, 180 s. Tammi 2016. (2015)
Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, 230 s. Bazar 2007. (1987)
 Marie Kondo: KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika, 214 s. Bazar 2015.  

Yhteensä 624 sivua.

Kuukauden kirjoista vaikuttavin oli Morrisonin uutuus. Wintersonin kirja jäi laimeaksi ja KonMari tahtoi mennä yli hilseen. Joudun kuitenkin - hieman nolona - myöntämään, että KonMari oli se kuukauden mullistavin. Ensin lyttäsin kirjan ja sitten - helmikuun viimeiset päivät (ja nyt myös maaliskuun ensimmäiset) ovat menneet kodin tavaroita läpikäyden monet kirjan vinkit mielessä pyörien. Jos jaksan, saatan kirjoittaa tästä vielä oman postauksensa. Mutta kuten sanoin, kirjassa on pointti ja nyt voin sanoa, että osa kirjan vinkeistä todellakin toimii. Tosin vielä en ole siinä pisteessä, että kiittelisin reppuani päivän päätteeksi tai tervehtisin kotiani sinne astuessani. Kissojani kyllä.

Huh mikä kuukausi takana! Vaan eipä tämä maaliskuukaan ihan värittömältä näytä, vaan melko piukassa on kalenteri. Onneksi luvassa on kaikkea jännää! Lisäksi kuukauden elokuva on jo valittu ja teatterilippujakin varailtu. Mutta niistä lisää myöhemmin!

Aurinkoista maaliskuuta kaikille!

11 kommenttia:

  1. Olisikin hauska lukea kodin järjestelyprojektistasi :)

    Minustakin Neljäntienristeys oli lavalla tosi hyvä! Näyttelijöiden liikkuminen lavan ulkopuolella oli hauska lisä esitykseen. Äitini tykkäsi näytöksestä tosi paljon, ja hänelle tarina oli uusi. Isällenikin tarina oli vieras, mutta jälkikäteen hän pohti oliko jutun idea vain Onnin tiedät-kai-mikä (yritän olla paljastamatta, jos joku kirjan lukematon tämän kommentin näkee :D), joten ehkä hänelle näytös oli kuitenkin hiukan sekava. Toisaalta minustakin Onnia käsiteltiin lavalla enemmän kuin kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no katsotaan saisiko aiheesta postauksen, joka sopisi kuitenkin tänne kirjablogiin ;)

      Neljäntienristeyksessä tilan käyttö oli kyllä hauskaa ja erikoista, pidin myös siitä! Minä itse yritin miettiä, olisinko saanut tarinasta kiinni, jos näkisi sen vain lavalta. Ehkä, ehkä ei? Vaikea sanoa! Nyt tarina oli kuitenkin sen verran hyvin mielessä, että sitä itse paikkasi aukot. Mutta kiva, että äitisi tykkäsi. Minun seurueessani ainakin kolme oli sitä mieltä, että vaikutti vähän sekavalta.

      Minusta kirjan tarina oli toistettu yllättävän hyvin lavalla. Olisin ajatellut, että eri roolit ja tapahtumat olisivat korostuneet enemmänkin! Tokihan Onni oli avain moneen, joten se ehkä näkyi. En kyllä itse kiinnittänyt tuohon huomiota sen enempää.

      Poista
  2. Minäkin koetin syksyllä lukea tuota Wintersonin kirjaa, mutta se ei oikein lähtenyt lentoon ja jäi kesken. Kiva kuulla, että pidit Carol-elokuvasta. Sen olen itsekin ajatellut käydä katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wintersonin kirjan aihe on kiinnostava ja minusta tekstin huumori toimi, mutta kokonaisuus jäi aika laihaksi. Toivottavasti pidät Carolista! Minusta se oli tosi hyvin tehty ja kaunis :)

      Poista
  3. Minuakin alkoi nyt kiinnostaa tuo KonMari, kevätaurinko saa aina kummasti innostumaan kodinjärjestämisestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no täytyy sanoa, että vaikka kirja ei ihan omaan makuuni ollutkaan, niin kyllä se silti näköjään liikkeelle potkaisi laiskemmankin kodin hengettären ;)

      Poista
  4. En muista, kommentoinko KonMaria sinulle bloggauksesi yhteydessä (ja nyt en jaksa tarkastaa ;)), mutta minäkin lueskelin krijaa helmikuussa ja ärsyynnyin aika lailla. On siitä joitakin hyviä pointteja, mutta sitten lisäksi paljon outoa: minne ne ei iloa tuottavat tavarat pitäisi laittaa? Jos luopuu kaikesta, niin ostaako sen tilalle joskus myöhemmin - kuitenkin - muuta roinaa? Jne.

    Morrisonkin kirja on lukulistallani.

    Valoisaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jäin pohtimaan tuota tavaroiden hävitystä, että miten ja minne tavarat tulisi viedä. Mutta toisaalta kierrätyskeskuksia on, tavaraa voi lahjoittaa moneen paikkaan ja no, roska kuuluu roskikseen. Kuten esim. maksetut laskut viiden vuoden takaa ja rikkinäiset parittomat sukat...

      En todellakaan usko kaikkeen KonMari höpötykseen, mutta kun me olemme nyt karsineet ja käyneet kohta jokaisen kotimme tavaran yksitellen läpi (enää jotain siivouskaapin ruuveja ja kosmetiikkaa on käymättä läpi), niin siinä kyllä tarttuu tietty asenne.

      On helpottavaa, kun on laittanut pois turhaa tavaraa, jota on kertynyt muttei raaskinnut laittaa aiemmin pois. Siinä on tajunnut miten vähän loppujen lopuksi tavaroita tarvitsee ja käyttää. Se on ollut harvinaisen terapeuttista ja herättelevää. Kun kävin pari päivää sitten eräässä ostoskeskuksessa ruokaostoksilla, niin katselin kauppoja ja ihan ahdisti se tavaramäärä! :D

      Mutta hyviä kysymyksiä ja hyvää pohdittavaa. Minä olen iloinen, että olen viimein raaskinnut laittaa pois mm. vanhojen tansseissa käyttämäni mekon, lukioaikaiset kokeet ja esim. lahjaksi saamiani tavaroita, joita ei koskaan raaski laittaa pois, vaikka niitä onkin säilyttänyt viimeiset kuusi vuotta vaatehuoneessa ja/tai varastossa :D

      Morrisonin kirja on hyvä!

      Ja kiitos samoin! <3


      Poista
  5. Pitäisi itsekin kirjoitella enemmän vaikkapa elokuvista tai tv-sarjoista, niitä kun tulee kuitenkin katsottua aika paljon. Ei vaan oikein tiedä miten niitä aina toisi blogiin, kirjoihin kun on jo niin tottunut. Carol ja Tanskalainen tyttö pitäisi kyllä nähdä :)

    Neljäntienristeys on alkanut nyt vihdoin minuakin kiinnostaa, ehkäpä saan joskus aikaiseksi lukea senkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh Carol ja Tanskalainen tyttö kannattaa ehdottomasti katsoa!

      Minä en oikein jaksa kirjoitella elokuvista tai tv-sarjoista tänne joitain poikkeuksia laskematta, mutta joistakin on kiva mainita näin edes ohimennen.

      Neljäntienristeys on hyvä. Ja Lopotti ehkä jopa parempi. Suosittelen!

      Poista
  6. Mä en saanut edes tehtyä helmikuun koostetta, koska tuli luettua kokonaan vain yksi kirja (Oneiron)... Kulttuuririentosi kuulostavat ihanalta, haluisin museokortin juuri siksi, että voisi mennä ja ihmetellä vähän pienemmällä kynnyksellä :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.