keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Karl Ove Knausgård: Taisteluni - Toinen kirja


Karl Ove Knausgård: Taisteluni - Toinen kirja, Like 2012
Sivut: 638
Suomentanut: Katriina Huttunen 
Alkuteos: Min kamp, Andre Bok 2009

Voi Karl Ove Knausgård, johon olen nyt kahden kirjan perusteella kovasti tykästynyt. Siitäkin huolimatta, että ensimmäisen osan jälkeen vaadittiin reilut kaksi vuotta, ennen kuin kykenin tarttumaan seuraavaan osaan. Yritin kyllä lukea toista osaa heti ensimmäisen perään, mutta se oli liikaa. Knausgård vetää lukijan mukanaan niin syviin vesiin, että välillä on pakko käydä haukkomassa happea ennen kuin sukeltaa uudelleen. Mutta sen sukelluksen tekee mielellään. Vaikka se ei aivan kivutonta olisikaan.

Knausgård on kirjoittanut kuusiosaisen kirjasarjan Taisteluni omasta elämästään ja itsestään. Elämässä riittää tilitettävää ja kirjoissa sivuja (viimeisen osan sivumäärä kipuaa jopa yli tuhannen!). Kirjasarja ei etene kronologisesti, vaan aiheiden mukaan. Avausosassa Knausgård avaa vaikeaa suhdetta isäänsä, kirjoittaa alkoholismista ja kuolemasta, teinipojan elämästä ja musiikista. Toinen osa keskittyy aikaan, jolloin Knausgård on muuttanut Tukholmaan, rakastunut ja perustanut perheen. Kirjassa pohditaan uuteen kaupunkiin muuttamista, Tukholmaa, lasten syntymää ja kirjailijaperheen vaippa-arkea. Kirjallisuudella ja kirjoittamisella on myös iso rooli.

Knausgård kirjoittaa elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan raastavan rehellisen oloisesti ja avoimesti. Hän kirjoittaa ja sanoo asioita, joita harva varmaan sanoisi ääneen. Enkä ihmettele, että Knausgårdin lähipiiri ei välttämättä ole kovin innoissaan kirjasarjasta, sillä kenen tahansa salaisuudet saattavat hyvin päätyä Knausgårdin kirjan sivuille. Toki on hyvä kyseenalaistaa, että miten paljon kirjassa oikeasti on totta ja missä on käytetty värikynää, mutta totta tai ei, ei Knausgård itseään paljon säästele. Eikä tosiaan muitakaan.

Pidin ensimmäisestä osasta paljon, mutta vielä enemmän pidin tästä osasta sen aiheiden vuoksi. Tukholma, tutut kadut ja paikannimet ihastuttivat. Kirjailijan elämä, kirjallisuus ja kirjoittamisen pakko kiinnostivat. Knausgårdin parisuhde, perhearki ja perhekuviot tulivat lähelle. Kirjasta oli myös helpompi saada ote, kun ensimmäinen osa oli luettu ja viha-rakkaus-suhde Knausgårdiin selätetty ja otettu haltuun. Tiesin mitä tuleman piti, eikä kirjan alkuosa mennyt kirjailijan inhoamiseen ja siitä yli pääsemiseen. 

Samaan aikaan kun mieleni tekee hehkuttaa kirjasarjaa, ja etenkin tätä toista osaa, niin mietin, että miksi oikeastaan pidän tästä? Yksi syy on varmasti kirjan äärimmilleen viety avoimuus ja siloittelematon rehellisyys, jotka tekevät vaikutuksen, vaikka taittaisivatkin skandaalin käryisiksi. On mahtavaa lukea sellaista, mitä harva uskaltaa kirjoittaa. Knausgård on menee pitkälle ja rikkoo monia rajoja ja sääntöjä. Se herättää uteliaisuuden, koukuttaa ja jopa viihdyttää (vai onko tämän myöntäminen jotenkin kyseenalaista?).

Knausgårdin tyyli kirjoittaa on rönsyilevää ja aiheesta toiseen hyppivää. Ensin kerrotaan jostain täysin arkisesta kuten vaipan vaihdosta ja seuraavaksi on monen sivun mittaiseksi venyvä kirjoitus kirjallisuudesta. Hypyistä huolimatta kirja pysyy kasassa ja tuntuu ehjältä. Minusta Knausgårdin tapa hyppiä aiheesta toiseen on kutkuttava, sillä koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Tiedän kyllä, että joku toinen saattaa repiä hiukset päästään, kun ensin Knausgård kertoo olevansa kuppilassa ystävänsä kanssa, sitten on ties miten monen kymmenen sivun sepitys aivan toisesta aiheesta ja sitten palataan kuppilaan. Mutta toisaalta, niinhän ajatukset lentävät ja ihmisten väliset keskustelutkin kulkevat.

Knausgård on taitava, kuten Knausgårdin ystävä Geir sanoo: "Osaat kirjoittaa kaksikymmentä sivua vessassa käynnistä ja saada ihmiset lukemaan sitä, kunnes heidän silmänsä kostuvat. Kuinkahan moni siihen pystyy?" (S. 136)  Niin totta! Knausgård kirjoittaa kiinnostavasti ja koskettavasti - olipa aihe mikä tahansa. Pidän myös kirjailijan tummista sävyistä ja tummasta huumorista.

Knausgårdin kirjojen lumo taitaakin syntyä monesta palasesta. Kokonaisuus toimii, kiinnostaa ja vetää puoleensa. Tämän toisen osan takakannessa on Monika Fagerholmin lainaus: "Suurinta, mitä pohjoismaiselle kirjallisuudelle on tapahtunut vuosiin. Omaelämäkerrallinen romaanisarja tulee muuttamaan kirjallisuutta." Kirja tuntuikin uudelta, raikkaalta ja suurelta. Se tuntui merkittävältä kirjallisuudelta. Juuri tällaista kirjallisuutta haluan lukea. 

Mieleni tekisi lukea kolmas osa heti, mutta maltan mieleni ja odotan hetken. En aio kuitenkaan pitää kahden vuoden taukoa enää, sillä tätä lukiessa harmitti, ettei enää muistanut kaikkea avausosasta. Siitäkin huolimatta, että mielestäni nämä teokset voi lukea itsenäisinäkin.

Mahtava kirjasarja! Onneksi tätä on jäljellä vielä paljon lisää!

"-- joskus elämä tuntui melkein elinkelvottomalta, enkä saanut rauhaa mistään muualta kuin kirjoista. Kirjoissa oli toiset paikat, ajat ja ihmiset, kirjoissa en itse ollut kukaan eikä kukaan ollut minä." (S. 483)
 
 

10 kommenttia:

  1. Knausgårdin sarja on aivan loistava!

    Itse aion hankkia huomenna juuri ilmestyneen viimeisen, 6. osan - juuri sen yli 1000-sivuisen järkäleen (siinä sitten riittääkin lukemista joksikin aikaa)!

    Suomalaiskirjailijoista vertaisin Knausgårdia lähinnä omaan ikisuosikkiini Pentti Saarikoskeen nimenomaan konstailemattoman rehellisyyden ja luontevan, assosioivan kirjoitustyylin suhteen - he ikäänkuin jutustelevat lukijoilleen toverillisesti, päästävät lukijan lähelleen... Varsinkin Saarikosken julkaistut päiväkirjat ovat mielestäni hyvin lähellä Knausgårdin kirjoitustyyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden kirjan perusteella sanoisin, että niin on! Minulta puuttuu 5. osa ja nyt tämä uusi. Aion kyllä ehdottomasti hankkia omakseni myös ne :)

      Pentti Saarikoski kiinnostaisi ja vertaukseksi jälkeen entistä enemmän. Täytyy ottaa lukuun sopivan hetken tullen!

      Poista
  2. Janin kanssa olen samaa mieltä ja tuo Saarikoski on mainio vertaus:) Knausgård suoltaa tekstiä itseään ja lukijaa säälimättä tahi säästämättä suoraan ihon alta ja tekee sen tyylipuhtaasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Saarikosken tuotanto on itselleni vieras, mutta täytyy ehdottomasti ottaa luettavaksi!

      Poista
  3. Tätä on suositellut nyt useampi muukin, joten pitää laittaa ensimmäinen osa omalle lukulistallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Knausgård ei varmasti ole kaikkien kirjailija, mutta uskaltaisin sanoa, että herättää varmasti jonkinlaisia tunteita. Ja jos tästä tykkää, niin sitten saattaa tykätä ihan tosi paljon!

      Poista
  4. Pitkään mietin, että tohtisinko aloittaa tätä Knausgård-urakkaa - kolme ensimmäistä osaa odottivat hyllyssä ainakin kaksi vuotta - mutta sitten aloitin suoraan kakkososasta. Nyt pidän myös hengähdystaukoa ennen kuin tartun seuraavaan osaan, ehkä se ykkönen sitten pitää lukea tähän perään. Knausgårdia pitää tosiaan lukea ennen kuin ymmärtää mistä siinä on kyse, pelkkä kuvailu "kirjailija kuvaa yksityiskohtaisesti omaa elämäänsä ja ajatuksiaan" kun ei välttämättä houkuttele. Mutta teksti veti mukaansa heti ensi sivulta lähtien, oli hauska tunne että ikään kuin istui Knausgårdin taskussa ja sieltä sai kurkistella kaikkea tapahtuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aivan totta, että Knausgård pitää itse kokea. Itseasiassa tästä oli jotenkin todella vaikea kirjoittaa, koska ei tiedä miten saisi sanoiksi sen, mikä on kirjan juju.

      Kirjathan voi lukea itsenäisestikin, mutta minusta ensimmäinen oli myös hyvä, vaikka tästä toisesta pidin enemmän.

      Poista
  5. Kiehtoo ja pelottaa samaan aikaan, en tiedä olisiko nämä kirjat aivan minulle kuitenkaan. Mutta eihän sitä tietysti koskaan tiedä ennen kuin itse kokeilee :) Tämä ainakin kuulostaa aiheeltaan helpommalle kuin ensimmäinen. Ja näissä on kaikissa niin kauniit kannet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Knausgård on sellainen, joka aika varmasti herättää ainakin jotain tunteita ja ajatuksia. Knausgårdin tyyli myös on sellainen, että sitä on vaikea selittää - pitää vain itse lukea ja kokeilla, onko se oma juttu.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.