keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Lyhyesti: Poika nimeltä kuukivi & Purkaus


 Sjón: Poika nimeltä kuukivi, Like 2014
Sivut: 152
Suomentanut: Tuomas Kauko
Alkuteos: Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til 2013

Islanti-huumassani olen halunnut lukea jotain islantilaista, ja niinpä islantilaisen Sjónin (joka on kahminut teoksillaan palkintoja ja jonka runot ovat tuttuja Björkin hittibiiseistä) teos Poika nimeltä kuukivi päätyi luettavakseni. Kirjan tarina sijoittuu Islannin historiaan, vuoteen 1918 ja sen keskiössä on poika, jonka nimi on Kuukivi ja joka harrastaa seksiä miesten kanssa. Tai hänellä on ehkä sellainen elämä, ehkä se onkin pelkkää kuvitelmaa, tai ehkä häntä ei ole olemassa lainkaan.

Kirja oli outo, hyvällä tavalla, jonka olen jollain tavalla oppinut liittämään Islantiin (tiedä sitten miksi). Kirjaa lukiessa oli tunne, että lukee jotain hyvää, vaikka ei ihan saanut kiinni tarinan ytimestä. Ei se haitannut, lukukokemus oli kuitenkin hyvä, mutta jättihän se kirjan vähän etäiseksi. Aihe on kuitenkin tärkeä. 

Kirja on voittanut Islannin kansallisen kirjapalkinnon vuonna 2014. Voisin lukea kirjailijalta jotain muutakin!

 

Muissa blogeissa: Kaisa Reetta T, Kannesta kanteen, Kirjakaapain kummitus, Kirjanurkkaus, Kirjoitan ja luen, siis olen, kujerruksia, Lumiomena, Reader, why did I marry him?



Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus, Tammi 2014
Sivut: 250
Päällys: Markko Taina

Ja kun islantilaisten kirjailijoiden teoksia on vaikea löytää suomennettuna, niin sitten lukuun täytyy kelpuuttaa myös Islantiin sijoittuvat kirjat. Anna-Kaari Hakkarainen on asunut Islannissa kuusi kuukautta, joten häneltä löytyy kuitenkin kosketus maahan. 

Purkaus kertoo veljeksistä, jotka jo lapsina rakastuvat samaan tyttöön, mutta päättävät verivalojen kera, ettei kumpikaan saa tyttöä. Veljeys on tärkeämpää. Purkaus on hytisevän kylmä tarina kolmesta lapsesta, rakkaudesta ja aikuiseksi kasvamisesta. Se on tarina salaisuuksista ja raadollisista totuuksista. Se on tarina kiinni pitämisestä ja irti päästämisestä. Pienen kylän vähän likainen juttu, joka koskettaa kuin sateessa sulanut hattara, jonka piti olla tuliainen.

Purkaus on nopealukuinen, kiinnostava ja hyvä. Tarina tuntuu elävältä, aidolta ja koskettavalta. Mutta en pitänyt kirjasta heti sen luettuani erityisen paljon, tarina on tuntunut kasvavan ja aukeavan paremmin kun lukemisesta on jo hetki. Tätä kirjaa täytyy sulatella. Siihen täytyy ihastua rauhassa.

Kirja paljastaa sen, ettei kirjailija ole islantilainen. Ainakin kaltaiselleni suomalaiselle, joka löytää siitä jotain niin tuttua ja omaa, että kirja voisi hyvin sijoittua jonnekin pieneen suomalaiseen pitäjään, josta itsekin olen kotoisin. Mutta toisaalta - eroavatko ne pitäjät niin toisistaan vaikka maa olisi eri? Ehkä, ehkä eivät.

Kiinnostava teos, joka vaatii oman aikansa tehdäkseen vaikutuksen. Mutta niinhän osa meistä ihmisistäkin, heh.

 

10 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä Purkauksesta: se ei tehnyt heti suurta vaikututsta, mutta kypsyi mielessäni vahvemmaksi ajan myötä. Jotkut kirjat ovat sellaisia, kun taas toiset unohtaa nopeasti, vaikka lukuhetkellä kirja olisikin ollut oikein hyvä. Hassua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä hassua, miten toiset kirjat vaativat aikaa kypsyäkseen ja toiset vain unohtuvat. Purkaus tuntui jopa vähän laimealta heti lukemisen jälkeen, mutta nyt se tuntuu huikealta. Olisi tehnyt mieli nostaa pisteetkin kolmesta ylöspäin, mutta jätin tuohon. Täytyy ehkä jatkaa sulattelua vielä tovi.

      Poista
  2. Sjòn; vahva teos eksistenssiä, historiallisia tapahtumia ja Peter Pan-syndromaa. Kirjailija osoittaa kykynsä vaivattomasti siirtyä kaarisiltaa pitkin realismista runouteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Kirja on hyvä ja hieno, ehkä omaan makuuni liiankin hieno ;)

      Poista
  3. Kuukiven laitoin muistiin, vaikka kieltämättä juoni kuulostaa hieman erikoiselta. En tiedä mistä olen saanut päähäni että tämä olisi lastenkirja/satu?! Voi meikäläistä.

    Purkaus on vähän siinä ja siinä jaksanko kiinnostua sen lukemisesta, sillä emmin tuota että kirjoittaja on suomalainen mutta tarina sijoittuu Islantiin. Että miten oikeasti toimii.. Mutta hyviä vinkkejä Islannista kiinnostuneille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa et ole ainoa, nimittäin minullakin oli alkuun käsitys, että kirja olisi nuortenkirja! Vaan eipäs ollutkaan. Poika nimeltä kuukivi on ihan aikuisten kirja :D

      Purkaus oli ihan hyvä, mutta toki jos odottaa vahvempaa suhdetta Islantiin, niin kirja voi olla siinä suhteessa väärä valinta. Ehkä siksi se itselläkin vähän kärsi, kun odotin siltä enemmän kuin mitä se pystyi antamaan. Mutta lukemisen arvoinen ehdottomasti!

      Poista
  4. Poika nimeltä kuukivi oli mielestäni huikea lukukokemus, mutta Purkausta en ole vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika nimeltä kuukivi on hieno <3
      Purkaus on lukemisen arvoinen :)

      Poista
  5. Kuukivi on jäänyt vahvasti mieleen, se on niin erikoisen mielenkiintoinen. Purkausta taas mietitytti lukemisen jälkeen mutta on nyt haalistunut aika paljon.
    Kiitos linkityksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika nimeltä kuukivi on kyllä sen verran erikoinen, että varmasti jääkin mieleen pidemmäksi aikaa. Ja voi olla, että minullekin käy Purkauksen kanssa lopulta juuri noin. Tiedä häntä, nyt se on vielä vahvasti mielessä!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.