sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Arnaldur Indriðason: Mies järvessä



Arnaldur Indriðason: Mies järvessä, Blue Moon 2010 (2004)
Suomentanut: Seija Holopainen
Sivut: 330

Kuten aika moni blogini lukija varmaan jo tietää, en juurikaan innostu dekkareista. Uskollisesti yritän niitä silloin tällöin lähestyä, mutta viileiksi ovat välimme jääneet. Kunnes tämän vuoden maaliskuussa kohtasin Arnaldur Indriðasonin ja lämpenin niinkin paljon, että luin kirjailijalta kolme dekkaria putkeen. Islantilaisuus, lakoninen kerronta ja kirjojen synkkyys ihastutti. Huhtikuussa jatkoin kirjailijan parissa lukemalla häneltä neljännen suomennetun teoksen Mies järvessä

Mies järvessä alkaa luurangosta, joka löytyy erään järven pohjasta Islannista. Luuranko on vanha, joten tapauksen selvittäminen vaatii sukellusta muutaman vuosikymmenen taakse. Niinkin yllättävään paikkaan, kuin 1950-luvun Itä-Saksaan. Kirjassa kulkeekin rinnakkain kaksi tarinaa; opiskelijat 1950-luvun Itäsaksassa, joka linkittyy kirjan nykyisyyteen Islannissa. Vaan millä tavalla?

Enpä olisi uskonut koskaan pitäväni dekkaria näin mielenkiintoisena. Minun kohdallani mielenkiinto ei koskenut vain rikosta, vaikka toki sitäkin, vaan enemmänkin millaiset kasvot Itä-Saksa sai kirjassa ja mise tarkoittaa Islannin historian kannalta. Minusta Arnaldurin tapa upottaa rikokset menneeseen on toimivaa, kiinnostavaa ja ennen kaikkea uskottavaa. Islanti kun ei kovin korkealle murhatilastoillaan - onneksi - pääse, niin voisi tuntua kaukaa haetulta  yrittää ujuttaa rikoksia väkisin Islannin "nykyisyyteen". Joskin odotan, että sellaisenkin dekkarin saisin Arnaldurilta lukea!

Edelleen näiden dekkareiden suurin anti itselleni on Islanti, sillä näistä välittyy tuosta kiehtovasta maasta kaikkea suurta, mutta myös pientä, mitä ei välttämättä kukaan hoksaisi edes kertoa. Mutta ovat nämä dekkareina muutenkin toimivia. Kuten jo yllä mainitsin, pidän kirjojen synkkyydestä ja hieman lakonisesta kerronnasta. Synkkyys ei kuitenkaan synny hurjista ja raastavista rikoksista, vaan tunnelmasta. Rikokset kun ovat usein jollain tasolla "ymmärrettäviä", joten se lisää kirjojen uskottavuutta.

Ja mitä sitä kieltämään, että onhan näitä helppo ja mukava lukea. On helppo pujahtaa tarinaan, jonka päähenkilöt ovat tuttuja, kaava toistuu samankaltaisena, mutta silti kirja onnistuu tarjoamaan pientä purtavaa aivoille ja yllättämään. Helppoa, mutta ei höttöä eikä aivotonta. Sopii erityisesti opiskelujen ylikuormittamille aivoilleni.

Arnaldurin dekkareista tulen varmasti jatkossakin kirjoittamaan, sillä viides suomennettu (!) on jo hetken odottanut yöpöydällä lukuvuoroa. Arlandurista onkin näyttänyt tulevan minulle kirjailija, jonka seuraava teos löytyy aina valmiina yöpöydältä, jotta siihen voi tarttua koska vain. Aika hurjaa minulle, joka en tosiaan näiden lisäksi juurikaan dekkareita lue!

  

 Muissa blogeissa: Tarukirja

10 kommenttia:

  1. Aika hauskaa, että tietty teema on saanut sinut aiemmin vieraannuttavan genren äärelle! Islanti kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta, olethan katsonut Walter Mittyn ihmeellisen elämän? Siinä on upeita Islanti-kohtauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannista on tullut minulle lähes pakkomielle, joten jopa dekkarit uppoaa haha. Ei vaan, oikeasti hauska löytää tällainen kirjailija :)

      Walter Mitty kuulostaa vieraalta, mutta laitan ehdottomasti ylös!

      Poista
  2. Jännää, että olet innostunut tästä kirjailijasta. Olen ainakin kahteen otteeseen koettanut lukea hänen dekkareitaan, mutta lukuinto on hiipunut muutaman kymmenen sivun jälkeen. Ehkä tuo lakonen kerronta ja liiallinen synkkämielisyys eivät ole minua varten. Mutta kiva, että olet löytänyt oman dekkarisuosikin. :) Siitä se lähtee... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, olen varmasti yllättyneempi kuin kukaan, että olen ylipäänsä innostunut yhdestäkään dekkarikirjailijasta. Sen verran monta pettymystä ja kesken jäänyttä on ollut historiassa.

      Eiväthän nämä kaikkien dekkareita voi olla, joten ymmärrän hyvin, jos ei sytytä. Itse ehkä ilahduin eniten siitä, että aiemmin lukemiini verrattuna koin nämä niin epädekkareina :D

      Poista
  3. On kyllä hauskaa nähdä miten nämä dekkarit ovat löytäneet lukupinoosi :D Pitäisi joskus itsekin hieman poistua mukavuusalueelta ja kokeilla jotain kunnon dekkaria. Ne vaan eivät lähtökohtaisesti oikein kiinnosta, vaikka mysteereistä ja rikossarjoista tv:ssä pidänkin. Sinänsä siis jopa hieman ristiriitaista etten halua niistä kuitenkaan lukea, en tiedä mikä siinä on. Ehkä jotain tällaista hieman synkempää, muttei raakaa dekkaria voisi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no eikös vaan!

      Minulla lähtökohta on se, etten oikeastaan pidä edes rikossarjoista tai elokuvista. Uudesta Sherlockista joo, ja olen minä jotain Wallanderia joskus katsonut, mutta muuten en juurikaan :D

      Jos kokeilet Arnalduria, olisi kyllä hauska kuulla mielipiteesi! Että onko yhtään samat fiilikset vai ei.

      Poista
  4. Tähän voisi kyllä tutustua. Olen nimittäin aina ollut suuri Islanti-fani, ja dekkaritkin toimivat, jos niissä on joku persoonallinen twisti =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kokeile ihmeessä tätä! Saattaisit pitää :)

      Poista
  5. Minulla oli viime syksynä hankaluuksia Kirjallisessa retkessä Pohjoismaissa. En meinannut saada Islantia kasaan. Joku ehdotti tätä kirjailijaa ja luin uutuuden Varjojen kujat. Sen jälkeen olen hankkinut muitakin. Tuo kirja sytytti minut. Se kulki kahdella tasolla, siinä oli ajatusta ei vain murhia. Kumpikin taso oli yhtä hyvä ja kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arnaldurilla taitaa olla useimmissa kirjoissaan kaksi tasoa ja minusta juurikin ajatusta, ei van murhia. Poikkeuksellisia dekkareita ainakin sen perusteella, mitä olen itse lukenut.

      Odotan, että saisin lukea vähän tuoreempaa kirjailijalta, mutta ajattelin kuitenkin edetä järjestyksessä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.