keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Elena Ferrante: Loistava ystäväni



Elena Ferrante: Loistava ystäväni, Wsoy 2016
Suomentanut: Helinä Kangas
Sivut: 362
Päällyksen kuva: Lía G. / Arcangel 
Päällys: Martti Ruokonen

Elena Ferranten kehutun ja kohutun napolilaissarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni on hyvä, itseasiassa todella hyvä kirja. Taidolla kirjoitettu kirja onnistuu vetoamaan sekä älyyn, että tunteisiin. Kirja on tarkkanäköinen, ovela, raastavan raadollinen, mutta kuitenkin kirjallisuudelle tyypillisellä tavalla taianomainen. Taianomaisuutta lisää salaperäinen kirjailija Elena Ferrante, jonka henkilöllisyys on onnistuttu pitämään salassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Huh!

Lilan ja Elenan outo ystävyys, joka kietoitui keskinäiseen kilpailuun ja kateuteen, jossa oltiin välillä kurjia toisilleen ja välillä tarjottiin lämmintä syliä, kiehtoi. Kertojan sisäiseen maailmaan upposi, kuten myös sodan jälkeisen Napolin kaduille, joissa sukujen, perheiden ja ihmisten väliset kaunat yltyivät usein väkivaltaisiksi. Kirjan psykologiset jännitteet kasvoivat, paisuivat ja poksahtelivat. Kirja vei mukanaan niin, että sitä luki yöllä kahteen asti ja seuraavana päivänä aamupalalla loppuun, vaikka moiseen ei aikaa olisikaan ollut.

Mutta - kyllä, tähän liittyy mutta - en tiedä johtuiko se kirjan hypetyksestä, jota olen tässä ennen kirjan lukemista seurannut vai kirjasta ihan itsestään, mutta kovin hekumalliseksi ei lukukokemukseni sitten kuitenkaan noussut. Kyllä, kirja on hyvä, kuten sanoin, mutta paikoin se myös ontui ja kaipaamani huippu jäi uupumaan. Syynä saattoi olla liian korkeat odotukset, sillä odotin koko ajan jotain vähän enemmän, enkä jotenkin osannut tarttua täysillä siihen, mitä jo oli käsillä. Kirja jäikin hieman etäiseksi, mikä söi lukukokemustani.

Lisäksi tarina tuntui paikoitellen junnaavan paikoillaan. Yleensä hyvää kirjaa ei malta laskea käsistään ja samaan aikaan sitä haluaisi säästellä. Tätä kirjaa luin ripeästi ja toisinaan jopa kärsimättömästi, sillä halusin vain saada kirjan päätöksen. Vaikka samaan aikaan nautin kirjan lukemisesta, niin jatkuvat ihmissuhdesotkut, rakkauskuviot ja avioliittojen puntaroinnit myös puuduttivat. Toki ne tarinaan kuuluivat, mutta olisin kaivannut niiden lisäksi, tai niiden sijaan, enemmän syvyyttä kirjaan. Ehkäpä kirjasarja syvenee edetessään? 

Lukemisen jälkeen jäin pohtimaan, että miten suuri vaikutus kirjan hypetyksellä loppujen lopuksi oli. Jos kirjaa ei olisi hypetetty näin paljon, olisinko lukenut sitä yhtä tarkkaan, yhtä puntaroiden ja löytäen kirjan hienouden? Vai olisinko tympääntynyt ihmissuhdesoppaan heti ensi metreillä? Ehkä kirja olisi ollut mielestäni parempi ilman tätä hypeä ja suuria odotuksia? Sitä on tietenkin mahdoton sanoa, sillä kirjaa on lähes pakko tarkastella tämän hypen lävitse. Tässä ei ole enää vain kirja, vaan tässä on hypetetty kirja. Mutta hyvin todennäköisesti kirja olisi mennyt minulta ohi ilman tätä hypeä, ja se taas olisi ollut sääli.

Sillä mielestäni tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Se on hieno, kiinnostava ja taidokas teos, jota lukee mielellään ja joka jättää lukijaansa jäljen.



Muissa blogeissa: Hurja hassu lukija, Kirjakaapin kummitus, kirjakirppu, Leena Lumi, Lukuisa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena, Rakkaudesta kirjoihin, Reader, why did I marry him?, Täysien sivujen nautintoUllan Luetut kirjat

14 kommenttia:

  1. Yleensä kartan hypetettyjä teoksia, ja Ferrantenkin sarjaan suhtauduin skeptisesti. Yllätyin kuitenkin positiviisesti ja huomasin ahmivani teosta maanisella intensiteetillä, en yksinkertaisesti voinut laskea sitä käsistäni. Toisaalta Ann Goldsteinin käännös on aivan omaa luokkaansa, enkä tiedä, onko suomennos yhtä onnistunut. Täydellinen Ferranten romaani ei missään nimessä ole, mutta en muista törmänneeni naisten välisestä ystävyydestä kirjoitettuun sarjaan koskaan aikaisemmin. Minua myös viehätti kateuden perusteellinen kuvaaminen – minulle Ferranten nerokkuus piilee hänen tavassaan kielellistää asioita, jotka haluaisin sulkea itseni ulkopuolelle. Armotonta tekstiä.

    Tietenkin ymmärrän, ettei Napolilainen sarja ole kaikkia varten. Siinä on myös maneereja, junnaavuutta ja kliseisyyttä. Miusta onkin tärkeää, että hypetetyistä teoksista kirjoitetaan ylistysten rinnalle kriittisiäkin puheenvuoroja.

    Terveisin

    Noora
    https://kanavaklassikko.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomennoksesta on vaikea sanoa oikein mitään muita versioita lukematta, mutta minusta teksti oli hyvää ja kieli tasokasta. Tai, en ainakaan keksinyt siitä mitään valittamista. Ann Goldsteinin käännös on saanut paljon kehuja, ja olenkin miettinyt, että jos jaksaisin lukea enemmän englanniksi, voisi olla ihan mielenkiintoistakin. Ihan niin paljon tämä sarja ei kuitenkaan koukuttanut, että ainakaan nyt heti tällaiseen kokisin tarvetta.

      Kirja on hieno, ja minuakin kiehtoi tässä juuri se naisten välinen ystävyys ja kaikki ilkeämielinen juonittelu. Päähahmot ovat aika mielenkiintoisia tapauksia ja jännityksellä odotan jatkoa.

      En olekaan uskaltanut lukea postaustasi vielä, kun pelkään että saan tietooni jotain sellaista, mitä en vielä halua tietää :D

      Poista
  2. Hypetetty tämä todellakin on! Itseltäni meinasi jäädä kirja aluksi kokonaan lukematta kannen kehujen vuoksi. Harvoin sellaiset kirjat ovat olleet itselle erityisen hyviä, mutta tämä teki kyllä poikkeuksen. Onneksi luin, nyt jään mielenkiinnolla odottamaan miten sarja kehittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi minäkin luin, koska onhan tämä tosi hyvä, vaikka ihan sydäntäni en tälle menettänytkään. Jatko-osia odotellessa...

      Minullakin on usein niin, että hypetetty kirja jää joko lukematta tai tuottaa pettymyksen. Onneksi ei kuitenkaan aina, kuten nyt tai esimerkiksi Stonerin tapauksessa!

      Poista
  3. Sinulle on haaste blogissani<3

    Palaan tähän Ferranteen huomenna.

    VastaaPoista
  4. Kovan pöhinän kera ilmestyvä kirja on pelottava tapaus. Minut siltä Ferranten kohdalla pelasti se, että sain jo kirjan ennakkokappaleen, enkä tiennyt hypetyksestä mitään. Lähdin puhtaalta pöydältä ja pidin. Tosin tarinassa tapahtui jossain puolen välin paikkeilla pieni intensiteetin katoaminen: Olin vähän hämmentynyt ja ihmttelin, että 'mitä tapahtui?'Loppua kohden taas tuli koukku, joka otti lukijansa. Minä aion kyllä lukea koko sarjan:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta se onkin, jos onnistuu jotenkin välttämään hypen. Kiva, että sinä onnistuit! Minä en... tästä teoksesta hypetettiin jo niin ajoissa, että noin puoli vuotta ennen suomennoksen ilmestymistä luin siitä ensimmäisiä blogijuttuja ja tuntuikin, että pankki räjähti jo silloin.

      Mutta vaikka minä en voinut lukea tätä vain kirjana, vaan tässä oli se hype koko ajan läsnä, niin kyllä silti pidin ja aion itsekin koko sarjan lukea. Ja tunnistan muuten niin tuon puolen välin ongelman, koska minullekin alku ja loppu upposivat kuin veitsi voihin, mutta jossain keskellä tuntui, ettei se vatvominen lopu ikinä...

      Poista
  5. Valtava hypetys aiheuttaa minulle usein sellaisen olon, etten halua lukea koko kirjaa. Esimerkiksi jonkun Sofi Oksasen kanssa on käynyt näin, eikä Knasukaan ihan hirveästi houkuta (Taiteluni I:n olen lukenut, en muuta).

    Ferrante kuitenkin kiinnosti kovasti, ja vaikka tämä ensimmäinen osa jättikin vielä toivomisen varaa, luen varmasti jatko-osatkin. Tässä on paljon sellaisia teemoja, jotka ovat minulle tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Minä en lapsena tahtonut ensin lukea edes Pottereita niiden hypen takia haha! :D Hypetys aiheuttaa usein niin suuret odotukset, että jo pettymyksen pelossa ei viitsisi lukea. Oksasta ja Knausgårdia olen itse lukenut ja tykännytkin. No, Oksasesta vähän vähemmän, Knausgårdista vähän enemmän.

      Minäkin luen tästä sarjasta varmasti jatko-osat, jahka ne suomennetaan :)

      Poista
  6. Tykkäsin kovastikin. Tämä oli yllätys, koska en aina ole populaarikirjallisuuden kohderyhmää :) Esittely tulee blogiini lauantaina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että tästä kuitenkin tykkäsit! Ja onhan tämä hyvä, ei sitä kieltää voi :)

      Poista
  7. Minä nautin tästä suuresti. En enää mene niin paljon hypetykseen mukaan - tai siis totta kai monestakin syystä huomioin sen, mutta pyrin välttelemään kaikkein kehutuimpia kirjoja (arvaa vaan, miksi luin vaikkapa Naparetken vasta keväällä tai miksen ole lukenut Lopottia :D). Sen olen huomannut, ettei kirjan saamat kehut tai moitteet kuitenkaan vaikuta omaan lukukokemukseeni.

    Tästä nautin, koska Ferrante kirjoittaa nautittavasti ja koska sarjan avausosa kuvaa hyvin köyhän yhteiskuntaluokan oloja. Odotan siis innolla jatkoja.

    Sitä tulin kertomaan, että muistin sinua haasteella. :)

    http://luminenomena.blogspot.fi/2016/05/12-tietokirjaa-riippukeinuun.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hypetys tuntuu olevan välillä vähän nurja puoli blogeissa. Tai tavallaan mahtavaa, koska ilman hypeaä olisi varmasti jäänyt moni hyvä kirja lukematta, mutta toisaalta aina ei halua niihin hypetettyihin tarttua lainkaan ja joskus ne vaikuttavat lukukokemukseen. Hyvä, jos sinulla ei ole tällaista "ongelmaa"!

      Minustakin tämä on tosi hyvä kirja, ja odotan jatkoa jo.

      Kiitos haasteesta!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.