sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Terhi Rannela: Frau


Terhi Rannela: Frau, Karisto 2016
Sivut: 232
Kannet: Tuija Kuusela

Nyt täytyy kiittää kanssabloggaajia lukuvinkistä, sillä Terhi Rannelan uutuus Frau olisi saattanut jäädä lukematta, ellen olisi sattunut törmäämään useampaan kirjaa kehuvaan arvioon. Olen lukenut  Rannelalta aiemmin nuortenkirjan Taivaan tuuliin, josta pidin, mutta en niin paljon, että olisin sittemmin tullut lukeneeksi kirjailijalta jotain muuta. Rannela ei siis keiku lukulistallani kovin korkealla. Lisäksi tämän uutuuden Fraun sotaromaanimaiset kannet eivät houkutelleet yhtään, päinvastoin ohitin kirjan ensin monesti, kiitos sen luotaantyöntävien kansien. En pitkään edes tiennyt, kuka kirjan oli kirjoittanut. Sokeuden laatuni on eittämättä omalaatuinen.

Frau kuitenkin kannattaa lukea, sillä se on hyvä, jopa huikea. Kirja ei ole vuosisadan paras kirja, ei edes vuoden paras kirja, kirja ei ravistellut maata jalkojeni alla eikä saanut uskomaan kirjallisuuteen aivan uudella tavalla. Sen sijaan kirja on huikea kaltaiselleni lukutoukalle kotoisamalla tavalla. Tarina on hyvä ja kiinnostava, ja se on kerrottu taitavasti. Luin kirjan päivässä. En siksi, että voin, vaan koska oli pakko.

Kirja nappasi koukkuunsa ja kaikessa kauheudessaan oli niin kiinnostava ja koukuttava, etten voinut jättää sitä kesken hetkeksikään. Juuri tällaista lukemisen pitäisikin olla - täydellisesti mukanaan vievää!

Frau kertoo naisesta, Lina Heydrichista (myöhemmin Lina Manninen), jonka mies oli SS-kenraali ja käskynhaltija Reinhard Heydrich. Linasta, joka oli natsipyövelin leski ja joka kuolemaansa asti puolusti miestään. Linasta, joka ei ollut vain nainen hirviön rinnalla, vaan hirviö itsekin.

Tarina on faktan ja fiktion sekoitus. Toisen maailmansodan aikaiset karmeudet talutetaan kentälle, jälleen kerran, mutta hieman erilaisesta ja ainakin itselleni tuoreesta näkökulmasta. Mitä kaikkea on tapahtunut ja miksi? Miten kaikki on tapahtunut ja miksi?

Kirja ei jätä kylmäksi, vaan muistuttaa miten pahoja ihmiset voivat toisilleen olla. Kirjan todellisuus, jossa on paloja oikeaa historiaa, oksettaa. Sairas on maailma. Ja samalla juuri se pahuus kiinnostaa. Sitä haluaa ymmärtää, vaikka ei pysty.

Kirjasta kirjoittaminen on ottanut aikaa, sillä en ole osannut, enkä osaa, pukea täysin sanoiksi sitä, mitä kirjasta ajattelen. Se koukutti, herätti ajatuksia ja tunteita, ja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan tarina on kiinnostava ja teos on hyvin kirjoitettu. Lukukokemus oli kuitenkin niin intensiivinen, että siitä irrottautuminen ja siitä kirjoittaminen tuntuu jopa oudolta. No, niin tai näin, tämän jälkeen luen ehdottomasti lisää Rannelaa.


Muissa blogeissa: Amman lukuhetki, Eniten minua kiinnostaa tie, Järjellä ja tunteella, Kannesta kanteen, Kirjakaapin kummitus, Kirjapolkuni, Leena Lumi, Luettua elämää, Lumiomena, Mari A:n kirjablogiOksan hyllyltä, Reader, why did I marry him?

20 kommenttia:

  1. Hauska tuo huomiosi kannesta, se nimittäin oli minullakin pitkään syy, miksen ollut lainkaan kiinnostunut tästä kirjasta! Se on jotenkin ihan muihin genreihin leimaava, ja ajattelinkin ettei tämä ole lainkaan minulle, vaikka se varsin paljon kirjablogeissa onkin näkynyt.

    Ja sitten luin Rannelan Punaisten kyynelten talon (jonka taas huomasin kirpputorilla ihan vain kauniiden, kiinnostavien kansien takia, haha), ja sen luettuani tahdon kyllä myös ehdottomasti tämän Fraun lukea. Jos se on yhtään yhtä hienosti kirjoitettu kuin tuo edeltäjänsä, ollaan jo aika pitkällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tässä eivät kannet kyllä ole yhtään houkuttelevat, vaikka kirjan teemaan sopivatkin.

      Punaisten kyynelten talossa on muuten hienot kannet! Se on yksi Rannelan teos, joka minuakin kiinnostaa ja jonka aion lukea, mutta kirja on ilmeisen rankka - kuten tämäkin - niin siitä syystä ei ole lukuun päässyt. Tämän jälkeen kyllä tekee mieli lukea lisää Rannelaa!

      Poista
  2. Toiseen maailmansotaan sijoittuvat tarinat ovat väsyttäneet minua jo pidemmän aikaa, mutta tässä kirjassa näkökulma tuntuu raikkaalta, kuten sinäkin kerroit! Täytyy laittaa varaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiseen maailmansotaan sijoittuvia kirjoja on niin paljon ja lisää tuntuu tulevan, että aika paljon vaaditaan, että se enää antaa (paljon lukeneelle) lukijalle mitään uutta. Vaikka aihe aina tärkeä onkin! Kokeile ihmeessä tätä, vaikka toiseen maailmansotaan tämäkin liittyy, se on lähinnä taustahälynä kaikelle muulle.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan! :)

      Poista
  4. Minulle nuo kannet olivat piste i:n päälle, eli houkuttelivat entisestään kiinnostava-aiheisen kirjan kimppuun. Melkoisen kiireesti minäkin tämän ahmin ja pidin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hassua. Vaan makuasioitahan nämä kannet. Minä skippasin pitkään jutut, joissa kannet vilahtivat ilman sen suurempaa aivotyötä, sillä kannet yhdistyivät heti sotaromaaniin, jotka eivät yleensä uppoa minuun. Onneksi kuitenkin luin! ;)

      Poista
  5. Ei hitsi, just olin päättänyt, että aloitan tämän vielä tänään! :) Kiva, että tykkäsit :) Rannelalta suosittelen Punaisten kyynelten taloa. Tosi hurja kirja, suorastaan kammottava, mutta tosi hyvä.

    Jännä juttu muuten, etten vieläkään ole lukenut tuota Taivaan tuuliin. En edes muista kuinka monta kertaa olen lainannut sen ja kiikuttanut takaisin kirjastoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, hauska sattuma! Kerro sitten, mitä pidit! Punaisten kyynelten talo onkin lukulistallani, mutta kaikki ovat sanoneet sitä niin kauheaksi, että se on jäänyt... ehkä viimeistään nyt luen sen!

      Taivaan tuuliin oli ihan ok, mutta aika erikoinen. Mua alkoi tämän myötä kiinnostamaan se Läpi yön enemmän :)

      Poista
  6. Samaa mieltä: ei vuoden hienoin tai parhain romaani, mutta todella hyvä kirja. Pitäisi lukea se Punaisten kyynelten talo, josta aiemmassa kommentissa täällä on puhetta.

    Jännä muuten tuo kansiasia: minusta tässä on hienot kannet! En ole sinänsä kovin kiinnostunut sotaromaaneista, mutta jotenkin kannesta heti näki, että sotateema yhdistyy johonkin muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä tämä on monellakin mittapuulla, vaikka ei varmaan vuoden parhaimpiin pääsekään. Ei kaikkien tarvitsekaan päästä voidakseen silti olla lukemisen arvoisia ja enemmänkin. Punaisten kyynelten talo nousi minulla tämän myötä aika korkealle lukujonossa, ehkä yritän lainata sen jo pian!

      Kuten yllä jo kommentoin, niin makuasiahan nämä kannet ovat. Itse skippasin pitkään jutut kirjasta ihan vain nähtyäni vilauksen sotaromaanimaisista kansista. En jäänyt tutkailemaan kenen kirja tai mitä muuta kannessa on... Näin suuri vaikutus voi siis olla kansilla! Onneksi kuitenkin luin ja toki kirjan luettuani kannet näyttävät aivan eriltä :)

      Poista
  7. Kannesta samaa mieltä kuin Elina edellä. Minustakin kansi on todella onnistunut ja vaikka en olisi tiennyt tästä kirjasta mitään ja olisin nähnyt kirjakaupassa olisin ottanut käteeni kannen perusteella.

    Lumiompun kanssa taas samaa mieltä, että hyvä teos, mutta ei kuitenkaan sen enempää kuin hyvä, joka tietysti on jo kehuva ilmaisu sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hauskaa, miten erilaisista kansista ihmiset kiinnostuvat. Minulle kannet olivat niin iso ei, että en tosiaan pitkään edes vaivautunut katsomaan, kuka kirjan on kirjoittanut :D

      Kirja on hyvä, ja itselleni intensiivinen lukukokemus. Mutta ei tästä tosiaan vuoden parasta kirjaa saa, vaikka eipä kai tarvitsekaan.

      Poista
  8. Minä en ole vielä ehtinyt lukea Frauta, mutta odotukset kirjan suhteen ovat korkealla. Kommentteja lukiessani tuli mieleen, että on hauskaa, miten erilaisia lukijat ovat (mikä on siis hyvä asia!) - minä kun taas voisin helposti lukea pitkäänkin pelkästään sotaromaaneja. Historia ja erityisesti maailmansodat ovat suuria intohimon kohteitani, joihin en kyllästy millään, vaikka olen lukenut niistä jo useamman vuosikymmenen. :D

    Ja kirjan kannestakin vielä sen verran, että minusta se on upea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että lukijat ovat niin erilaisia. Minulle toinen maailmansota oli iso juttu teini-iässä, jolloin kaikki aiheeseen liittyvä kiinnosti - tietokirjat, lehtijutut, romaanit, elokuvat jne. Sittemmin asia on "tullut käsiteltyä", joten en ole enää ihan hirveästi kaivannut tuon aiheen pariin. Toki edelleen siitä luen, kuten nytkin, mutta ei ole enää niin iso juttu. Sotaromaanit noin yleisesti ottaen eivät ole muuten lainkaan mieleeni :D

      Taidetaan olla vähemmistössä me, jotka emme pitäneet kirjan kannesta :D

      Poista
  9. Oli kyllä hyvä lukukokemus tämä. Rannelan nuortenkirjoista olen pitänyt useamman niitä luettuani, ja tämä vakuuttaa ehdottomasti. Punaisten kyynelten talo on lukulistalla myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frau on hyvä. Toivottavasti niin on myös Punaisten kyynelten talo sekä nuortenkirjat, joita minäkin haluan tämän myötä lukea :)

      Poista
  10. Ajastin tämän blogiin ja hain linkit. En ollut ajatellut lukea tätä, mutta blogikehut vaikuttivat minuun. Olen tyytyväinen, että luin. Pelkäsin liikaa sotaa, minulla on siihen aiheeseen yliannostusta viime vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen vähän kyllästynyt sotakirjoihin, vaikka ne eivät lähtökohtaisesti muutenkaan kuulu lukemistooni. Mutta vielä vähempikin riittäisi ;)

      Tämä oli lukemisen arvoinen!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.