tiistai 21. kesäkuuta 2016

Katri Lipson: Detroit



Katri Lipson: Detroit, Tammi 2016
Sivut: 375
Kannet: Markko Taina, Kuva: iStockphoto
Kirjastosta

Mainitsin edellisessä postauksessa lukeneeni kesäkuussaa yllättäjiä, joita ei ole löytynyt edes lukulistalta ja Detroit on yksi niistä. Katri Lipson on toki nimeltä tuttu ja Kosmonautti on lukulistallani roikkunut pitkään, mutta aivan puskista nappasinkin sitten luettavakseni kirjailijan uutukaisen Detroitin, joka kertoo nuorista jääkiekkoilijoista. Tai en nyt aivan puskista, sillä olin kuullut kirjasta useamman kehuvan arvion ja näistä innostuneena ajattelin kirjaa kokeilla, koska, no miksipäs ei?

Ja niin luin kirjan jääkiekkoilijoista. 

Timothy on 19-vuotias huippuluokan jääkiekkoilija, joka eräässä pelissä kääntää kohtalokkaalla hetkellä päänsä ja halvaantuu kaulasta alaspäin. Koko maailma kysyy miksi, sillä kyllähän Timothy näki päälle ryntäävän vastapelaajan ja tiesi, ettei varaa virheisiin ole. Nyt Timothy makaa sängyssään hoitolassa ja odottaa. Odottaa Nathania, joukkuekaveriaan, miljoonia tienaavaa nuorukaista, ystävää, joka on Timothyn loukkaantumisen jälkeen lopettanut pelaamisen ja päätynyt syöksykierteeseen, josta ei puutu vauhtia eikä strippareita. Itseasiassa Nathan palkkaa itselleen seuralaiseksi sokean stripparin, jonka kanssa hän matkaa halki maan minne tämä vain haluaa. Paitsi Timothyn luo.

Detroit oli yllättävän nuortenkirjamainen - vaikka kirjastosta aikuisten hyllystä löytyikin - joskaan se ei suinkaan ole yhtä kuin huono asia. Tarina on vauhdikas ja täynnä käänteitä sekä hieman yliampuvia kohtauksia, jotka tuovat nuortenkirjat mieleeni. Kirjan hahmot ovat nuoria ja hahmojen väliset jännitteet sen verran viattomia, että kirja tuntuu jopa vähän naiivilta. Mutta toisaalta hyvin suloisella ja kutkuttavalla tavalla. Ei kirja mitään höttöä ole, sillä painavia teemoja kirjassa käsitellään. Nuoren elämänsä huipulla olevan, halvaantuminen on traagista, eikä nuorten pintaliitoinen ja rahalla kyllästetty elämäkään niin loistokkaalta vaikuta. On mainetta, kunniaa ja rahaa - mutta ei aikaa olla nuori, ei aikaa kasvaa ihmiseksi. Siinäkin on ajatus, joka sopisi nuortenkirjaan.

Nuortenkirjamaiselta ja alkuun vähän häiritsevältä tuntuivat kirjan puhekieliset dialogit, joita oli paljon. Mutta puhekielisyys tökki vain hetken ja pian dialogit tuntuivat luontevilta. Kirjan huumori iski välillä, välillä ei.

Mutta kyllä minä kirjasta pidin. Se oli kiinnostava, koskettava ja nopeasti luettu, sillä kirja oli sekä helppo lukea että koukuttava. Timothyn ja Nathanin tarina jätti jäljen kaikessa hienovireisyydessään ja traagisuudessaan. Kokonaisuus ei ihan täydelliseksi yltänyt, mutta ehdottomasti hyväksi. Lipsonia aion lukea lisää.

Detroit on sopiva kesäkirja, jos ei halua lukea höttöä, mutta kuitenkin jotain vähän kevyempää. Suosittelen tätä erityisesti nuoremmille lukijoille, koska olen aika varma, että olisin itse ihastunut tähän ikihyviksi teini-iässä.


2 kommenttia:

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.