keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kirjat, joista en pitänyt



Ihanat Leena ja Jenni haastoivat minut kertomaan kirjoista, joista kaikki muut pitävät paitsi minä ja kirjoista, joista ei pidä kukaan muu kuin minä. No, lähdetään siitä liikkeelle, etten usko tällaisia kirjoja olevan olemassakaan! En usko, että on olemassa teos, josta vain minä olisin pitänyt tai ollut pitämättä. Puhumattakaan siitä, että minulla olisi jokin taika, jonka avulla voisin tietää kaikkien muiden mielipiteet eri kirjoista. Mutta nämä seikat huomioiden ja kysymykset vähän vähemmän vakavasti ottaen olen yrittänyt vastata kysymyksiin. Muutama päivä onkin mennyt kiperiä kysymyksiä sulatellessa. 

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitivät, mutta sinä et.

Blogikehuja osakseen saaneista mieleeni tulevat Tua Harnon Ne jotka jäävät, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Aki Ollikaisen Nälkävuosi ja kesken jääneet Alan Bradley Piiraan maku makea ja Kate Atkinson Hävityksen jumala. Tuoreista teoksista voisi myös mainita Elena Ferranten Loistava ystäväni, jonka hypetyksestä en saanut kiinni, vaikka kirja hyvä onkin. Toisaalta, ei näistä mikään huono kirja ole, mutta siinä missä moni on näitä teoksia hehkuttanut, ovat kirjat jääneet omalla kohdallani keskiverroiksi (tai kesken...). Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että tiedän myös muita, jotka eivät ole näistä syttyneet, eli ainokainen en tosiaan ole.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

 
Kirjoista minulle tulee ensimmäisenä mieleen Jane Austenin Viisasteleva sydän, joka tuntuu jäävän monelle vieraammaksi, mutta minulle se on lemppari Austenilta. Samoin John Irvingin Minä olen monta ei noussut monen suosikiksi, mutta minusta se oli aivan huikea. Kirjailijoista mieleeni tulevat vielä Delphine de Vigan (jonka itseasiassa Leenakin mainitsi), Augusten Burroughs ja Susan Fletcher, jotka ovat itselleni isoja tekijöitä, mutta joita näkee vähän vähemmän kirjablogeissa. Näidenkin kohdalla tiedän monta muuta, jotka ovat näistä pitäneet, eli yksin en mielipiteeni kanssa ole.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
 
Äsh, en tahdo keksiä nyt yhtäkään tapausta! Tällaisia on, mutta en vaan saa kaiveltua niitä juuri nyt muistini syövereistä ulos. Yleisesti ottaen olen sitä tyyppiä, jonka tekee mieli paiskoa kirjaa seinään silloin, kun päähenkilö jää nyhjäämään puolikuolleeseen parisuhteeseensa, vaikka luvassa olisi romanssi jonkun toisen kanssa. Kaipaan enemmän jännitystä kirjoilta haha!

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

 
Toistaiseksi chick lit ainakin edustaa kirjaryhmää, josta en ole vielä löytänyt oikein omaan makuuni sopivaa kirjaa. Lisäksi luen todella vähän tai en juuri lainkaan dekkareita, fantasiaa tai scifiä, mutta niitäkin kuitenkin luen jonkin verran ja niistäkin olen löytänyt lemppareitani ja jopa suursuosikkeja! Dekkarit ovat uusin valloitukseni, kun monen turhautuneen yrityksen jälkeen löysin
Arnaldur Indriðasonin, johon olen tykästynyt.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä. 


En ole koskana ihan täysin ymmärtänyt miksi ilkeä ja pelkurimainen Draco Malfoy on niin rakastettu. Severus Snape on ollut ensimmäisestä Harry Potter -kirjasta lähtien lähellä sydäntäni, mutta Malfoy on lähinnä ärsyttänyt. Eikä Ylpeyden ja ennakkoluulon Darcykaan nyt ihan niin ihana ole...  

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
 
Kirjailijoista puhuttaessa ymmärrän tarkoitettavan kirjailijan teoksia, en kirjailijaa henkilönä. Ensimmäisenä mieleeni tulee Bo Carpelan, jolta luin yhden teoksen ja se oli niin pitkä piina, etten ole voinut kuvitella antavani toista mahdollisuutta. Ehkä joskus, mutta siihen vaaditaan vielä monta muistia heikentävää vuotta. Riikka Pulkkisen teokset ovat myöskin olleet itselleni sen verran keskitasoa, etten oikein ole kolmen teoksen jälkeen jaksanut kiinnostua. Olen myös huomannut, että Pulkkiselta oma suosikkini on Vieras siinä, missä moni Pulkkisen fani ei ole täysin sille lämmennyt. Aika jännä!


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa. 


Nuorten kirjasarjoista mieleeni tulee Varjojen kaupungit, joka tuntuu olevan todella tykätty, mutta itseltäni taitaa jäädä lukematta. En tiedä onko Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarja erityisen suosittu, mutta useissa blogeissa sarja kuitenkin näkyy ja on tykätty, kun taas itselläni jäi jo ensimmäinen osa kesken.
 
8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva. 


Nuorempana tuntui, ettei tällaisia ole lainkaan. Nykyään olen törmännyt jo naurettavan usein siihen, että elokuva on päihittänyt kirjan! Esimerkiksi Nälkäpeli-trilogian kirjat olivat hyviä ja koukuttavia, mutta elokuvat olivat sen verran kovia, että päihittivät kirjat kevyesti. Jos vielä jään oli kirjana kehno, mutta elokuvana vallan katsottava ja jopa hyvä. Ja vaikka rakastan Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -kirjasarjaa, niin kirjojen pohjalta tehty tv-sarja saa sydämeni itkemään verta. Huh, mitkä näyttelijät ja mikä tunnelma! Kävin myös katsomassa samaan tarinaan perustuvan teatterisovituksen ja sekin oli huikea. Jotkut asiat vain osuvat luihin ja ytimiin, kun sanojen sijaan ne tuodaankin näytille kuvina ja liikkeenä.

Nyt on ihan pakko kysyä, että yllättikö näistä joku?

Unpopular Bookish Opinions -haasteen säännöt:
  
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen
 
2. Vastaa haasteen kysymyksiin
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi  
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi

Ovatko Laura, Suketus, Katri tai Kirjaneito jo saaneet haasteen? Jos eivät, niin tässä tulee!

22 kommenttia:

  1. Oih, sekä Viisasteleva sydän että Minä olen monta kuuluvat lemppareihini. Malfoyn hehkutusta en minäkään ymmärrä, sehän ilkeä, ärsyttävä tyyppi!Taivaslaulusta tykkäsin, mutta saa nähdä, miten käy Loistavan ystäväni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa, että joku muukin tykkää Viisastelevasta sydämestä ja Minä olen monesta ja ei tykkää Malfoysta, ainakaan varauksetta <3 Hauska kuulla, mitä sinä tulet tykkäämään tuosta Ferranten teoksesta :)

      Poista
  2. Yllättäviä vastauksia yleensä naiset ovat pitäneetä Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta, itse en pitänyt, sillä minusta kertoja teki kaiken omasta vapaasta tahdostaan tai olisi voinut olla tekemättä ym

    Minua jo ärsyttää nimitys "chick lit", jos ei suomalaiset kirjaihmiset muuta keksi, niin on kansankynttilöiden keksimiskyky sammunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaslaulusta pidetään, mutta minusta se on herättänyt myös ristiriitaisia tuntemuksia ihmisissä. Ymmärrän sinunkin ajatukseksi.

      Minäkään en pidä termistä chick lit (tai siitä uudesta bitch lit vai mikä slut lit olikaan), mutta enpä voi sanoa itse keksineeni parempaakaan ;) Romanttinen hömppä, kevyt romantiikkaa yms. ei kuitenkaan tunnu yhtä iskevältä!

      Poista
  3. Kiitos, että ehdit vastata<3

    Niin kiinnostavaa, että en tiedä, mistä aloittaisin...:) Bradleyta ja Atkinsonia on kokeiltu, en syty. Ollikaiseen en ole ehtinyt, enkä ole löytänyt vielä syytä, miksi ehtisin. Pitäisi tulla joku 'ahaa, tämä on takuulla mun juttu'.

    Kakkosesta pakko sanoa, että uusimpaan Irvingiin verrattuna Minä olen monta, on kultaa:) Sen sijaan de Viganin Yötä ei voi vastustaa sekä Fletcherin Meriharakat ovat ihan sielukirjojani. Niitä ilman en ole. Elä.

    Bo Carpelan yllätti minut niin Axelillaan, että jäin koukkuun. Hän oli myös ihastuttava ihminen ja nyt hänen kirjansa ovatkin minulle ihastuttavasti signeerattuina: "Rakkaalle Leena-serkulle!" Riikka Pulkkinen ei jaksa innostaa, olen yrittänyt.

    Mikään ei saisi minua syttymään ihastuttavakantiselle Bradleyn sarjalle!

    Minut yllätti vain se, että Riikka Pulkkinen ei kiinnosta sinau, mutta eihän kaikkien nuorten naisten tarvitse hänestä syttyä:) Ja koska tiedän, että pidit paljon de Viganin Yötä ei voi vastustaa, saatat pitää enemmän koskettavasta ja tummasta kirjallisuudesta kuten minäkin. Olethan huomannut, että me silloin tällöin kohtaamme samalla sillalla, eikun siis samoissa kirjoissa.

    Hienosti vastattu ja sun ihanaan suoraan tyyliin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Tähän oli oikeasti hauska vastata ja näitä piti toden teolla miettiä :D

      Olen huomannut, että meillä on hyvin samankaltainen kirjamaku, kuten jälleen saa huomata. Delphine de Vigan ja Fletcher <3 Ja miten hauskaa, ettet sinäkään välitä Bradleyn tai Atkinsonin teoksista!

      Bo Carpelan taas ei yllätä, koska hän on hyvä kirjailija ja vaikka nyt en pysty häntä lukemaan, en näkisi mahdottomana, että joskus lukisin. Mutta hänen tyylinsä ei vain ollut juttuni, mutta silti kiinnostava. Bo Carpelan ei ole hajuton eikä mauton, ja hyvä niin, koska hajuton ja mauton on tylsää. Sitä Bo Carpelan ei ole.

      Hih, kiitos Leena <3

      Poista
  4. Minullekin Taivaslaulu jäi melko tavanomaiseksi lukukokemukseksi. En sitä huonoa pitänyt, mutta en siitä mitenkään erityisesti innostunut.

    Onpa mukava huomata, että joku muukin on lukenut Augusten Burroughsia. Olen lukenut kaksi hänen omaelämäkerrallista romaaniaan ja veilä olisi yksi lukematon hyllyssä. Täytyy joskus lukaista pois.

    Tuon Alan Bradleyn olisin voinut muuten mainita itsekin kirjasarjana, jonka lukeminen ei kiinnosta. En siis ole yhtäkään lukenut, koska ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitääpä lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Taivaslaulu minustakaan huono ole, mutta ei tosiaan mitenkään erityisen hyväkään. Mutta toiset pitävät ja toiset eivät, ja niinhän sen pitääkin mennä.

      Augusten Burroughs on ollut nuoruuteni lempikirjailija. Nyt en ole toviin hänen teoksiaan lukenut, mutta kovasti tekisi mieli. Häneltähän on nyt tullut uusi kirja!

      Alan Bradleysta moni pitää, mutta minä uskallan silti sanoa, ettet mitään menetä, vaikka sitä lukemiseen innostavaa tunnetta ei tulisikaan ;)

      Poista
  5. Tunsin itseni todella surkeaksi, kun en tykännyt Ferrantesta, mutta huh kun helpotti, kun et sinäkään syttynyt.
    Fletcheriltä olen lukenut Noidan ripin ja se ainakin oli aivan huippu historiallinen noitavainokirja. Delphine de Viganilta olen lukenut viiden tähden No ja minä.
    Taivaslaulusta ja Nälkävuodesta pidin kovasti. Flavia on suosikkini ;) Jonas Gardellin tv-sarja oli hurjan hyvä.
    Eniten yllätyin Nälkävuodesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ferrante oli minusta hyvä, mutta ei niin hyvä, kuin mitä se on monelle ollut. Näin käy välillä.

      Fletcheriltä oma lempparini on Tummanhopeinen meri ja Dlphine de Viganilta kannattaa lukea myös Yötä ei voi vastustaa.

      Nälkävuosi varmaan yllättää, sillä se tuntuu poikkeuksellisesti olleen monen suursuosikki :D

      Poista
  6. Itse olen tässä yrittänyt kuunnella Bo Carpelan Kesän varjoja äänikirjana, mutta hieman vaisulta tuntuu, vaikka teos on Finlandia-palkittu. Saa nähdä, jääkö kesken.. :D

    P. S.
    Blogissani on sinulle haaste:
    http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman Carpelan-kokemukseni perusteella ymmärrän paremmin kuin hyvin... :D

      Kiitos haasteesta!

      Poista
  7. Moi Katri. Haastoin sinut esittelemään yöpöytäsi niin täällä blogissa kuin instassakin :)
    http://taysiensivujennautinto.blogspot.fi/2016/06/kyokkipsykologiaa-yopoytahaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. Kuva löytyy instagramista nyt ainakin! :)

      Poista
  8. Kivaa että vastasit! Mielenkiintoinen haaste muutenkin, joutui ihan pohtimaan vähän tarkemmin :)

    Minä pidin Taivaslaulusta, mutta samaa mieltä olen kuitenkin Pulkkisesta (kolme romaania riitti, ei vain iske. Tosin juuri mainitsemasi Vieras on se jota en ole lukenut) enkä jaksa innostua myöskään Alan Bradleyn dekkarisarjasta.

    Nälkävuosi pääsi kyllä vähän yllättämään, itse nimittäin pidin todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä juttuja joutui oikeasti miettimään ja nyt jo melkein tekisi mieli vaihtaa vastauksia haha. Ei sillä, etteivätkö nämä pitäisi paikkaansa, vaan tullut jo kaikkia uusia mieleen! :D

      Pulkkinen on hyvä, mutta hänen kirjansa tuntuvat ehkä vähän toistavan itseään. En sano, ettenkö Pulkkista enää koskaan lukisi, mutta ei ole ainakaan ihan kovin korkealla kiinnostuslistallani.

      Nälkävuosi tuntuu yllättävän haha. Mutta siis kirja ei ole huono, mutta ei se kuitenkaan yltänyt itselläni niin korkealle, kuin monella muulla.

      Poista
  9. Tuli vain mieleen kysyä sinulta tällainen kysymys: Miten valitset seuraavaksi luettavan kirjan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Johon on tosin vaikea vastata, koska en oikeastaan tiedä :D

      Luen fiiliksen mukaan. Jos mieli tekee lukea esimerkiksi jotain kevyempää, jostain tietystä aiheesta tai jonkun tietyn kirjailijan teoksia, niin sitten valitsen sen mukaan. Välillä tekee mieli uppoutua paksuun kirjaan, välillä haluaa vain lukea jonkun teoksen pois alta jne. Fiilis vaihtelee koko ajan, joten siksi lukusuunnitelmista on vaikea pitää kiinni :D

      Lisäksi saatan yhtäkkiä innostua jostain kirjasta vaikka blogikehujen tai kirpparilöytöni vuoksi ja lukea sen samantien. Ja toisinaan jos en ehdi heti lukea teosta, josta olen silloin eniten innostunut, saattaa innostus laskea ja kirja jäädä lukematta.

      Toisaalta kaikenlaiset lukusuunnitelmat vaikuttavat. Jos päätän lukea oman hyllyn kirjoja, niin sitten valitsen kirjoja sen mukaan. Mutta kuten yllä totesin, näistä on välillä vaikea pitää kiinni.

      Kirjaston kirjat luen yleensä ennen oman hyllyn kirjoja ja jos teoksessa on varauksia, niin se pääsee yleensä nopeasti lukuun, jotta ehdin sen lukea. Eli usein valitsen seuraavan kirjan kirjastolainojen pinosta, jos sellainen on.

      Toisin sanoen seuraavan kirjan valintaan vaikuttaa aina moni asia ja loppujen lopuksi se on lähes sattumaa, mitä milloinkin luen. Fiilis ratkaisee. Esimerkiksi eilen aloitin yhden kirjan sillä perusteella, että se olisi "helppo" lomakirja, jonka saisin luettua viikonlopun aikana, sillä maanantaina lähden reissuun enkä halua kirjan jäävän kesken. Reissuun taas otan jonkun oman hyllyn pokkarin, sillä se on kevyt kantaa ja ei haittaa, vaikka vähän nuhraantuisi. En tosin vielä tiedä minkä pokkarin otan! :D

      Miten sinä valitset seuraavaksi luettavan kirjan? :)

      Poista
    2. Täytyy myöntää, että harvoin valitsen kirjan fiiliksen mukaan. Yleensä luen oman hyllyn kirjoja, sillä tilaa on rajoitetusti pienessä kämpässä. Aika usein arvon seuraavaksi luettavan kirjan netin arvontakoneella :D Minulla on siis tallennettuna lista omista kirjoista. Muuten saattaa käydä niin että syrjin joitain kirjoja. Yleensä kun niitä ei-kiinnostavia-sillä-hetkellä-kirjoja alkaa lukea niin huomaa vasta silloin kuinka kiinnostavia ne oikeasti ovat. Seuraavan luettavan kirjan valitseminen itse on jotenkin haastavaa, koska en osaa valita. Vaihtoehtoja on ihan liikaa. Olisi helpompaa jos itseä kiinnostavia kirjoja olisi vähemmän, mutta tykkään lähes kaikista kirjagenreistä (scifistä en välitä), joten valinnanvaraa todellakin on. Joskus harvoin käy niin, että edellinen kirja on ihan lopussa ja törmään jossain kirjablogissa kiinnostavaan kirjaan. Jos kirja on vielä suoraan saatavilla lähikirjastossa niin luen edellisen kirjan äkkiä loppuun ja käyn lainaamassa kiinnostavan. Tänä vuonna minulla on teemana lukea kaikki Mielensäpahoittaja-aiheiset kirjat. Minulla on hyllyssä myös muutamia bookcrossing-kirjoja, joten jos niille löytyy seuraava lukija niin silloin laitan ne lukupinon päällimmäisiksi.

      Poista
    3. Hauska idea tuo arvonta! :) Joillakin on myös näitä tbr-purkkeja, joka on täytetty lapuilla, joissa on usein oman hyllyn lukemattomie kirjoja ja sitten sieltä arvotaan itselle luettava. Itse en tiedä uskaltaisinko tehdä noin, sillä mitä jos sieltä tulee kirja, jota ei tee yhtään mieli lukea sillä hetkellä?

      Välillä minäkin tietoisesti tartun kirjoihin, jotka eivät ihan hirveästi innosta ja sitten huomaankin niiden olevan hyviä! Mutta olen kuitenkin niin fiilislukija, että moni kirja on jäänyt heti alun jälkeen kesken, kun ei vain sovi siihen hetkeen. Myöhemmin olen saattanut saada kirjasta paljon irti, kun hetki on ollut parempi. Esimerkiksi Knausgårdin Taisteluni 2 oli tällainen, että ensin ei mennyt alas vaikka kuinka yritti, kirja oli pitkään kesken ja mietin, luenko sitä enää koskaan ja sitten kun hetki oli oikea, niin kirjasta tuli ihan lemppari!

      Mutta juu, aina ei osaa valita. Ei, vaikka yrittäisi valita fiiliksen mukaan ;)

      Poista
  10. Tämä oli hauska lukea läpi:) Myhäilin monessa kohtaa, että samaa mieltä, samaa mieltä:)

    VastaaPoista
  11. Nyt sain vastattua, huh ja jee: http://suketus.blogspot.fi/2016/07/unpopular-bookish-opinions-haaste.html

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.