keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys, Sameissa veissä & Jyrkänteen reunalla


Huh, sain kunnon dekkariähkyn lukemalla peräkkäin jopa neljä(!) Arnaldur Indriðasonin dekkaria. Juu, liika on liikaa. Siitäkin huolimatta, että kepeästi nämä ovat uponneet nyt kesällä, kun on tapahtunut kaikki, eikä keskittymiskyky ole riittänyt mihinkään. On ollut helppo tarttua dekkariin hetkeksi aamupalalla ja jatkaa pari sivua illalla ennen nukkumaanmenoa. Nämä ovat sopineet hetkiin, kun tekee mieli lukea, mutta oikein mikään ei tahdo maittaa. Näitä ei ole tarvinnut niin maistella, kunhan on lukenut. Ensin yhden, sitten toisen, sitten kolmannen ja no, sitten jo neljännen. Neljännen kohdalla tosin teki jo mieli kakoa. Hyh. Dekkaripölyä alkoi olla pääkoppa täynnä.

Talvikaupungista kirjoitin aiemmin, nyt vuorossa sen jälkeen luetut.

Hyytävä kylmyys hiipii luihin ja ytimiin, kun Erlendur alkaa tutkia yksikseen itsemurhan tehneen naisen tapausta. Onko kyseessä sittenkään itsemurha? Ainakin naisen lähipiiriin kuuluvilta löytyy mielenkiintoinen historia, jos ei muuta. 

Sameissa vesissä saattaa piillä salaisuus jos toinenkin. Eräältä asunnolta löytyy mies kaula auki viillettynä. Pian selviää, että mieheltä löytyy tyrmäystippoja, joita hän on mahdollisesti käyttänyt raiskauksen yhteydessä. Mutta mies onkin päätynyt itse nielemään tippansa. Miten? Kirja on siitä poikkeuksellinen, että se on kuvattu Erlendurin työkaverin Elínborgin näkökulmasta samaan aikan kun Erlendur loistaa poissaolollaan. Uusi ja raikas näkökulma ja jännällä tavalla ratkeava tapaus ilahdutti. Sen sijaan kirjassa esiintynyt toisto häiritsi.

Jyrkänteen reunalla jatkoi edellisen kirjan teemalla niin, että nyt ääneen pääsi Erlendurin toinen työkaveri Sigurður Óli. Siinä missä Elínborgin näkökulma ilahdutti, hieman ärsyttävä Sigurður Óli sai minut tuskastumaan, kuten myös tylsällä tavalla edenneet rikostapaukset. Tuntui, että tahkosin tätä ikuisuuden. Toistaiseksi heikoin dekkari Arnaldurilta

Arnaldurin dekkarit ovat niitä harvoja, jotka tuosta genrestä ovat onnistuneet miellyttämään. Syynä on siis - edelleenkin - dekkareiden islantilaisuus, surumielinen ja lohduton tunnelma, sekä ainakin minun makuuni hieman erilaiset rikokset. Sopii varmasti dekkarifaneille, sekä ehkä kokeiluksi heille, joita kiehtoo Islanti. 

Arnaldurin kirjan Räme pohjalta on tehty elokuva Rikospaikka Jar City (2006), jonka katsoin hetki sitten. Elokuva oli melko karmaiseva, vaikka juonen jo tiesinkin, mutta kiinnostava. Harmi, ettei näiden dekkareiden pohjalta ole tehty Islantiin sijoittuvaa tv-sarjaa!

Hyytävä kylmyys, Blue Moon 2009
Suomentanut: Seija Holopainen
Sivut: 279
Alkuteos: Harðskafi 2007


Sameissa vesissä, Blue Moon 2010
Suomentanut: Seija Holopainen

Sivut: 265
Alkuteos:Myrká 2008

 
Jyrkänteen reunalla, Blue Moon 2011

Suomentanut: Seija Holopainen
Sivut: 300
Alkuteos: Svörtuloft 2009
 

4 kommenttia:

  1. Räme ja Hyytävä kylmyys on luettuna ja erityisesti Hyytävä kylmyys tosiaan meni luihin ja ytimiin. Hieno dekkari.

    Tsemppiä kaikkeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyytävä kylmyys oli ihan hyvä, mutta oma lempparini taitaa olla toistaiseksi Talvikaupunki. Se oli jotenkin niin surullinen, vaikka sen tapahtumat eivät ehkä kovin erikoisia olleetkaan.

      Kiitos <3

      Poista
  2. Löysin kirjailijan viime kesänä. Varjojen kujat osui minuun, pidin kaikesta siinä. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa ja pidin kumpaakin yhtä mielenkiintoisena. Mahtava löytö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Arnaldur on huippu. Vaikka dekkareista en piittaa, näitä voisin ahmia!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.