lauantai 9. heinäkuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi


Minna Rytisalo: Lempi, Gummerus 2016
Sivut: 230
Ennakkokappale

"Oliko se jotain jota ei voinut väistää, sellaista mistä lauletaan, lempeä, mutta se kuulostaa niin kevyeltä ja meidän välillämme oli, on, vain vakavaa ja painavaa." (s. 44)

Luin Lempin yhdellä istumalla, kerralla alusta loppuun. Huh mikä kirja! Turhaan pelkäsin, etten pitäisi taas tästäkin kotimaisesta sotaromaanista. Eikö täällä muusta osata kirjoittaa, kävi mielessäni. Lempissä sota oli vain taustapauhu. Tämän rakkaustarinan, mysteerin ja psykologisen jännitteen keskiössä oli Lempi. Vaikka Lempi ei saanutkaan suunvuoroa kertoa yhtään mitään.

Lempi on kauniisti kirjoitettu, kauniilla kielellä kerrottu ja mukaansa tempaavasti rakennettu. Kirja kertoo Lempistä kolmen ihmisen kautta. Ensin kertoo Lempin mies, sitten talon piikatyttö ja lopuksi Lempin sisko. Jokaisen tarina Lempistä on erilainen, jokaisen oma tarina on erilainen. Tarinassa, tai tarinoissa, arvoitus ja mysteeri, joka lähtee liikkeelle jo ensimäisiltä sivuilta. Kuka on Lempi? Ja mitä hänelle tapahtuu?

Minut Lempi yllätti. En osannut odottaa näin ovelaa, koukuttavaa ja taidokasta teosta. En osannut odottaa, että kirjan lukemisen jälkeen tajuaisin lukeneeni yhden vuoden parhaimmista, ei vain kotimaisista teoksista, vaan kaikista teoksista. Ei paras, mutta parhaimpia. Minna, kirjoitathan vielä paljon lisää!

Ajattelin, että kompastuisin viimeistään kieleen, sen kauneuteen ja sillä leikittelyyn. Se on ollut monen kotimaisen kirjan ongelma minulla, sillä kaunis kieli on etäännyttänyt niin tarinasta, ettei käteen ole oikein muuta jäänyt. Lempissä kieli vaati hetken totuttelun ja takerruin välillä toistuviin elementteihin, samankaltaisiin ilmaisuihin ja kohtiin, joissa kieli puski tarinan päälle. Mutta pääasiassa nautin kielestä, se ei etäännyttänyt tarinasta eikä pakottanut lukemaan lauseitaan monta kertaa, että ymmärtäisi, vaan kieli toimi. 

Lempi on hienovireinen, kaunis, mutta kuitenkin rujo kirja. Kirja ei ole juonenkäänteitä täynnä, vaan se kasvaa kokonaiseksi tarinaksi hitaasti. Kirjan ääressä voi pysähtyä ja oivaltaa. Tai yllättyä.

Lempi on todella kova kotimainen esikoisteos. Suosittelen.

Kirja ilmestyy heinäkuun viimeisellä viikolla.



Muissa blogeissa: Kannesta kanteen, kujerruksia, Lillin kirjataivas, Lukuisa, Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto, Villasukka kirjahyllyssä

2 kommenttia:

  1. Kyllä tälle varmaan on annettava mahdollisuus, niin kovasti se on kerännyt suosiota jo muutaman viikon ajan. Yleensä tosiaan ei oikein kotimaiset kirjat pääse minulla lukuun, kun aina tulee kiinnostavampia ulkomaisia, jotka kiilaavat eteen ja kotimaisten lukeminen tuntuu välillä vähän pakkopullalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin tuon. Minullakaan kotimaiset eivät ole koskaan olleet suurimpia suosikkeja, vaikka niidenkin joukosta helmiä löytyy. Tuntuu, että täällä jauhetaan aina vain sodasta!

      Mutta tämä kannattaa lukea. Oikeasti hyvä kotimainen, joka on kyllä kehunsa ansainnut.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.