tiistai 16. elokuuta 2016

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa



Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa, Gummerus 2016
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Sivut: 392
Alkuteos: Everyone Brave is Forgiven 2016
Ennakkokappale
Ilmestyy viikolla 34 
 

Kesällä postiluukusta tipahti useampi ennakkokappale, joista Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa oli yksi. En ensin ajatellut lukea kirjaa, sillä jos kotimaisten kirjojen kohdalla tekee mieli kysyä etteikö täällä osata kirjoittaa kuin sodasta, niin brittikirjallisuuden kohdalla voisi kysyä aivan samaa. Lontoo ja Lontoon pommitukset - onko vielä joku, joka ei ole lukenut tästä samasta aiheesta kyllästymiseen asti? Etenkään kevyet sotaromaanit eivät varsinaisesti keiku lukujononi kärjessä.

Päädyin kuitenkin nappaamaan kirjan kesälomareissulle mukaan, juurikin kevyeksi luettavaksi, sopivaksi kesäloma-aivoille. Vaan kesäloma-avioista huolimatta kirja taittoi omaan makuuni liian kevyeksi. Tarina jäi ohueksi ja merkityksettömäksi. Se oli liian ennalta-arvattava, tekopyhä ja heppoisa. Lisäksi inhoan sodan romantisointia ja tässä kirjassa sota oli toden totta upotettu siirappiin, painettu pinnan alle ja pidetty huoli, että se pysyy siellä. Muistan Suketuksen kerran sanoneen eräästä kirjasta, että sen lukeminen tuntui siltä kuin joku olisi kaatanut siirappia kurkusta alas ja tästä kirjasta jäi juuri sellainen tunne. Hyvin siirappinen.

Rehellisesti sanoen en olisi varmaan saanut kirjaa luettua, jos mukana matkalla olisi ollut joku parempi vaihtoehto (vaihtoehtoja oli kyllä, mutta mikään niistäkään ei kelvannut haha). Kirjaa kuitenkin luki nopeasti ja tarina eteni joutuisasti. Kirja oli ihan kivasti kirjoitettu, ja pidin muutamista hahmoista ja kirjan käänteistä, kaikesta tekopyhyydestä ja ennalta-arvattavuudesta huolimatta.

Mutta kuten ennakkoon aavistelin, kirja ei ollut makuuni. Harva brittiläinen sotaromaani on. Eikä sodan romantisointi tosiaan toimi kohdallani lainkaan. Mutta jos on mieltynyt kevyisiin brittiläisiin lukuromaaneihin, joissa sota ja rakkaus leiskuvat, niin siinä tapauksessa tämä kannattaa tietenkin lukea. Olen minä huonompiakin kevyitä kirjoja lukenut ja etenkin huonommin kirjoitettuja.

Vähän harmittaa, että tämän myötä kiinnostukseni lukea omasta hyllystä löytyvä Little Been tarina laski roimasti. Taasko yksi, joka lähtee lukematta kiertoon?

Mutta kaikille brittiläisten lukuromaanien ystäville vinkiksi, että kirja ilmestyy ensi viikolla (viikko 34).




28 kommenttia:

  1. Jaa-a. Vähän tuli ristiriitaiset fiilikset, hyvästä syytä! Minä rakastan brittiromaaneja noin lähtökohtaisesti, mutten siedä siirappia. Toisaalta Chris Cleave on hurmaava persoona, olen saanut tavata hänet kahdesti, ja suhtaudun lähtökohtaisesti myönteisesti hänen kirjoihinsa. Eli ei auta luin lukea, mutten tiedä mitä odottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska pidät brittiromaaneista jo lähtökohtaisesti enemmän kuin minä, voisin kuvitella, että tämä olisi ainakin enemmän sinun makuusi kuin minun. Ja toisaalta se mikä on toiselle siirappia, ei välttämättä ole sitä vielä toiselle. (Vaikka siis kyllä, tässä sota on hyvin romantisoitu!)

      Haluan kyllä kuulla ajatuksesi tästä, jahka luet!

      Poista
  2. Hep hep, täällä huidotaan että juurikin Lontoon pommitukset oli se syy, miksi nostin tämän lukulistalle syyskatalogeista. Eli ei minkäänlaista kyllästystä ilmassa, en siis ole lukenut liian montaa? Lukuromaanitkin ovat mieleisiä ja vain lukemalla voi tietää onko tämä liian siirappinen tai heppoinen itselleni. Veikkaan että sopii sinne torkkuviltin alle kaakaomuki toiseen käteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mitä, vielä oikeasti on joku, jolta ei Lontoon pommitukset tursua korvista ulos? En voi uskoa tätä! ;)

      Totta, kirjamakuja on yhtä useita kuin lukijoitakin ja se mikä on toiselle jo siirappia, on toiselle juuri sopivan makeaa. Kannattaa siis kokeilla. Oma makuni ei oikein taitui näihin kepeimpiin kirjoihin. Joihinkin kyllä, mutta esimerkiksi tämä oli tosiaan liikaa.

      Poista
    2. En mä oikeasti muista lukeneeni kovin montaa romaania sinne sijoittuneina ja sotaromaaneista valitsen ne joissa ollaan kotirintamalla, joten siinä mielessä mieleen. Atkinsonin Elämä Elämältä tulee vain suorilla mieleen. Annapas mulle muutama vinkki viime vuosina ilmestyneistä? Hävityksen jumala on mulla lainassa, sehän muistaakseni menee siihen kategoriaan.

      Tuota kepeyttä en isommin pelkää, kun en sellaisia Keltaisen kirjaston kaltaisia jaksa montaa vuodessa, enemmän olen lukuromaanityyppiä. Siirapille olen kyllä allerginen, eli hyvin harvoin luen mitään mikä määritellään rakkausromaaniksi, mutta saa nähdä...

      Poista
    3. Katselin blogin aikaisia luettujen kirjojen listojani ja tuon Elämä Elämältä olen lukenut 12/14 ja toisenkin löysin, Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen. Sen olen lukenut 5/14. Siinä ne sitten olikin. Eli vinkkejä kehiin kiitos :-)

      Poista
    4. Kirjoitin juuri pitkän kommentin vastaukseksi, mutta se katosi kesken lähettämisen! Argh.

      Mutta lyhyesti sama. En ole tosiaan hirveästi lukenut juuri kevyitä kirjoja, joissa olisi Lontoo ja Lontoon pommitukset. Cleaven kirjan lisäksi minunkin mieleeni tuli ensimmäisenä Atkinsonin Elämä elämältä, joka olikin melkoinen annos sotaa (ja ehkä yksi syy nykyiseen allergiaani). Kate Mortonin Kaukaiset hetket on myös kevyempi sota-aiheinen romaani, josta tosin pidin paljon. Tosin siinä sodalla on iso rooli, mutta siinä on paljon muutakin.

      Sitten mieleeni tulee Sarah Watersin tuotanto, jossa Englantia sodassa sivutaan usein. Yövartio kuvaa nimenomaan sotaa. Sitä en ole itse lukenut, mutta en pidä Watersin kirjoja mitenkään erityisen raskaina, vaikka ne Keltaisen kirjaston ovatkin. Myös Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illassa sota on taustalla, mutta siinä pääpointti on muu.

      Sarah Winmanin Merenneidon vuodessa on muistaakseni myös Englanti ja sota, mutta koska se jäi itseltäni kesken, kuten myös Atkinsonin Hävityksen jumala, niin en osaa sanoa kuinka iso rooli sodalla kirjassa on.

      Ja jos aihe kiinnostaa oikein kunnolla, niin sellainen elämäkerta kuin Mitfordin tytöt: Sodassa ja rakkaudessa on tosielämän kertomus juurikin tästä aiheesta!

      Mulla oli kyllä listassa äsken joku muukin teos, mutta enpä saa sitä enää mieleeni. Nämä tulivat nyt tosiaan ekana mieleen. Voin paremmalla ajalla miettiä lisää, koska näitä kyllä on. Mutta koska luen vähän ylipäänsä kevyempiä kirjoja, niin aiheesta lukemani ovat kyllä raskaampia. Mutta kerron kyllä, jos mieleeni tulee joku, jota en ole itse lukenut! :)

      Poista
    5. Hyviä vinkkejä!

      Mortonin Kaukaiset hetket palautui kirjastoon kesken lukemisen enkä ole muistanut varata sitä uudestaan. Pitää jo aloittaakin se alusta kun on kohta vuosi vierähtänyt. Watersilta olen lukenut vasta yhden, Parempaa väkeä sijoittuu 20-luvulle. Se on varmasti kevyimmästä päästä Keltaista kirjastoa. Mitfordin tytöt ei olekaan tuttu, pitää googlettaa :-)

      Poista
    6. Ihan pakko vielä jatkaa 😉 kun huomasin että olet lukenut Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Veikkasin että se olisi turhan lällyä minulle mutta lainasin kuitenkin kun siinä oli niin kaunis kansikin ja olin päättänyt haluta pitää siitä. Jätin sen kesken sivulle 30 koska mulle se tosiaan oli liian lälly. Jotenkin sain sen naisen osuuden vielä luettua, mutta sitten kun se vaihtui miehen näkökulmaan en kestänyt enää :-D

      Poista
  3. Olen odotellut tätä kirjaa vähän kiikun kaakun tunnelmissa, mutta pakko myöntää, että tämän postauksen perusteella saatan ehkä lukaistakin tämän kirjan :D Kuulostaa just sellaselta teokselta, joka saattaisi toimia minun makuuni! Kaipa nämä bloggaukset voi joskus toimia näinkin päin xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no mutta jos juuri tällaiset vähän kevyemmät, romanttiset ja sota-aiheiset brittikirjat menevät, niin mikäs siinä. Tämä ainakin tuntui olevan aika uskollinen lajityypilleen olematta kuitenkaan tunkkainen.

      Poista
  4. Sieltä tämä vilkutteleet, lukuisista. On jäänyt odottelemaan juurikin tuon sota-aiheensa vuoksi. Pidän kyllä brittikirjallisuudesta, mutta tähän aiheeseen olen kyllästynyt ja siirappiakin siedän vain kohtuudella. Taitaa siis jäädä vieläkin pinoon odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan mitään brittikirjallisuutta vastaan, mutta sama juttu, että sota kyllästyttää ja siirappiset kirjat eivät useinkaan toimi. Jos luet, niin jännä kuulla mielipiteesi tästä :)

      Poista
  5. Haha, itsekin jotenkin kesällä ajattelin monenkin kirjan kohdalla, että keveys ja helppous voisi olla juuri hyvää viihdettä lomatunnelmissa, mutta moista luettua vaan taas pysähtyi toteamaan, että jos niistä ei pidä talvella, ei niistä liian kevyistä pidä kesälläkään, miksi kirjamaku muuttuisi vain vuodenajan vuoksi. :D

    Ja tämä on varmaan juuri niitä kirjoja, joihin saattaisin vahingossa haksahtaa GR-arvioiden perusteella, tämän tyyppiset ulkomaiset teokset tuntuu usein saavan varsin hyviä tähtiä tuolla! Olen vieläkin vähän katkera kaikesta siitä ajasta, jonka tuhlasin Kaikkeen siihen valoon jota emme näe, kuulostaa hieman samanhenkiseltä kirjalta. Osaan ehkä nyt olla lukematta, minulle tulee huomattavasti helpommin virhearviointeja käännöskirjallisuuden kuin kotimaisen parissa, haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on joka kesä sama, että haalin kevyitä kirjoja luettavakseni ja sitten totean, että ehei, eivät iske. Toki on poikkeuksia, esimerkiksi Kate Mortonin kirjoista olen pitänyt, mutta ne poikkeukset eivät yleensä ehkä ole sitä kaikista kevyintä tavaraa kuitenkaan. Tai niissä on ainakin joku juju.

      Juuri sinun arviosi perusteella Kaikki se valo jota emme näe on itselläni lukematta. Ja saattaa lukematta jäädäkin. Sota ja rakkaus, juu ei.

      Mistähän mahtaa johtua tuo, että käännöskirjallisuuden joukosta nappaa useammin hudin? Itselläni on meinaan vähän sama fiilis, vaikka luenkin paljon hyvää käännöskirjallisuutta ja kotimaista ylipäänsä vähemmän. Osaako sitä sitten jotenkin paremmin navigoida kotimaisen kirjallisuuden kentällä? Vai johtaako käännöskirjallisuuden markkinointi useammin harhaan? HMM, jännää.

      Poista
    2. Lauran kommentista tuli mieleen, että mä luen yleensä aina chick-litin tai pari kesäaikaan, ns hellelukemistona :-D Jotenkin ne vain toimii mulla parhaiten niin eikä uppoa talvella yhtä hyvin.

      Poista
  6. Voi voi. Sodan romantisointi ja siirappisuus. Olen pyytänyt arviointikappaletta, mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että mitenkähän käy. Syksy on niin täynnä kaikkea mielenkiintoista luettavaa! Mutta pitää kokeilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kokeilemalla ei häviä mitään ja voihan kirjan jättää kesken, jos ei nappaa. :)

      Poista
  7. Tämä lienee tosiaan skaalaassa lukuromaani. Alkoi hyvin mutta jo toinen kappale uuvutti minun mielenkiintoni. Mutta voi olla että palaan vielä kirjan ääreen uudestaan, kun tulee olo, että voin lukea jotain kevyempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuromaanipa hyvinkin ja ymmärrän hyvin, jos jäi (ja jää) kesken. Aika herkästi olisi minultakin jäänyt, jos olisi vain reissussa ollut vaihtoehto tälle.

      Poista
  8. Yritän vältellä sotaa, saa se olla taustalla. Luin viime vuonna Näkemiin taivaassa ja siitä sain huonon olon. Kate Morton, Sarah Waters, Kate Atkinson miellyttävät minua. Tämän lukemista olen miettinyt. Siirappikaan ei oikein ole minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en välitä sotajutuista. Joissain teoksissa se menee, kuten vaikka Rytisalon Lempi-kirjassa, jossa on sota taustalla, mutta ei pääroolissa.

      Voihan tätä kokeilla ja jättää kesken, jos ei uppoa.

      Poista
  9. Minulla on sinulle pieni epähaaste blogissani :)
    http://catsbooksandme.blogspot.fi/2016/08/kulttuurinen-epahaaste.html

    VastaaPoista
  10. Rakastin Little Been tarinaa, joten täytyy tämäkin jossain vaiheessa lukea, vaikka sodan romantisointi ei juuri innostakaan. Saati siirappi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Little Been tarina on minulta lukematta ja vähän jännää, saanko tartuttua siihen lainkaan... se kun löytyy omasta hyllystä tosiaan.

      Mutta hauska kuulla mitä tästä pidät, jahka ehdit lukea!

      Poista
  11. Kuulostaa todella samanlaiselta kuin oma lukukokemukseni - patsi että minulta kirja jäi kesken, koska oli parempaakin luettavaa. :) Juuri tuo ennalta-arvattavuus: kaikki tuntui jo sataan kertaan aiemmin luetulta. Kirjasta ei jotenkin tullut yhtään elämänmakuinen olo, vaan sellainen ulkoa opeteltu"näin sotaa ja sota-ajan Englantia kuuluu kuvata".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no minultakin oli jäänyt kesken, jos reissussa olisi ollut joku muu vetävä kirja mukana... vähän väkisin tätä joutui lukemaan.

      Joo, tämä tarina oli jo niin moneen kertaan kuultu.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.