keskiviikko 31. elokuuta 2016

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää



Tiina Lifländer: Kolme syytä elää, Atena 2016
Sivut: 342
Päällys: Anna Makkonen
Kirjastosta

Syksyni* ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui kauniskantinen Kolme syytä elää, joka osoittautui sekä huikean hienoksi kotimaiseksi esikoisromaaniksi että loistavaksi syksykirjaksi. Itseasiassa minulla on tällä hetkellä kesken jo toinen syksyn uutuus, esikoinen sekin ja alun perusteella kirja vaikuttaa lupaavalta. Jos syksyn uutuudet jatkavat samalla linjalla, niin en taida lukea koko syksynä mitään muuta! 

Mutta palataan hetkeksi elokuun puoliväliin ja tähän kirjaan.

Kolme syytä elää on tarina kahdesta naisesta, joita yhdistää yksi mies. Vuodet ovat vierineet ja nuoruusvuodet enää vain muisto, kun naiset kohtaavat sattumalta. Kuluneista vuosista huolimatta naisten elämät ovat yhä sidoksissa toisiinsa, kuin ohuella, mutta katkeamattomalla langalla. Menneisyys näkyy tässä hetkessä, eikä mitään tahdo estää menneisyyden salaisuuksien pulpahtamista pintaan.

Niin, ja: "Voiko antaa anteeksi, jos anteeksi ei ole pyydetty?"

Kolme syytä elää on hienovireinen, kaunis ja lempeä kirja. Kirjan lämmössä oli hyvä rauhoittua syksyn kiireiden keskellä, ja kirja sopi täydellisesti hitaasti luettavaksi arki-iltoihin ja -aamuihin. Kirjan samaan aikaan hieman surusävytteinen, mutta kuitenkin hirmuisen lohdullinen tunnelma oli erityisesti mieleeni. Tahdoin jäädä siihen kiinni, kellumaan.

Kirjan tarina ei ole omaleimaisin tai erikoisin, mutta mielestäni hyvässä suhteessa sekä arkinen ja aito, että kuitenkin tarpeeksi erikoinen. Kuin jotain tuttua ja turvallista pienellä yllätyksellä. Vanhemmat päähenkilöt ilahduttivat myös, sillä kovin usein ei tule lukeneeksi kirjaa, jonka keskiössä ovat 70 vuotiaat. Ihastuin myös kieleen, joka oli kaunista, mutta ei konstailevaa.
 

Kolme syytä elää ei ole maailman suurin romaani, mutta todella hieno kotimainen romaani ja hieno esikoinen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen ja täydellinen kirja syksyyn.

*Henkilökohtainen syksyni alkaa usein elokuussa samalla kun arki alkaa.

 ♥½

4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä ihana. Ei mikään suuri tai mullistava, mutta nimenomaan ihana, sellainen helppo ja herkkä, sopi hurjan hyvin lukuhetkeensä. Vähän se ehkä jäi haaleammaksi kuin muut lukemani syksyn kotimaiset uutuudet, mutta toisaalta, epäreilua niitä ehkä keskenään on täysin vertaillakaan. Ihana kuulla että sinäkin pidit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihana ja herkkä. Minulle tämä osui oikeaan saumaan ja melkein annoin tälle neljä sydäntä, sen verran lujaa upposi. Saas nähdä mitä minä tykkään muista, jahka ehdin ne lukea (loppuun).

      On ihanaa löytää kotimaisten joukosta tällainen, koska olen joskus jopa vierastanut kotimaisia teoksia!

      Poista
  2. Sait minut kiinnostumaan tästä teoksesta! Kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, jota nyt kaipaisin. Kiitos vinkistä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tämän käsiisi ja tykästyt. Tämä on ihanan lempeä ja rauhallinen, syvällinen ja kaunis, ja silti helppolukuinen <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.