sunnuntai 30. lokakuuta 2016

JP Ahonen: Villimpi Pohjola 1-5



JP Ahonen: Villimpi Pohjola
Pelinavaus, Arktinen Banaani 2013
Kypsyyskoe, Arktinen Banaani 2011
Lapsus, Arktinen Banaani 2014
Valomerkki, Wsoy 2015

Vietin yhden päivän lukien sarjakuvia. Luin putkeen kaikki JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarjakuvat ja hitsit miten näistä tykkäsin. Taitava kuvitus, lämmin huumori ja välillä liiankin tutuilta kuulostavat jutut saivat minut uppoutumaan sarjakuvien maailmaan niin täydellisesti, että kun kaikki viisi sarjakuva-albumia oli luettu, iski tyhjyyden tunne. Tässäkö tämä oli? Koska saan lisää?

Villimpi Pohjola on kuvaus muutaman nuoren aikuisen elämästä eli räpiköinnistä jossain yliopiston, ikuisuusprojektin eli gradun, sinkkuuden ja parisuhteiden, kaljabaarien ja aamuherätysten, perheen perustamisen, seksin ja vauvojen välimaastossa. Toiset lähtevät, toiset jäävät, toisten eteen tulee yllätyskäänne ja jonkun gradu on aina vain kesken.

JP Ahonen kuvaa tätä räpiköintiä lämmöllä ja huumorilla. Jutut ovat välillä raadollisen realistia, ja kuitenkin paikoin juuri sopivan yliampuvia. Vitsin saa syntymään monesta käänteestä ja ne vitsit Ahonen taitaa. Nauroin sarjakuvien parissa kyyneleet silmissä. Ei ennenkuulumaton, mutta harvinaista kuitenkin kaltaiseni kuivakan lukijan kohdalla.

Albumeissa on pääasiassa sivun pituisia strippejä, mutta tarina menee koko ajan eteenpäin. Luin itse sarjakuvat vahingossa väärässä järjestyksessä. Oikea järjestys olisi lukea ensin Pelinavaus (jossa on kaksi ensimmäistä osaa), sitten Kypsyyskoe, Lapsus ja Valomerkki. Minä luin ensin Kypsyyskokeen ja sitten vasta Pelinavauksen. Ei se lukukokemusta varsinaisesti haitannut, mutta paremmin nämä toimivat kun lukee järjestyksessä. Kaksi viimeistä ymmärsin jo lukea oikeassa järjestyksessä.



Albumit ovat keskenään melko tasalaatuisia, mutta erojakin löytyy. Omiksi suosikeiksini nousivat Kypsyyskoe ja Lapsus, jonka äärellä nauroin niin, että melkein hävetti. Pelinavaus oli hyvä, mutta kun oli lukenut kaikki sarjakuvat, niin huomasi tyylin ja vitsien kehittyneen, joten seuraajat olivat kuitenkin hitusen parempia. Valomerkissä osa vitseistä oli kuitenkin makuuni jo hieman liian övereitä. Goodreadsissa annoin neljä tähteä kaikille muille ambumeille paitsi Pelinavaukselle, joka sai kolme. Albumien väliset erot ovat kuitenkin hiuksenhienoja, ja mikäli en olisi lukenut näitä kaikkia kerralla, en varmaan olisi eroja noteerannut tai sarjakuvia edes vertaillut keskenään. Kaikista pidin kovasti.

Oikeastaan ainoa oikea asia, joka sarjakuvissa hieman vaivasi, oli keskenään samannäköiset hahmot. Vaikka se toi sarjakuvaan aitoutta, sillä aika usein tietyissä piireissä pyörivät ihmiset nyt vain muistuttavat toisiaan, niin se myös vaikeutti lukemista. Lopulta opin erottamaan hahmot toisistaan sillä perusteella kenellä oli silmälasit ja kenellä ei. Sitä ennen koin monta hämmentävää hetkeä kun aivan väärät hahmot olivat aivan väärissä paikoissa, kunnes tarkistin tilanteen hahmojen esittelysivulta - joka osoittautuikin välttämättömäksi - ja totesin, että olin vain sekoittanut hahmot ja kaikki oli ihan okei, eikä yhtään hämmentävää. Muuten kuvitus ja etenkin sarjakuvien värimaailmat olivat mieleeni.

Ehdottomasti suosittelen näitä hauskoja, mutta välillä niin kipeän todellisia sarjakuvia kaikille hyvää ja koukuttavaa sarjakuvaa etsiville. Saattaa toimia vertaistukena kaikille gradun tai ylipäänsä elämän kanssa kamppaileville. Nämä ovat juuri sopivaa ajanvietettä  laiskaan sunnuntaiaamuun tai vaikka koko laiskaksi päiväksi. Jos taas haluat sarjakuvien olevan enemmän taiteellisia ja korkeakulttuurisia, niin kannattaa ehkä lukea jotain muuta.


6 kommenttia:

  1. Olen lukenut jonkun kokoelmista ja tykkäsin! Kiitos vinkistä - näin graduntekijänä tiedän nyt, mitä lainaan seuraavana graduangstipäivänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, no niin, nämä ovat sitten ihan ehdottomasti juuri sinulle! :)

      Poista
  2. Mahtavaa että tartuit näihin ja pidit, Ahosen työt ovat minulle jo ihan lemppareita :) Ja hauskaa että juuri aiemmin tänään tartuin vihdoin Valomerkkiin, sarjakuvat vaan sopivat laiskaan sunnuntaihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistinkin, että olen näitä sinun blogistasi pongaillut ja että olet pitänyt. En ihmettele, nämä ovat huippuja! Ja jep, sopivat paremmin kuin hyvin juuri sunnuntaipäiviin...

      Harmittaa kun aina kun luen sarjakuvia, muistan miten paljon hyvistä sarjakuvista pidänkään ja aina ajattelen, että pitäisi lukea useammin, mutta sitten se kuitenkin jää. Pitäisi skarpata tämän asian suhteen!

      Poista
  3. Kyllä, nämä ovat juuri sitä ihanaa ja kaivattua vertaistukea tässä räpiköinnissä. Minustakin Ahosen visuaalinen tyyli on todella hieno ja aivan samat hämmennyksen kokemuksetkin olen saanut noiden hahmojen suhteen. Alkuun täytyi aika paljon vilkuilla niitä hahmojen esittelyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin ovat! Ja onneksi näissä on se hahmojen esittelysivu, muuten voisi olla hitusen vaikeampi pysyä kärryillä hahmoista :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.