maanantai 10. lokakuuta 2016

Kesken jääneitä syksyn uutuuksia

Kirjoja, jotka palautuvat lukematta kirjastoon

Harvoin, mutta kuitenkin silloin tällöin, minulla jää kirja kesken. Koska bloggaan vain kokonaan luetuista kirjoista, en pidä tarkkaa lukua kesken jääneistä. Se on tavallaan harmi, sillä toisaalta kesken jäävät kirjat ovat myös mielenkiintoisia tapauksia. Yhtä lailla kun perustelen miksi olen jostain kirjasta pitänyt ja jostain en, on kirjan kesken jättämisellekin aina jokin syy. Koska kirjan jättäminen kesken ei ole minulle helppoa, on kesken jättäminen sitäkin merkittävämpää. Ja toisinaan taas ei. Joskus kirja saattaa jäädä kesken, koska sen laina-aika on umpeutumassa eikä kirjaa voi uusia.

Kesken jääneiden lisäksi on erikseen kirjat, jotka palautan lukematta kirjastoon (tai laitan lukematta muuten kiertoon, mikäli kirjat eivät ole kirjastosta). Niitä löytyy yllä olevasta kuvasta kaksi (Tee se itse vauva ja Maailma on outo). Itseasiassa olen kumpaakin kirjaa lukenut paikoitellen tehdessäni päätöstä luenko kirjat vai en. Näiden kohdalla päätin olla lukematta, kumpikaan ei tuntunut omalta juuri nyt. Lasken kuitenkin kesken jääneiksi vain kirjat, joita olen oikeasti alkanut lukea, mutten saanut luettua loppuun (Baltimoren sukuhaaran tragedia). Heh, melkoista hiusten halkomista välillä tämä kirjatouhu, eikös juu?

Nyt ajattelin kirjoitella nimenomaan niistä viimeksi kesken jääneistä kirjoista, ja kertoa miksi kirjat ovat jääneet kesken. Kaksi kirjoista on syksyn uutuutta ja yksi viime vuodelta.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (Otava 2016)

Mainitsin jo kirjamessupostauksessani, että Pulkkisen uusin kirja jäi minulla kesken. Tähän ei liity suurta draamaa. Kirja ei vain heti alkusivuilta napannut mukaansa ja aavistelin, etten ehtisi kirjaa lukea kirjaston pikalaina-ajan puitteissa, niin jätin kirjan suosiolla kesken. Pulkkisen esiintyminen kirjamessuilla sai minut pitämään itseni edelleen kirjan varausjonossa, josta odottelen kirjaa kuukauden laina-ajalla. Katsotaan kuinka käy, sillä ennakkoaavistukseni kirjasta ei ollut kovin hyvä ja nyt olen lukenut useamman pettyneen arvion. Voi siis olla, että toinenkaan yritys ei riitä viemään kirjaa loppuun.

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Tammi 2016)

Dickerin uutuus Baltimoren sukuhaaran tragedia jäi kesken reilun 70 sivun jälkeen. Minulla oli jo ensimmäisten sivujen jälkeen aavistus, että tämän kirjan kanssa ei käy hyvin ja 70 sivun jälkeen olinkin täysin kypsä. Tekstin laatu oli yksinkertaisesti heikko ja tarina vaikutti niin naurettavalta, etten keksinyt syytä jatkaa lukemista pidemmälle. Selailin ja luin kirjasta kuitenkin pätkiä sieltä täältä - huh mitä soopaa. Loppuratkaisu oli niin typerä, että onneksi en sen takia sinnitellyt kirjaa loppuun. Se olisi muuten ollut katkeran itkun paikka kaikkien kirjaan uhrattujen tuntien vuoksi. Juuri nyt en voi kuin ihmetellä miksi kukaan on viitsinyt julkaista tämän.

Ei ollut hauska tavata Joël Dicker.

Laurent Binet: HHhH (Gummerus 2015)

HHhH on hyvä kirja, ja sanon tämän luettuani kirjasta hieman vajaa puolet. Olen harmissani, että kirja jäi kesken, koska olisin tosissani halunnut lukea sen loppuun ja kirjoittaa blogiin. Mutta en pystynyt. HHhH kuvaa natsien kauheuksia, ja vaikka aihe ei ole itselleni vieras, eikä kirja ole pahimmasta päästä lukemiani, se vaikutti niin syvästi, että näin toistuvia painajaisia kirjan tapahtumiin liittyen. Kun yö toisensa jälkeen joutuu katselemaan kuinka nälkiintyneitä ihmisiä tapetaan ja kipataan samaan hiekkamonttuun natsien toimesta, niin on pakko antaa itselleen armoa. Minä palautin kirjan kirjastoon. Ehkä jonain päivänä uskallan tarttua kirjaan uudelleen, mutta juuri nyt en. 

Mikä kirja sinulla on jäänyt viimeksi kesken ja miksi?

Kirjoitin muuten viimeksi kesken jääneistä uutuuksista tämän vuoden keväällä täällä ja sitä ennen kesken jääneistä olen kirjoitettu täällä.

23 kommenttia:

  1. Minä taas pidin valtavasti Baltimoren sukuhaaran tragedian. Jännä miten mieltymykset vaihtelee. Minulla kesken on jäänyt viimeksi Kinsellan himoshoppaaja uudelleen luvussa. Pidin kovasti, mutta lukeminen ei ylipäätään napannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne vaihtelevat, ja hyvä niin! Jokaiselle lukijalle on kirjansa ja jokaiselle kirjalle lukijansa. Et ole ainoa, jonka tiedän kirjasta pitäneen. Omaan makuuni se ei vain iskenyt yhtään.

      Joskus minultakin on jäänyt kirja kesken, kun lukeminen ei ylipäänsä tuntunut hyvältä. Mutta ne olen lukenut sitten myöhemmin kuitenkin :)

      Poista
  2. Minulla jäi juuri kesken Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Pitkä, yli 800 sivua ja jaksoin 500 niistä, mutta sitten iski motivaatiopula. Melko hyvin kirjoitettu ja ihan mielenkiintoinen tarina, mutta jaarittelua ja toistoa ihan liikaa. Eikä siitä löytynyt sitä jotain, mikä olisi lopulta pitänyt otteessaan.

    Olen myös miettinyt, laatisinko kesken jääneiden postauksen, niitä on nimittäin ollut viime viikkoina melko monta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa minä ainakin äänestän kesken jääneiden postauksen puolesta! Tunnustuksia kehiin ;)

      Nostan hattua, että 500 sivun jälkeen kykenit jättämään kesken, sillä itse olisin varmaan väkisin lukenut loppuun. Tosin onneksi nyt voin sivuuttaa koko kirjan :)

      Poista
  3. Luulin olleeni ainoa, johon Dickerin tyyli ja tarinat eivät uponneet! Luin Quebertin tapauksen loppuun sillä motiiville, että olin kuullut seuraavan kirjan olevan jopa parempi, mutta että Quebert kannattaa lukea ensin. Ilmeisesti vaivannäköni oli turha, jos sitä vaivaa sama keskinkertainen teksti ja posketon juoni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, sait silti kirjan luettua? Huh! Jos tämä on Quebertin tapausta parempi, niin en tosissani halua tietää millainen se on. Omaan makuuni tämä ei uponnut yhtään.

      Poista
  4. Yritän päästä kirjan loppuun, jos on a-kpl. Muuten annan helpostikin periksi. Sain Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta lahjaksi, mutta en jaksanut sitä. Nyt luin Baltimoten ja pidin siitä. Pulkkiselta luin yhden ja pidin, toisessa oli jotain alussa ja lopetin. Luettavaa riittää, joten en kiusaa itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-kappaleet minäkin luen, jos olen pyytänyt. Pyytämättömät saatan jättää kesken tai lukematta. Jännä kuulla, että pidit Baltimoresta, mutta et ekasta osasta. Vaan mikä minä olen sanomaan, kun en ole kumpaakaan lukenut loppuun ;)

      Ja totta se on,a ina on hyviä kirjoja, joten huonoilla ei kannata itseään rääkätä.

      Poista
  5. Kiinnostava postaus. Minulta on jäänyt kesken Moby Dick, mutta aion kyllä korjata asian joskus tulevaisuudessa, sillä tarina jäi vaivaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit! Minä en ole edes uskaltanut aloittaa Moby Dickiä, mutta tarkoitus olisi lukea.

      Poista
  6. En ole edes harkinnut Dickerin lukemista ja postauksesi vahvistaa päätöstäni. Viime viikolla kesken jäi Kari Hukkilan Tuhat ja yksi, joka oli esseetyylistä jutustelua. Teki mieli muiden kirjojen pariin, joten luovutin Hukkilan teoksen suhteen. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta ainakaan 50-60 ekaa sivua ei erityisemmin sytyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en herännty Dickerin ekaan teokseen lainkaan, mutta tätä toista kuvailtiin kiinnostusta herättävällä tavalla. Mutta plah, siihen se sitten jäikin. Ja eihän kesken jääminen aina tarkoita, että kirja olisi huono. John Irving on lempikirjailijani ja jätin kerran yhden hänen kirjansa kesken, koska halusin säästää sen parempaan hetkeen :)

      Poista
  7. Dickerin kirjat tuntuvat jakavan mielipiteitä. Harry Quebert oli minusta ihan okei, mutta aivan liian pitkä ja venytetty. Tämä uusi ei kyllä herätä mitään kiinnostusta.

    Binetin HHhH on minulla just lainassa kirjastosta ja kuulostaa kyllä kauhealta. Toivottavasti en näe painajaisia!

    Minulla jäi viimeksi kesken Kenzaburo Ōen Death By Water (tylsä alku, liian vässykkä päähenkilö) ja Amie Kaufmanin Illuminae (vähän liian teini). Ja monta kirjaa on kuluneen vuoden aikana tullut palautettua takaisin kirjastoon, kun en vain ole ehtinyt niitä lukea. Sieltähän ne sitten onneksi taas löytyvät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Dickerin kirjat tuntuvat jakavan mielipiteitä moneen suuntaan ja se on tosi kiinnostavaa, vaikka ei itseäni saakaan enää kirjailijan teoksia lukemaan haha :D

      Haluan kyllä kuulla mielipiteesi Binetin kirjasta! Minä pidin, mutta kauhea se on. Toivottavasti vältyt painajaisilta ja saat luettua loppuun.

      Minäkin monesti palautan lukemattomana kirjoja kirjastoon ja tiedän, että lainaan ne uudelleen paremmalla hetkellä. Eli vaikka kirja jäisi ekalla kerralla lukematta, ei se aina ole huono asia :)

      Poista
  8. Minä pidin Dickerin ensimmäisestä (Totuus Harry...) aika paljonkin. Olen useampaankin kertaan sanonut, että se on hyvä "dekkari" sellaiselle, joka ei muuten välitä lukea dekkareita. Siinä on ihan kiinnostavaa pohdintaa esim. kirjailijuudesta. Kirjastonhoitajana olen todennut myös, että se on kirja, jota on helppo suositella hyvin monenlaisille lukijoille. Mutta ei sitten vissiin sulle :D

    Tuo Baltimoren sukuhaaran tragedia on vielä lukematta, mutta ehkä luen jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no ei todellakaan mulle! :D En ole tosin Harrya lukenut, eli vähän olen jäävi sanomaan, mutta jos se on samaa tasoa Baltimoren kanssa, niin ei kiitos. Tosin onhan näistä tykätty, eli tyytyväisiä lukijoita löytyy, mutta omaan makuuni ei uppoa yhtään.

      Poista
  9. Pidin Harry Quebertista, luin sen maratonilla pari vuotta sitten. Tästä uudesta Baltimoresta olen kuullut nyt jo niin paljon huonoa, että en pidä kiirettä sen kokeilemisella. Jos edes jaksan kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella, että jossain maratonilla tämä menisi. Itsekin luin tästä 70 sivua hujauksessa. Tosin se ei taannut hyvää kirjaa, päinvastoin :D

      Poista
  10. Olin kyllä Dickereistä kiinnostunut kun niitä on niin kovasti kehuttu, mutta nyt alkoi kyllä epäilyttää.. Pitääpä vilkaista kirjastossa millaista tekstiä sisältää ennen kuin lainaan.
    Viimeisimpiä kesken jääneitä on Nainen jonka nimi on Nathalie ja Leijat Helsingin yllä. Tuo ensin mainittu oli vaan tosi typerä, enkä päässyt alkusivuja pitemmälle, elokuva oli kylläkin ihan ok. Leijat Helsingin yllä on kai sellainen kirja, jonka keskenjättäminen vähän ehkä hävettää (vaikka ei pitäisi), mutta jätinpä silti. :D Puoleenväliin melkein pääsin, mutta sitten vain alkoi tuntumaan, ettei tarina enää etene kunnolla, eikä kirjan aiheetkaan kiinnostaneet niin paljoa, että olisin viitsinyt lukea loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nainen jonka nimi on Nathalie toimi minustakin elokuvana, mutta kirjana jätti paljon toivomisen varaa. Leijat Helsingin yllä on lukematta, mutta tarkoitus lukea. Westön Kangastus 38 oli hyvä!

      Poista
  11. Musta tuntuu aina pahalta jättää kirja kesken ja siksi yleensä luen aina kaikki kirjat loppuun asti, vaikka kuinka olisi huono :D olen viimeisen kolmen vuoden aikana tainnut jättää vain yhden kirjan kesken ja se oli Aavikon tyttäret. Ohut kirja, mutta taisteltuani viikon jo ekan 50 sivun kanssa päätin suosiolla luovuttaa!

    Jännä, että Dickerin kirjat jakaa noin mielipiteitä! Mulla odottaa hyllyssä tuo Harry Quebert, saa nähdä tykkäänkö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Minä en ennen voinut jättää kirjaa kesken jos olin lukenut siitä vähänkin yli 10 sivua, koska se tuntui niin väärältä ja pahalta. Onneksi nykyään olen vähän armollisempi itselleni. Ainahan niihin kesken jääneisiin voi palata, jos jää vaivaamaan.

      Dickerit tuntuvat jakavan mielipiteitä. Kerro sitten mitä itse pidit!

      Poista
  12. Tämä on mielenkiintoinen aihe, olen itsekin ajatellut postailla keskenjääneistä kirjoista, koska keskenjäämisessä tahi -jättämisessä on jotakin merkityksellistä. Itselläni on jäänyt syysuutukaisista kesken Mike Pohjolan 1827, jota odotin kauan mutta joka ei sitten vain kolahtanutkaan millään. Ja kun laina-aika päättyi, kiikutin kiltisti takaisin kirjastoon, eikä edes harmittanut kauheasti. :-( Kesken jäi kesällä myös ruotsalainen Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi, vaikka kirja oli sinänsä ihan hauska. Usein keskenjäämisen syy on kyllä toinen kirja, jota aloittaa samaan aikaan ja jolta ei sitten saa rauhaa. Sellaista kirjojen valtataistelua! :-)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.