sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus


Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus, Tammi 2016
Suomentanut: Outi Menna 
Sivut: 365
Päällys: Tuija Kuusela
Alkuteos: Beckomberga. Ode till min familj 2014
Kirjastosta

Kuinka monen kirjan kohdalla voi sanoa lukeneensa yhden vuoden parhaimmista kirjoista ennen kuin menee uskottavuus kirjabloggaajana? Tämä kirjasyksyni on ainakin tuota omaa oletettua uskottavuuttani koetellut, sillä en muista koska viimeksi olisi kohdalle osunut näin monta hyvää kirjaa saman syksyn tai edes vuoden aikana. Mieleni tekisi puhua kirjallisesta ilotulituksesta tämän syksyn kohdalla - vaikka se vähän naurettavalta kuulostaakin - mutta vaikka löytäisin oikeat sanat syksylle, on niitä vaikea löytää Sara Stridsbergin teokselle. Onhan kirja yksi parhaimpia tänä vuonna lukemiani.

Niin raskas on rakkaus on niin hieno, kaunis ja koskettava teos, että jo toisen sivun jälkeen itketti. Harvemmin kirja onnistuu olemaan samaan aikaan kaunokirjallisesti ansiokas ja oikeasti koskettava. Monesti hienoimmat kirjat tuntuvat jäävän vähän etäisiksi ja samaan aikaan koskettavimmat kirjat, niitä joiden kanssa itketään salaa peiton alla, saattavat olla muuten vähän kömpelöitä. Mutta Stridsberg on onnistunut tekemään henkeäsalpaavan hienon ja kuitenkin sydämeen käyvän koskettavan kirjan. Kirjan äärellä mykistyy. Tai itkee. Ja itkee.

Niin raskas on rakkaus kertoo mielisairaalaan päätyvästä miehestä, jonka tytär käy häntä sairaalassa katsomassa. Vaikka isä on itsemurhaa hautova, ei kuulemma rakasta ketään, ei edes tytärtään, käy tytär uskollisesti hänen luonaan. Kun hän on ihan pieni ja vielä silloinkin kun ei enää ole. Isän ja tyttären välinen suhde on täynnä kipeyttä, odotusta, yksipuolista toistuvaa anteeksi antamista ja jotain sanatonta. Suhde ei ole helppo, mutta se ei myöskään katkea.

Kirjan miljöö, oikeasti joskus olemassa ollut Beckombergan mielisairaala asukkeineen ja lääkäreineen, on mielenkiintoinen, aivan oma maailmansa, jossa lääkärit kuljettavat potilaitaan yöllä sairaalasta juhliin ja aamulla takaisin. Mielisairaalan seinien sisällä erilaiset ihmiset, mielisairaat kai, elävät, rakastuvat ja haluavat jäädä kuin kotiinsa. Vaan kuka lopulta on hullu?

Stridsberg kertoo tarinan vahvoin ilmauksin, voimakkain vertauksin ja sellaisella vivahteella, että suru ja kaihoisuus eivät jää vain sanoiksi, vaan niistä tulee lukijan omia tunteita. Tietyllä tavalla suru tarttuu ja jättää jälkensä.

"Kukaan ei jää kaipaamaan häntä, hänen hahmotonta harmauttaan, mikään erityinen ei sido häntä kehenkään erityiseen, hän ei ole koskaan ollut alasti kenenkään kanssa eikä koskettanut ketään, hän on kulkenut koko elämänsä ikään kuin pimeän kuvun alla, ilman velkoja, ilman kontakstia kanssaihmisiin seuranaan vain kalterit, näkymättömät kettingit jotka vangitsevat hänet yksinäisyyteen."

"Mitä tuollaisella synninpäästöllä tekee, ajattelin istuessani keskellä yötä kaksitoista sinistä helmeä kämmenelläni ja odottaessani yhä, että elämä tarttuisi minuun ja kantaisi minut pois, että se vihdoin ja viimein voisi alkaa."

Tarina on osittain kirjailijan omaelämäkerrallinen ja ehkä se on yksi syy siihen, miten kirjailija on osannut kuvata hetket niin elävästi. Pienet hetket, kuten kuvaus pienestä tytöstä, joka on menossa metrolla tapaamaan isäänsä ja kädessään hänellä on aamupalana voileipä, ovat isoja ja merkityksellisiä. Niiden varaan rakentuu paljon. Ne jäävät mieleen. Tarina on samaan aikaan realistinen ja kuin satua. Kirja tarjoaa äänen maailmalle, jota ei aina muuten kuulla.

Kirja teki minuun suuren vaikutuksen ja vaikka vastaavia kokemuksia itselläni ei ole, niin jotain muruja tunnistin ja sen ansiosta kirja tietenkin osui vielä syvemmälle. Kirja herätti miettimään, että miksi miehet tai isät saavat niin paljon helpommin anteeksi tyttäriltään kuin äidit? Ikiaikainen kysymys, jota pohdin jälleen.

Niin raskas on rakkaus ei voi olla kaikkien kirja, eikä kaikille yhtä suuri, mutta suosittelen sitä ehdottomasti. Lainasin kirjan kirjastosta, mutta nyt se on myös omaksi hankittuna. Helmet täytyy säilyttää.

 

6 kommenttia:

  1. Hei, kiitos tästä: naputtelin kirjan heti kirjastosta varaukseen. Jotenkin tämän tekstin perusteella jo tuntui, että tämä voisi olla se minun kirjani <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä on sinunkin kirjasi <3

      Poista
  2. Tämä on minullekin varmasti tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia!! Hurjan puhutteleva teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhutteleva ja niin hieno. Muistelisin monen pitäneen tästä paljon, mutten uskonut, että tämä olisi itselleni henkilökohtaisesti näin iso <3

      Poista
  3. Ah, jospa tämän nyt viimein itsekin kirjaston varauslistalle naputtelisin, kuulostaa hienolta kirjalta. Ja kirjoitat siitä niin kauniisti, että tekee jo ihan sen perusteella mieli lukea itsekin :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, voi ihana kuulla! Ja vaikka tämä ei voi olla varmastikaan kaikille yhtä suuri teos, niin suosittelen silti ehdottomasti :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.