torstai 24. marraskuuta 2016

Ajatuksia Finlandia-palkinnosta


Tänään julkistettiin Finlandia-voittajat 2016. Jos joltain on mennyt ohi, niin kertauksena kerrottakoon, että kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai Jukka Viikilä esikoisromaanistaan Akvarelleja Engelin kaupungista, tietokirjallisuuden F-palkinnon sai Mari Mannisen Yhden lapsen kansa ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden F-palkinnon voitti Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin. Onnittelut voittajille!

Olen tänä vuonna ollut erityisen kiinnostunut Finlandia-mittelöinnistä, vaikka normaalisti en anna kovinkaan paljon painoarvoa yksittäisille kirjallisuuden palkinnoille (aiheesta lisää alempana). Syynä kiinnostukseeni on ollut tänä vuonna julkaistujen kotimaistan romaanien korkea taso. Olen poikkeuksellisesti lukenut vuoden aikana enemmän kotimaisia uutuuksia kuin mitä aiempina vuosina, ja yksikään teoksista ei ole ollut pettymys, päinvastoin useampaa olen päätynyt ylistämään. Tästä syystä siis on kovasti kiinnostanut Finlandia-ehdokkaat ja kuka palkinnon lopulta vie!



Ennen voittajan julkistamista ehdin lukea ehdokkaista Tommi Kinnusen Lopotin, Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja nykyisen voittajan Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Lukematta ovat Riku Korhosen Emme enää usko pahaan, Sirpa Kähkösen Tankkien kesä ja Peter Sandströmin Laudatur

Jukka Viikilän teos Akvarelleja Engelin kaupungista tosiaan vei voiton, ja vaikka tunnistan kirjan ansiot, sei ei omaksi suosikikseni noussut. Lukemistani ehdokkaista se jäi itselleni etäisimmäksi ja sama pätee kun vertaan kirjaa vuoden aikana lukemiin muihin kotimaisiin uutuuksin. Kaunokirjallisessa mielessä kirja on hieno, mutta ehkä se on minulle sitten liiankin hieno. Viikilä ei ollut ehdokkaista suosikkini.

Vaikka en Viikilän voiton puolesta liputtanut, niin arvasin Viikilän voittavan. Eräässä arvausleikissä sanoin, että: "Lybeckin haastattelujen perusteella veikkaan Viikilää, mutta liputan kyllä ihan muun kirjan puolesta." Baba Lybeck valitsi voittajan kuudesta ehdokkaasta.

En siis yllättynyt. Enkä yllättynyt, kun Lybeck "--kiitti Jukka Viikilää siitä, että tämä opetti hänet näkemään ”rakkautensa Helsinkiin”.
 
”Olen oivaltanut, että rakkaalla kaupungillani on kieli ja tarina, jota en ole aikaisemmin ymmärtänyt. Nyt kuljen kaupungilla ja huomaan, että se onkin runoutta”." (lähde)

Tiedättekö miksen yllättynyt? Ja tiedättekö miksi en anna juurikaan painoarvoa yksittäisille palkinnoille?

Koska palkinnot perustuvat usein yhden (tai muutaman) henkilön mielipiteeseen ja se mielipide on parhaassa objektiivisuudessaankin aina subjektiivinen. Mielipiteeseen vaikuttaa moni asia kuten arvioijan taustat, ikä, koulutus, arvot, kotikaupunki... eikä tarvinnut lukea montaa Baba Lybeckin haastattelua kun sai tuntuman, jonka perusteella aavistin oikein. Tietenkin kyseessä oli silkka aavistus ja oikeaan osunut arvaus - samaa veikkasivat monet muutkin - mutta se herätti silti paljon ajatuksia. 

Ja jos Viikilän kirja sijoittuisi Turkuun, olisin minäkin varmasti lämmennyt sille enemmän. Tämä ei ole kritiikkiä, vain toteamus.

Tämä sen sijaan on kritiikki: Voiko yksi ihminen valita vuoden parhaan kotimaisen - vaikka esikarsinnan onkin tehnyt useammasta henkilöstä koostunut raati? Onko se reilua? Finlandia-palkinnon reiluudesta voi ylipäänsä olla montaa mieltä, sillä mukaan kisaan ei suinkaan oteta kaikkia kotimaisia teoksia, vaan jos haluaa teoksen mukaan, pitää siitä maksaa. Kannattaa lukea aiheesta juttu täältä. Kuitenkin yhden ihmisen mieliteen mukaan valittu vuoden kirja jaksaa ihmetyttää rahasumman lisäksi. Jos esikarsinnan tekee jo raati, miksei voittajaa voida valita samalla tekniikalla? Silloin voitto tuntuisi hieman reilummalta. Vai tuntuisiko?


Ennen varsinaisen Finlandia-voittajan julkistamista järjestettiin äänestys, jossa kuka tahansa sai käydä äänestämässä Finlandia-ehdokkaista suosikkiaan. Tässä kisassa hieman yllätyksettömästi kaunokirjallisuuden F-palkinnon vei Tommi Kinnusen Lopotti (lähde). Äänestystulosta on toki syytä pohtia kriittisesti, sillä äänestäjistä tuskin kaikki (jos edes murto-osa) oli lukenut kaikkia ehdokkaita antaessaan äänensä. En minäkään ollut ja silti äänestin. Siitä huolimatta tämä enemmistön valinta kiinnosti minua enemmän kuin varsinainen F-voittaja. Olisipa hauska, jos tällainen äänestys pystyttäisiin järjestämään niin, että äänestäjät olisivat lukeneet kaikki ehdokkaat. Silloin oltaisiin lähellä kisaa, joka tuntuisi aidosti reilulta. Joka tapauksessa Kinnuselle onnittelut voitosta!

No mutta, kenelle minä sitten olisin antanut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, jos olisin siitä yksin saanut päättää? Täysin rehellinen vastaus vaatisi, että olisin ehtinyt lukea kaikki ehdolla olleet teokset. Korhonen, Kähkönen ja Sandström tippuvat automaattisesti pois lukemattomina. Ja en voi luvata, että niitä tulisin koskaan lukemaankaan. Sen lisäksi mielipiteeni Viikilän teoksesta jo kerroin. Se on hyvä, mutta ei minun kirjani. Eli Kinnunen vai Puikkonen? 

Lopotti on huikea teos. Se on yksi vuoden parhaimpia lukemiani kotimaisia kiistatta. Kinnunen on onnistunut nousemaan kahdella teoksellaan yhdeksi lempikirjailijakseni, mikä on melkoinen saavutus ja kun olen käynyt kuuntemessa Kinnusen esiintymistä, on sydämessä läikehtinyt. Miten mahtava tyyppi! Toivon todella, että Kinnusen ura kirjailijana tulee olemaan pitkä ja tuottelias, ja että hän sen F-palkinnon vielä nappaa. 

Mutta tällä kertaa olisin minä suonut palkinnon Puikkosen huikealle kirjalle Eurooppalaiset unet. Miksi? Kaikki lukemani ehdokkaat ovat kaunokirjallisesti todella taitavia, hyvin kirjoitettuja ja laadukkaita. Kirjojen aiheet ovat tärkeitä. Puikkosen kirja on minusta kuitenkin rohkein, raikkain ja se tuo mukanaan jotain ihan uutta ja omaansa. Minun henkilökohtainen Finlandia-palkintoni on täten myönnetty Puikkoselle! Onnittelut!


Viikilän teos on varmasti F-voittajana yksi niistä kirjoista, joita tänä jouluna kääritään ahkerasti lahjapakettiin. Kirjojen lahjaksi antaminen (ja saaminen) on mielestäni aina hyvä juttu ja Viikilän kirjakin on hyvä. Paketoikaa siis rauhassa! Toivon kuitenkin, että sinne lahjapapereihin kääriytyy myös muita tämän vuoden kotimaisia helmiä, kuten esimerkiksi tietokirjallisuuden F-palkinnon napannut Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Kirja on todella hyvä ja subjektiivisen arvioni mukaan helppolukuisempi kuin Viikilän kirja. Uppoaa varmasti monenlaiselle lukijalle.

Huh, nyt on omakin lusikka työnnetty tähän soppaan eli ehkä vuoden kiihkeimmän kirjakeskustelun aiheuttamaan Finlandia-kuohuntaan.

Mitä mieltä sinä olet Finlandia-voittajasta tai ylipäänsä koko kisasta?

30 kommenttia:

  1. Raikas ja hyvä teksti.

    Viikilän teosta en voi kommentoida, kun en ole lukenut. Sen lisäksi en ole lukenut Kähkösen teosta. Itselläni vahvimmat suosikit oli Puikkonen ja Sandström ja jos heistä olisi pitänyt valita olisin valinnut luultavasti Puikkosen.

    Finlandian tarkoitus on edistää kirjojen myyntiä. Se vaikuttaa myös siihen, ketä ylipäänsä pääsee ehdolle/kannattaa asettaa ehdolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu. Mietin pitkään, jäikö tämä liian kriittiseksi, sillä minusta kirjallisuuden palkinnot kuitenkin ovat kiinnostavia. Enkä siinäkään näe pahaa, että palkinnot edistävät kirjojen myyntiä. Kaikki kirjoja ja lukemista edistävä on plussaa.

      Puikkosen teos on huikea.

      Poista
  2. Olipas todella kiinnostava postaus! Ajatuksiasi oli kiva kuulla :)

    Minulla on nyt kesken tuo Viikilän teos ja olet oikeassa; Jos se sijoittuisi Turkuun, nauttisin siitä itsekin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni!

      Heh, Viikilän teos suosii selkeästi Helsinkiläisiä. Ei vaiskaan, onhan kirjasta monet pitäneet, asuivat Helsingissä tai ei, mutta Turkuun sijoittuminen olisi tosiaan tehnyt siitä omissa silmissä kiinnostavamman :) Haluan kuulla mitä mieltä olet kirjasta, kn olet lukenut sen loppuun!

      Poista
  3. En ole nolostuksekseni lukenut näistä yhtäkään, mutta Yhden lapsen kansa kiinnostaa kovasti.

    Hullua kyllä tosiaan, miten sen voittajan valitsee lopulta yksi ainut henkilö, henkilökohtaisine mielipiteineen. Mietin kanssa tuota kotikaupungin vaikutusta kirjasta pitämiseen, kun luin vähän aikaa sitten Leijat Helsingin yllä, joka iski osittain ehkä juuri siksi, että asun Helsingissä.

    Tämä taisi muuten olla ensimmäinen kommenttini blogiisi, mutta olen kyllä seuraillut jo pidempään, tykkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, turhaa moista nolostella, kyllä maailmassa riittää luettavaa, vaikka F-kirjat jättäisi välistä. Tosin hyviä kirjoja ovat, ja Yhden lapsen kansaa suosittelen erityisesti.

      Onhan se hassua, että lopullisen mielipiteen antaa yksi ihminen. Onneksi esikarsintaa tekee raati, vaan miksei se samalla voisi valita voittajaa? Hmm. Ja kotikaupunki on minulle syy, miksi olen joitain kirjoja ylipäänsä lukenut. Kyllähän se vaikuttaa.

      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  4. Viikilän teos oli suosikkini kolmesta, jotka olin lukenut: Lopotin, Akvarelleja Engelin kaupungista ja Laudaturin.
    Olen historian ystävä ja Engel on yksi lemppariarkkitehti, joka suunnitteli Turkuun tähtitornista lähtien vaikka mitä. Lisäksi Viikilän teksti on runollista ja runot uppoavat minun sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikilän kirja on ollut monen suosikki. Ja jos pitää runollisuudesta, sitä en ihmettele. Itselleni se on vieraannuttava tekijä, mutta opettelen sitäkin lukemaan koko ajan enemmän. Ehkä vielä joskus sytyn. Tai sitten en.

      Jos kirja olisi kertonut vain siitä, mitä Engel on suunnitellut Turkuun, olisin ehkä pitänyt enemmän. Tiedä häntä.

      Poista
  5. Olen asunut elämän alun Tampereen seudulla, vuosia Turussa ja sen jälkeen Helsingissä. Minulle Viikilän kirjassa kaupunki oli toissijainen, ensisijaista oli suunnittelijan sisäinen maailma ja kaupungin rakentamisen idea. Hieno kirja! Ja niin ovat viisi muutakin ehdokasta! Ei ollut Bablla helppo tehtävä.

    Hyviä pointteja esität kirjapalkinnosta! On tosiaan yhdelle ihmiselle melkoinen taakka toimia diktaattorina, eikä se millään muotoa voi olla objektiivista. Valintaraati on hyvä ehdotus. Luulen, että vaikka valintatapa on mikä tahansa, siinä on heikkoutensa. No, on hyvä, että kotimainen kirjallisuus puhuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut Lybeckillä helppo tehtävä eikä raadillakaan, koska sen verran hienoja kotimaisia on tänä vuonna tosiaan putkahdellut. Ajatus siitä, että kirjan sijoituminen Helsinkiin olisi isossa roolissa, on vain oma ajatukseni ja tiedän, että moni ei-helsinkiläinenkin kirjalle on syttynyt. Mutta toki Lybeckin perustelut kertovat, että hänelle kirjan sijoittuminen Helsinkiin vaikutti myös valintaan.

      Ja olet oikeassa siinä, että valintatavasta riipumatta sen voisi kyseenalaistaa. On se sitten yhden ihmisen päätös tai raadin. Ja kyllähän näitä asioita on hyvä tiedostaa ja kyseenalaistaakin, F-palkinto on kuitenkin Suomessa hyvin merkittävä juuri siksi, että mitä ihmiset ostavat. No, kirjojen ostaminen on toki positiivinen asia.

      Ja kyllä, kotimaisen kirjallisuuden pitäisi puhututtaa useammin kuin vain F-mittelöinnin aikana.

      Poista
  6. Alum perin Finlandia-palkinnon päätti raati, olisikohan ollut peräti 6-henkinen. Minä taas pidän tästä tyylistä enemmän, koska lukemisen harrastaja saa tehdä lopullisen valinnan.

    Omat suosikkini eivät ole parina viime vuonna päässeet edes kuuden parhaan joukkoon, mutta olen sitten yrittänyt niitä kehua kaikille vastaantulijoille. Nyt olisin antanut palkinnon Terhi Rannelan Fraulle, viime vuonna Petri Tammisen Meriromaanille. En voi kyllä moittia voittajiakaan. Minusta on mahtavaa, että näin pieni kielialue tuottaa loistavaa kirjallisuutta. Kunpa ihmiset lukisivat vaan vielä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en tiennytkään, että alunperinolisi ollut raati, mutta toisaalta olen herännyt seuraamaan palkintoa vasta viime vuosina. Ja toki sekin on makuasia, kuka pitää mistäkin valintatavasta. Tuija tuossa ylempänä snaoi, että valintatavasta riippumatta siinä olisi varmasti heikkoutensa. Olen siitä samaa mieltä.

      Minunkaan kotimaiset suosikkini eivät yltäneet kuuden joukkoon, vaikkakin Kinnusen ja Puikkosen kirjat ovat muutenkin suosikkejani. Mutta niiden rinnalla olisi ollut ihana nähdä Riitta Jalosen kirja, Rytisalon kirja ja Leena Parkkisen kirja nyt ainakin. Rannelan kirjakin on muuten tosi hyvä, vaikka ei itselläni ihan vuoden huippu.

      Se on kyllä melkein kuin mysteeri, että miten näin pienestä maasta ja pieneltä kielialueelta löytyy tällaisia helmiä. Toisaalta, kieli on kaunis, joten sillä on ilo kirjoittaa! Ja totta, lukemisen soisi olevan useammalle tapa ja harrastus.

      Poista
  7. Keskustelu Finlandia-palkinnon (epä)reiluudesta tuntuu pulpahtavan usein esiin, enkä sitä ihmettele. Kirjallisuutta kuitenkin luetaan ja koetaan eri tavoin. Minä esimerkiksi en Lopotista valtavasti innostunut, mutta ymmärrän, että se voitti yleisöäänestyksen.

    Henkilökohtaisen Finlandia-palkinnon jakaminenhan on hyvä tapa tuoda esille muitakin ansioituneita kuin diktaattorin valinnan! :) Minäkin pidin Puikkosen romaanista valtavasti, joten ilahdun valinnastasi. Viikilän teos tosin on hieno. Ja niin on Laudaturkin. Lybeckillä oli hurjan hienoja vaihtoehtoja valittavanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta näin merkittävän palkinnon valintaperusteiden kyseenalaistaminen on aina paikallaan. Ja voittajankin kyseenalaistaminen, sillä päättäjän mielipide on kuitenkin subjektiivinen eikä edusta kaikien mielipidettä. Vaikka tietenkään yksikään voittaja koskaan ei voisi kaikia miellyttää, eikä pidäkään. Sehän olisi ensinnäkin mahdotonta ja sen lisäksi kuolettavan tylsää. Haha.

      Minusta kirjablogeissa on hyvä puoli se, että näissä nousee monipuolisesti kaikenlainen kirjallisuus esiin. Puikkosen kirja on huikea, mutta kuten tuossa ylempänä kommentoitiin, niin eihän tuohon kuuden joukkoon noussut edes ne omat lempparit. Eli sinänsä se vuoden parhaimman kirjan titteli saattaa tässä osoitteessa mennä lopulta vielä ihan uusiksi - sen näkee sitten vuosikoosteen aikana.

      Lybeckillä oli hienoja vaihtoehtoja ja niin oli jo raadillakin. Valinta ei ollut varmastikaan helppo.

      Poista
  8. Myös minua epäilyttää se, että näin nimekäs ja arvokas palkinto perustuu loppujen lopuksi yhden ihmisen mielipiteeseen, vaikka esiraati taustalla vaikuttaakin. Lisäksi jäin miettimään sitä, että palkitsijat ovat ainakin viime vuosina olleet tunnettuja julkisuuden henkilöitä. Millähän perusteella heidätkin valitaan?

    Lyhyt vilkaisu Wikipediaan riittää osoittamaan, että aika moni tulee nimenomaan Helsingistä. Olisiko tulos toinen, jos valitsijana olisi ns. tavan ihminen jostakin Pohjois-Suomen peräkylistä. Uskoisin, että on - sama kirjallisuus tuskin on merkityksellistä eri alueilla, ja itsellenikin Viikilän teos uhkaa jäädä etäiseksi nimenomaan siksi, etten käy Helsingissä usein, eikä minulla ole kosketuspintaa sen arkkitehtuuriin.

    Toisaalta yksittäisten ihmisten kirjavalinnat kiinnostavat minua aina, ja on mukava seurata keskustelua siitä, mitä joku - ja sen seurauksena muutkin - pitävät kiinnostavana kirjallisuutena. Rahat ja yksittäiset valitsijat palkinnon taustalla ovat kuitenkin saaneet luopumaan palkinnon äärimmäisestä hehkuttamista ja ymmärtämään, miten subjektiivisesta asiasta onkaan kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän tässä onkin, että kyseessä on kuitenkin oikeasti iso ja arvokas palkinto. Enkä nyt puhu vain rahasummasta, jonka voitto kirjailijalle suo, vaan siitä, miten F-valinta ohjailee ihmisiä ostamaan kirjoja. Onko kisan ulkopuolelle jääneillä mitään mahdollisuuksia?

      Valitsijat ovat joo tunnettuja henkilöitä. Tietenkin se on kiinnostavampaa ja luo palkintoon ehkä "auktoriteettisemman" otteen kuin jos palkinnon myöntäisi joku nobody. Tosin esimerkiksi Baba Lybeckia vastaan minulla ei mitään ole. Mutta toki kiinnostaa tuokin puoli. Ja valitsijoiden helsinkiläisyys...

      Minuakin kiinnostaa yksittäisten ihmisten kirjavalinnat ja juuri siksi luen kirjablogeja. Mutta en minäkään tuolle F-palkinnolle hirveästi painoarvoa anna, joskin toki se kiinnostaa ja puhututtaa, kuten tästäkin postauksesta voi huomata ;)

      Poista
  9. En ole lukenut Finlandia-voittajaa (mistään kategoriasta) enkä edes ehdokkaina olleita kirjoja. Minua ei kiinnosta palkinnot (toki ymmärrän, että ovat saajalleen tärkeitä eli en niiden tarvetta ja arvoa kiistä) eli eivät oikeastaan vaikuta elämääni mitenkään. Olen siis varsin ignorantti tällä saralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kantasi ja minäkään en lukenut yhtäkään kirjaa siksi, että se olisi ollut ehdolla tai voittanut. Viikilän ja Puikkosen kohdalla tosin jouduin lukemaan teokset nopeammin, sillä kun ne julistettiin ehdokkaiksi, olivat kirjat minulla juuri parhaillaan lainassa kirjastosta ja sitten ei enää ollutkaan montaa päivää aikaa lukea, kun varausjono alkoi kuumotella :D

      Olen seurannut F-palkintoa vasta parisen vuotta oikeasti. Sitä ennen en edes tiennyt ketkä ovat ehdolla tai kuka on voittanut.

      Poista
  10. Viisas teksti, Katri! Minulle oli yllätys tuo, että valitsijana oli yksittäinen henkilö, se vähän syö palkinnon arvoa (lue: aika paljonkin). Joka tapauksessa, kaikki ehdokkaat on kiinnostavia, en ole vielä yhtäkään lukenut, mutta kaikki olen laittanut lukulistalle, uskon että ne ovat taattua suomalaista laatukirjallisuutta.
    Ja tietävätpähän nyt ihmiset, mitä ostaa pukinkonttiin. Finlandia-palkittu kun on yleensä myyntimenestys joulun alla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä kuinka moni oikeasti tietää kuinka Finlandia-voittaja valitaan. Itselleni oli yllätys, että koko kisaan osallistumisesta täytyy maksaa.

      Ovathan nuo hyviä kotimaisia kirjoja ja nimekkäitä kirjailijoita. Lukemani ehdokkaat olivat kaikki hyviä. Mutta on sitä laadukasta ja hyvää kirjallisuuta näiden lisäksikin paljon.

      Se tässä eniten herättääkin ajatuksia, että F-palkinto on Suomessa hyvin merkittävä siksikin, että se vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen. Siksi minusta on kohtuullista kyseenalaistaa voittajan valintatapa.

      Poista
  11. Hyviä, tuttuja ajatuksia.

    Minua ei niinkään haittaa tai häiritse se, että kirjallisuuspalkinnon saajan päättää yksi ihminen tai parin ihmisen muodostama raati, koska niinhän se menee muissakin palkinnoissa eikä muita kovin järkeviä vaihtoehtojakaan ole. Esimerkiksi juuri mainitsemassasi yleisöäänestyksessä on just se ongelma, että ei voi tietää, ovatko kaikki lukeneet kaikki kirjat.

    Sen sijaan eniten häiritsee ajatus siitä, että (nyt yleistän rankasti, mutta kai tässä on jokin totuuden siemen) ihmiset, jotka eivät lue montaa kirjaa vuodessa, ostavat/lainaavat sen Finlandia-voittajan olettaen sen olevan automaattisesti sitä hyvää, parasta kirjallisuutta. Eihän se sitä ole, koskaan mikään ei ole. Minua ei häiritse se, että yksi kirja kahmii koko joulun myynnin, vaan sokeus sille, ettei muita loistavia kirjoja olisi edes julkaistu.

    Toki voi miettiä myös sitä, että onko kovin reilua, ettei kaikki kirjat edes voi päästä ehdolle. Tosin jos kaikki Suomessa julkaistavat romaanit otettaisiin huomioon, olisi esiraatiakin laajennettava, joten ymmärrän yskän. Vielä paremmin ymmärrän sen suuremmissa maissa, heidän kirjallisuuspalkinnoissaan on ihan samoja sääntöjä.

    Haluaisin, että novellit päästettäisiin takaisin Finlandia-kisaan, mutta onneksi on Runeberg, jota odotan innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se (valitettavasti) on, ettei F-palkinto ole ainoa, josta päättää vain yksi ihminen. Yleisöäänestys on minusta kiinnostava, mutta ei sekään olisi reilu. Sen sijaan itse peukuttaisin sille, että lopullisen valinnankin tekisi jonkinlainen raati. Olisi siinä sitten kaksi ihmistä tai enemmän.

      Aivan sama asia minua tuossa joulumyynnissä vähän ärsyttää. Lisäksi Finlandian voittanut ostetaan usein myös sellaiselle, joka lukee vähän vähemmän ja väittäisin, että juuri sellaiselle lukijale harva F-voittaja on välttämättä se oikea valinta. Jos miettii Akvarelleja Engelin kaupungista, Oneironia ja Jokapäivästä elämäämme, niin eivät kyllä ole mistään kevyimmästä tai helpoimmasta päästä. Moni kirjallisuutta paljon lukevakin tahtoo uupua noiden parissa, vaikka hyviä kirjoja ovat. (Niin no, Pelon kirjahan jäi kesken minulla.)

      Ja sepäs se, onko reilua, että kisaan osallistuminen maksaa tai ettei se automaattisesti huomio kaikkia? Joo, olet oikeassa siitä, että jos kaikki luettaisiin, ei kuuden hengen raati saattaisi riittä. Onkohan se riittävä edes tällä hetkellä? Mutta ikuisuusongelmiahan nämä. Kai pääasia on kuitenkin tiedostaa nämä asiat eikä vain sokeasti seurata.

      Novellien puuttuminen harmittaa, mutta ehkä sekin on ollut yksi tapa karsia sitä suurta kirjamerta, joka raadilla on setvittävänä vuosittain. Vaikka reiluna en sitä itsekään pidä.

      Poista
  12. Itseäni Finlandia-mittelöissä kiinnostaa lähinnä tuo varsinainen kaunokirjallisuuden Finlandia. Toivon yleensä joululahjaksi jotain tiettyä kirjaa ja tavallisesti Finlandia-kirjoissa on joitakin kiinnostavia kirjoja. Tämän vuoden ehdokkaista olen lukenut Lopotin ja Tankkien kesän, joista molemmista pidin. Muut ehdokkaat eivät itse asiassa ole juurikaan kiinnostaneet, mutta voiton myötä Viikilän kirja alkoi kiinnostaa. Tulen varmaan lukemaan sen jossain vaiheessa tai ehkä toivon sitä jopa joululahjaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan F-kirjojen joukossa aina kiinnostavia teoksia, kuten nytkin. Tosin F-ehdokkuus tai voitto ei välttämättä lisää kirjan kiinnostavuutta, ellei se jo alunperin kiinnostanut. Itselläni siis näin. Minä olen lukenut F-ehdokkaista kolme, joista yksi on voittaja. Muut ovat lukematta ja varmaan lukematta jäävätkin, kun eivät muuten oikein vaikuta kirjoiltani. Vannomatta toki paras ;)

      Poista
  13. Jes, juuri tällaista rohkeaa puhetta kirjallisuudesta ainakin minä tykkään lukea. Maamme on pieni ja aina kun kirjoittaa kotimaisesta kirjasta tuntuu, että loukkaa vähintäänkin naapuriaan. Puikkosen kirja olisi ollut (jo ääneltään?) kansainvälisin valinta. Hänelle olisin palkinnon ilolla suonut. Mutta samalla myös Viikilän teos oli hieman erilainen voittaja, kun taas esim. Kähkönen (myöskin kirjailijana täysin ansaitusti) tavanomaisempi.
    Ja junioripuolella... Siellä halajan "tavallisen", luettavan, _kuvakirjan_, jopa vauvakirjan (!), palkitsemiseen. Sitten repeän. Vielä ei tarvinnut, vaikka palkittu lanu/nuai -kirja oli taatusti palkintonsa ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, rohkeaa ja rohkeaa, mutta se on kyllä totta, että kotimaisesta kirjallisuudesta kirjoittaessa tuntuu aina sohaisevansa jonnekin. Niin hyvässä kuin pahassakin.

      Minusta on hauskaa, että Viikilän kirja voitti juuri siksi, että se on vähän erilainen. Kähkösen tai Lopotin voitto olisi ollut vähän tylsä, vaikka molemmat yhtä lailla olisivat palkinnon ansainneet. Puikkonen kirja olisi kyllä ollut se kansainvälisin valinta ja harmittaa, ettei tätä palkintoa vienyt.

      Saas nähdä yltääkö lanussa kuvakirja koskaan voittajaksi. Ensi vuonna on tulossa kyllä kiinnostavia lastenkirjoja, joten eihän sitä koskaan tiedä.

      Poista
  14. Hurjan hyviä pointteja! Olen alkanut Finlandia-palkintoa suuremmalla mielenkiinnolla seurata oikeastaan vasta nyt kirjablogin myötä, monella tapaa sitä kyllä aiemmin olen jo arvostanut, mutta onhan siinäkin ne kritiikkiä ansaitsevat pisteensä.

    Tuo yleisöäänestys oli tänä vuonna varsin kuvaava, en lainkaan yllättänyt että Lopotti vei sen voiton. Sehän noista jo valmiiksi oli kaupallisin, eli todennäköisesti monien jo valmiiksi lukema, ja sinäänsä taas oli ehkä ihan reiluakin, ettei se hienoudestaan huolimatta varsinaista palkintoa pokannut. Sillä on jo lukijansa, se ei tarvitse välttämättä niin suurta nostoa kuin moni muu finaalikuusikosta. Viikilälle suokin sen lisämyynnin, jota palkinnon saaminen tuo, suo, vaikken itse ehkä niin kirjasta henkilökohtaisella tasolla välittänyt. Mutta enpä toisaalta välittänyt viimevuotisesta Oneironistakaan, mutta molempien hienouden ja ansiot silti tunnistaa jo kauas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. F-palkintoa voi tosiaan kritisoida, mutta ehkä itse pitäisin vielä tärkeämpänä sitä, että sen subjektiivisuus tiedostettaisiin. Monelle tuntuu olevan yllätys, että lopullisen valinnan tekee yksi ihminen tai että kisassa eivät suinkaan ole kaikki kotimaiset uutuudet.

      Yleisöäänestys kertoo, mitä ihmiset lukevat, joten joo, Lopotin voitto ei yllättänyt. Tosin yllätyin, että se sai lopulta "vain" 28% äänistä! Lopotti on menestys ilman palkintoakin, mutta toivon, että Kinnunen kirjailijana sen palkinnon vielä joskus saa.

      Minäkin olen tyytyväinen, että palkinnon vei Viikilä siinä mielessä, että se muuten varmaan jäisi aika vähälle näkyvyydelle. Lisämyynnin olisin kuitenkin ehkä suonut Puikkosen teokselle, ihan vain koska se on subjektiivisesti oma lempparini haha.

      Minä pidin kovasti Oneironista. Luin sen tämän vuoden alussa ja se on ehdottomasti yksi vuoden parhaita. Mutta ymmärrän, että jos Oneiron ei kosketa henkilökohtaisella tasolla, jää se melkoiseksi tekstitasolla kikkailuksi.

      Poista
  15. Olen hyvin samaa mieltä ajatustesi kanssa! Myös esiraadin pienuus vähän ärsyttää minua - heitähän on vain kolme. Vaikka makuasioita nämä toki aina ovat. Aika harvoin oma suosikkini on voittanut (tai edes päässyt kuuden ehdokkaan joukkoon), mutta seuraan silti innolla. Ja voi sitten jupista perästä, että olisin itse valinnut toisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, se on totta, että aina voi vähintään valittaa, jos voittaja ei ole oma suosikki. Monta kertaa on voittanut teos, joka ei kiinnosta yhtään. Ja esimerkiksi Riikka Pelon kirja jäi minulla kesken. No, makuasioita nämä kaikki.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.