tiistai 29. marraskuuta 2016

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi


Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi, Tammi 2016
Sivut: 345
Päällys: Markko Taina
Kirjastosta 

Jos Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi ei ole vielä lukulistallasi, niin tee itsellesi palvelus, ja lisää se sinne nyt. Tässä on kotimainen teos, joka ansaitsee tulla luetuksi.

Myönnän, etten odottanut Kristallipalatsin olevan näin hyvä, vaikka sen aihe kiinnosti. Luin nimittäin keväällä Islanti-huumassani Hakkaraisen Purkauksen, joka oli hyvä, mutta joka ei kuitenkaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Kristallipalatsi teki.

Kristallipalatsi on romaani, ja samalla kuin tutkielma, kuvaus ja pohdinta elämästä, olemassa olemisesta, kauneudesta ja nykyhetkestä. On bloggari, joka metsästää täydellistä hetkeä ja rakentaa blogiinsa kuvaa itsestään ja elämästään kukka-asetelmineen, asuineen, juhlineen ja matkoineen. Siinä kuvassa ei tarvitse näkyä kaikki, vaan kauneimmat palat elämää. On tutkija, joka sukeltaa blogien maailmaan, tutkii ja ihmettelee. Vertaa blogeja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan ja Wildeen itseensä. Tai ainakin kuvitelmaan hänestä. Eikä sovi unohtaa Narkissosta, joka rakastui omaan kuvaansa.

Eikä puutarhoja. Niitä lukuisia puutarhoja, joissa kasvaa kukkia, joilla on kauniit nimet ja niin isoja lumpeita, että niille voisi istua. On lasista tehty mies. Kristallipalatsi.

Kirja on näpsäkkä, kyseenalaistava ja fiksu. Vaikka blogiaihe ei ole uusi, sen tuominen romaaniin taitaa olla. Ja rohkeasti kirjailija aihetta käsittelee, vaikka näkökulma ei ole tuorein sekään. Se ei kuitenkaan haitannut, kaikki upposi hyvin romaaniin. Kirja on kaunis, kekseliäs ja kirjallisilta ansioiltaan hieno. Kauniit, oivaltavat ja kantaaottavat lauseet rakentavat kiinnostavan kokonaisuuden. Rakenne toimi ja tekstin tyyli, jossa puhutellaan välillä sinua, oli mieleeni. Kirja on sellainen, joka pitäisi lukea kahdesti, jotta saisi kaiken irti.

Vaikka kirjan keskiössä on nimenomaan bloggaaja, niin kirjassa esiin nousevat aiheet ja teemat kuten tarve ikuistaa hetket, kuin muille näyttääkseen ja todistakseen, ovat varmasti monelle tuttuja. Mielenkiintoisesti kirja herätti ajattelemaan sitä miten kukin rakentaa omaa kuvaansa ja tarinaansa. Blogiaihe yleisesti tuntui tutulta ja minusta blogien (sekä somen) kyseenalaistaminen on paikallaan. Itse kyllästyin muutama vuosi sitten siihen, kun kaikista blogeista tuntui tulevan teennäisiä toistensa kopioita ja tylsiä markkinakanavia loputtomien yhteistöiden kanssa. En jaksa enää seurata. Toki itsekin haluan nauttia ja jakaa niitä hyviä, kauniita hetkiä, mutta haluan myös kapinoida vastaan. Elämä ei ole vain täydellisiä hetkiä, ikkunalaudalle nostettuja kukkasia (yllä olevassa kuvassa ikkunalaudalle on nostettu parhaat päivänsä nähneitä eukalyptuksen oksia) ja ihania lomapäiviä, eikä sellaiseen ole edes syytä pyrkiä. Se, että löytää rosoisesta elämästä ihania puolia, kääntää ajatukset positiivisiksi ja jaksaa ostaa niitä kukkasia, on hyvä, mutta murheellekin pitää antaa tila.

Kirja nostaa esiin muutamia yksittäisiä piirteitä, jotka yhdistävät bloggaajia. Hyvän taustatyön kirjailija tuntuu tehneen. Ymmärsin, miksi kirjassa mainitaan vaaleiksi maalatut lautalattiat, täydelliset kukka-asetelmat ja merkkituotteet, joista kaikkien pitäisi haaveilla. Mutta eikö elämä ole aina sitä, että eri aikoina eri asiat nousevat arvostukseen ja pinnalle? Tai tavallaan samat asiat, koska trendit kiertävät. En näe sitä vain blogeihin liittyvänä piirteenä ja välillä pohdinkin mikä pointti mainituilla asioilla oli. No tietenkin se on oma pohdintansa miksi asioita elämäänsä haluaa ja millaista arvoa ne omaan elämään tuovat. Jos valitsee asiat elämäänsä tuottaakseen hyvää sisältöä blogiin, saattaa elämä muuttua melko kurjaksi. Mutta kaikella on aina puolensa eikä elämä ole mustavalkoista, suuntaan tai toiseen.

Pidin kovasti kirjasta ja se oli omaan lukumakuuni lähellä täydellistä. Pidän aina siitä kun romaani on samaan aikaan sekä kaunokirjallisesti hyvä, että kiinnostava, ajatuksia herättävä ja kantaaottava. En kokenut kirjan alleviivaavan liikaa, mutta tarpeeksi. Yhden kirjan jujuista arvasin varhain, mutta se ei latistanut lukukokemusta.
 

12 kommenttia:

  1. Olen miettinyt ja miettinyt tästä Hakkaraisen uusimmasta (blogi)juttuja lukiessani, että herääkö minussa mitään haluja lukea sitä. Oikeastaan ei, mutta sitten mietin, että voisiko tämä kuitenkin olla sellainen raikkaampi ja erilaisempi kirja verrattuna siihen mitä yleensä luen. Jatkan märehtimistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no, joskus täytyy märehtiä ennen suurta päätöstä!

      Mutta sen verran voisin sanoa, että jos aihe ei yhtään kiinnostaa, niin ehkä sitten kannattaa jättää väliin. Toisaalta itse pidin tästä kovasti, joten toki sen puolesta suosittelen! Lukumakuasi ajatellen tämä luultavasti olisi vähän erilaisempaa kuin mitä yleensä luet :)

      Mutta siis - märehdi rauhassa!

      Poista
  2. Mulla odottelee tämä myös kirjastojonossa, suht pian sen pitäisi jo tullakin. Vähän ristiriitaiset fiilikset aihetta kohtaan, mutta silti olen sen verran utelias että tahdon tämän lukea, kurkistaa fiktion kautta maailmaan, jota olen läheltä ja sivusta seurannut itsekin pitkään. :) Kiva kuulla että olet tästä pitänyt, lievittää vähän ennakkoluuloja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että aiot kuitenkin lukea tämän ja kääk, älä kuitenkaan liikoja odottele, meillähän menee kirjamaut välillä aivan ristiin! Tässä kirjassa tuo blogimaailma on aika äärimmäinen (vai onko?) ja stereotyyppinen, mutta toisaalta ne jutut tunnistaa, ne jutut on olemassa. Alleviivaustakin on, mielestäni ei liikaa, mutta sitä on.

      Mutta hauska kuulla mitä sinä tästä ajattelet kun ehdit lukea! :)

      Poista
  3. Tälle tosiaan toivoisi lukijoita! Minäkin pidin kirjasta kovin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä kirja, ja ehdottomasti kotimaisia helmiä sanon minä.

      Poista
  4. Ensiksi: ihana kuva! Niin kaunis, kuulas ja asetelmaltaankin hieno.

    Tämä Hakkaraisen romaani on minunkin mielestäni melkein täydellinen. Ei ihan, sen verran mukana on ns. alleviivauksia, mutta upea teemoiltaan, käsittelyltään - moniulotteinen ja kiehtova kirja, josta tuli yksi oman kirjavuoteni suosikeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!

      Olemme hyvin samoilla linjoilla, koska minullekin kirja oli lähellä täydellistä. Minua alleviivaus ei varsinaisesti haitannut, mutta loppua kohden huomasin ajattelevani, että kirjaa olisi voinut ihan vähän tiivistää, koska asia tavallaan "tuli jo selväksi". Tämä on myös yksi omista suosikeistani! :)

      Poista
  5. Lukulistalla on! Olen vähän ajatellut, että tämä voisi olla yksi joululahjatoiveistani. On sellainen kutina, että Kristallipalatsiin olisi mukava uppoutua joulun aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Ja sopii varmasti myös jouluun :)

      Poista
  6. Ai että, ilahdun joka kerta kun kuulen jonkun lukeneen tämän ja pitäneen <3 Minulle tämä on ehdottomasti yksi vuoden parhaista teoksista. Todella taitava ja älykäs rakennelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon, että moni lukisi tämän. Kirja on hieno, taitava ja älykäs kuten sanot, ja niin kaunis. Vuoden parhaita kevyesti.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.