torstai 17. marraskuuta 2016

Bjørn Sortland & Timo Parvela: Kepler62 - Kirja neljä: Pioneerit


Bjørn Sortland & Timo Parvela: Kepler62 - Kirja neljä: Pioneerit, Wsoy 2016
Kuvitus: Pasi Pitkänen 
Suomentanut: Outi Menna
Sivut: 133
Kirjastosta

Huom! Teksti käsittelee Kepler62-kirjasarjan neljättä osaa ja sisältää juonipaljastuksia aiemmista osista. Ellet ole aikaisempia osia lukenut, suosittelen harkiten tämän tekstin lukemista.

Huikea lastenkirjasarja Kepler62 on edennyt neljänteen osaan nimeltä Pioneerit. Kun elämä maapallolla on käynyt tukalaksi, on pelastusta lähdettävä hakemaan toiselta planeetalta ja kukapa matkaan olisikaan parempi lähettää kuin tulevaisuuden toivot eli lapset? Kun matka vihdoin päättyy ja ollaan määränpäässä, on yllätys suuri - kuuman, punaisen hiekan peittämän elinkelvottoman planeetan sijaan vastassa onkin vihreän vehreä ja rehevä paikka, jossa voi astella ihanalla ruohikolla. Mutta mikään paratiisi ei taida koskaan olla ihan niin ihana, kuin toivoisi...

Pioneerit yllätti ja ei yllättänyt. Suurin yllätys oli, että kirjassa mainitaan sana paskapää. Anteeksi, onko nutturani liian tiukalla vai kokeeko joku muukin sanan paskapää hieman sopimattomaksi lastenkirjaan? Eihän tämä aivan pienempien lukijoiden kirja ole, mutta haluaisin silti elää siinä ajatuksessa - tai harhassa - etteivät kouluikäisetkään moista sanaa (vielä) käyttäisi.

Ei-yllättävää oli, että kirja on hyvä. Mitään muuta en odottanutkaan. Ja yhtä ei-yllättävää on, ettei kirja kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin ne osat, jotka Timo Parvela on tehnyt. Nähtävästi minulla ja norjalaisella Bjørn Sortlandilla ei oikein tahdo synkata, vaikka hänenkin osuutensa ihan hyviä ovat. Sen sijaan Pasi Pitkäsen - voi Pasi! - kanssa meillä kyllä synkkaa ja hyvin synkkaakin, niin loistava on Pasin tekemä kuvitus kirjassa. Mieletön! Jälleen kysyn: koska saadaan vastaavia aikuisten romaaneihin?

Olin Turun kirjamessuilla kuuntelemassa kun Timo Parvela kertoi kirjojen synnystä ja kolmikon työskentelytavoista. Mieleeni on erityisesti jäänyt Parvelan kertomus kuinka Pasi Pitkänen on miljoonakaupungissa muutaman neliön kopissa hahmotellut avaruutta. Mutta kun on mielikuvitus ja taito, niin mikäpä ongelma olisi seinät ympärillä, niiden läpi näkee tuosta vain.

On vaikeaa yrittää taas malttaa odottaa seuraavaa osaa tai seuraavia osia, jotka ensi vuonna julkaistaan. Jännittää, miten sarja päättyy. Ja ellet ole jo aloittanut tätä kirjasarjaa, niin tee se nyt! Etenkin jos olet missään tekemisissä lasten kanssa, tykkäät hakea luettavaa lastenkirjojen joukosta tai olet itse lapsi.

Aiemmista osista olen kirjoittanut täällä ja täällä.


14 kommenttia:

  1. Minuakin hätkähdytti tuo kiroilu. Yllättävän nuoret lapset osaa nykyään suoltaa todella kamalaa kieltä, enkä haluaisi kannustaa sellaiseen, vaikka ei pumpulissa kasvaisikaan. Itse kun en ole koskaan kiroillut, niin tuntuu vaan kamalalle sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, eli en ole ainoa, joka tähän kiinnitti huomiota! Minäkin tiedän, että lapset käyttävät välillä melkoista kieltä ja siihen liittyen tuo sana on vielä aika "laimea". Mutta kyllä itse toivoisin, ettei lastenkirjassa kuitenkaan noi suoranaista kiroilua olisi.

      Poista
  2. Pasi Pitkäsen kuvitukset ovat huippuja! Luen juuri Tuutikki Tolosen Mörkövahtia, johon Pitkänen on taiteillut kuvat. Niin symppiksiä mörköjä ♡. Tämä Kepler-sarja on ollut minulla lukulistalla pitkään, jokohan joululomalla saisin tämän vihdoin käsiini... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin varmaan lukea se Mörkövahti, sitä on muutenkin kehuttu! Ja voi, lue tämä ihmeessä, jos yhtään kiinnostaa :)

      Poista
  3. Minä lainasin viimeksi kirjastossa käydesäni tuon Mörkövahdin, kun vasta nyt tajusin, että sen on kuvittanut sama mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minultakin on mennyt Mörkövahdin kuvittaja ohi, mutta mahtavaa, että nyt sain sen tietooni! Työkaveri tuota kirjaa kehui, joten menee kyllä minulla ehdottomasti lukuun :)

      Poista
    2. Ensi vuonna ilmestyy Pitkäseltä oma kirja, joka vaikuttaa aika ihanalta. Sen nimi on Kadonneiden eläinten saari.

      Poista
    3. Joo, tuon minäkin onnistuin pongaamaan. Täytyy laittaa muistiin, ettei mene ohi!

      Poista
  4. Sarjaa lukemattomana, mutta juuri Ronja Ryövärintyttären neljälletoista 6-vuotiaalle lukeneena sanoisin, että kyllä ne sen kiroilun kestää, jos sillä on tarinassa merkitys. Ronjassahan on Helvetinkuilut, ryöväriä huudahtavat saatanan lauseen loppuun kerran jos toisenkin ja vastustajat ovat juurikin paskapäitä, enkä minä sitä varsinaisesti ongelmana näe, jos sanoilla on ns. paikkansa ja perustelunsa. Lapsi oppii nuo sanat joka tapauksessa jostain ja jos kirja edes jollain tavalla opettaa (tai sitten se kuka kirjaa lukee) vahvempien sanojen niin sanottua vastuullista käyttöä, ei nuo alle kouluikäisetkään siitä onneksi rikki mene. Ja tuo oli jo 3. ryhmä kenelle kirjan luen, enkä koskaan ole törmännyt siihen että nuo sanat käyttöön jäisi, joten niin kauan kun niissä ei vittua hoeta, siedän saatanat, perkeleet ja paskiaisetkin :D (ja samalla olen aikuislukija, joka VIHAA kirosanoja itselleen suunnatussa kaunokirjallisuudessa, joten se siitä logiikasta sitten... :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että lapset ne kirosanat joka tapauksessa oppivat ja tosiaan jos niistä voi aikuisen kanssa keskustella vaikka siinä lukiessa, on se parempi, kuin että ne pongataan omaan käytöön jonkun hokiessa muuten vaan vittua. Enkä tiedä kiinnittävätkö lapset niihin sanoihin edes niin paljon huomiota (kuin mitä näin aikuisena näköjään minä ainakin teen) ja monestihan lapsia vain hihityttää, jos joku sanoo ruman sanan, ja sitten hetken kuluttua se on jo unohdettu. Kuitenkin mietin myös sitä, että jos jo lapsille suunnatussa materiaalissa, kuten kirjoissa, on kovasti kiroilua, niin tuleeko siitä herkemmin tapa? Että se alkaa olla jotenkin luontevaa? No, ehkä ei, mutta kuitenkin.

      Vanhemmissa kirjoissahan kiroilua on usein runsaasti ja muutenkin hieman kyseenalaisia sanoja. Muistan lukeneeni päiväkodissa Peppiä lapsille (saattoi olla joku muukin samoihin aikoin kirjoitettu) ja itse kyllä sensuroin sieltä sanan neekeri ja jonkun vastaavan sanan, joka mielestäni ei ollut ok.

      Mutta siis tässä kirjasarjassa ei muuten ole ollut kiroilua ja varmaan siksi sana tuntui niin räikeältä, ettei se oikein ollut perusteltu. Saman asian olisi ajanut sana "idiootti" tai vaikka "tyhmä" ongelmitta. Noin voimakkaalle sanalle ei ollut mielestäni syytä.

      Heh, ja juu, minäkään en oikein syty kirosanoille kaunokirjallisuudessa vaikka muuten kyllä käytän puhekielessä kirosanoja vallan suveneeristi :D Että juuh.

      Poista
    2. Joo mun lukemana Pepin neekerit oli myös alkuasukkaita, ja koin senkin kanssa vähän kriisiä vanhentuneen maailmankuvan kanssa :D Mutta juu, lapset tosiaan sympaattisesti kauhistuen lähinnä hihittivät Ronjassa noille sanoille, mutta tarpeeton kiroilu ja rumat sanat tokikaan eivät juurikaan sellaista lisäarvoa tuo, että ne minustakaan mikään hyvä juttu olisi.

      Mutta palaten alkuperäiseen kirjasarjaan, minkäikäisille voisit kuvitella näitä luettavan? Olisi kiva saada jotain oikeasti uutta jo itsellekin töihin luettavaksi, menisikö tämä sarja kuusivuotiaille? :)

      Poista
    3. Aika harvoin kirosanat lisäarvoa tuovat, vaikka joskus perusteltuja ovatkin.

      Olen itse kirjasarjaa vinkannut ja kuullut vinkattavan pääasiassa kouluikäisille, sillä kirjasarja on aika jännittävä. Nopeasti kun googletin, niin Lohjan kaupunginkirjaston sivuilla kirjaa suositellaan 5.-6. luokille. Muistelisin jonkun sanoneen, että hänen nuorempi lapsensa oli pyytänyt ettei sarjaa enää luettaisi, kun oli kokenut sen liian jännäksi. Voi siis olla, että 6-vuotiaat ovat vielä liian pieniä kirjalle. Toisaalta ensimmäinen osa on näistä "kevyin", eli en näkisi mahdottomana kokeilla sitä. Mutta riippuu ihan siitä, mitä lapsille on muuten luettu ja millaisia asioita ylipäänsä käsitelty. Itse kun olisin varmasti 5.-6. luokilla pitänyt tätä aivan liian lapsellisena :D

      Poista
  5. Luin tänään tämän viimeisen osan tästä sarjasta. Enemmän ihmettelen sanaa bitch, joka oli 2. tai 3. osassa kuin paskapäätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en enää edes muistanut tuota bitch-sanaa. HMM. Mutta joka tapauksessa kirjasarjaan upotetut pari kirosanaa tuntuvat oudoilta!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.