lauantai 26. marraskuuta 2016

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

 

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia, Tammi 2016
Suomentanut: Juha Mylläri
Sivut: 276
Alkuteos: Onna no inai otokotachi 2014
Kirjastosta

On hassua, etten varsinaisesti ole kovin suuri Haruki Murakamin fani, mutta siitä huolimatta olen kohta lukenut kaikki häneltä suomennetut teokset. Itseasiassa Suuri lammasseikkailu on ainoa, jota en ole lukenut, mutta sekin löytyy omasta hyllystä. Vaikka Murakamin teosten toistuvat maneerit vähän ärsyttävät, eivätkä kirjat oikein koskaan ole ihan niin hyviä, kuin niiden toivoisi olevan, tai joihin niillä lähtökohtaisesti olisi mahdollisuus, jokin noissa unenomaisissa ja vinksahtaneissa tarinoissa jaksaa silti kiehtoa. Ehkä juuri se vinksahtaneisuus.

Jos jokin on varmaa niin se, että Murakami kirjoittaa aivan liian pitkästi. Rakastan kyllä tiiliskiviä, ei kyse ole siitä. Eikä ikuisuuslempparini Kafka rannalla olisi itsensä, jos siitä olisi viety edes lause. Mutta noin muuten Murakami tuntuu välillä pitkittävän tarinoitaan tarpeettomasti kuvauksilla, jotka pidemmän päälle puuduttavat. Ai taasko joku seisoo peilin edessä puntaroimassa sukuelimiään tai rintojaan? Voi hoh-hoijakkaa. Eikö tämä ole jo nähty? Sanoisin, että aivan tarpeeksi monta kertaa ja vähän vielä ylikin.

Kun kuulin Murakamin suomennetun uutuuden Miehiä ilman naisia olevan novellikokoelma, kiinnostuin siitä huomattavasti enemmän kuin jos suomennettu olisi ollut jälleen Murakami-tiiliskivi. Murakami ja novellit? Tämä on nähtävä. 

Pidin novellikokoelmasta oikeastaan juuri sen verran kuin oletinkin pitäväni. Novellien realistisuus vinksahtaneella otteella, rauhallisuus ja pituus miellyttivät. Kuitenkin novellit olivat tuttua Murakamia. Ne olivat hyviä, ne luki mielellään, mutta ne eivät kuitenkaan mullistaneet kirjallista maailmaani. Juuri sitä mitä tilasinkin - eikun.

Omiksi lempinovelleiksini nousivat Drive My Car, Itsenäinen elin, Šeherazade ja Kino. Mutta loppujen lopuksi huomasin pitäväni jokaisesta novellista jonkin verran, vaikka yllä mainitsemani olivatkin erityisen hyviä ja vaikka joukkoon mahtui muutama hieman tylsempi. Kokonaisuus oli hyvä. 

Mistä novellit sitten kertovat? No, nimensä mukaisesti miehistä ilman naisia, mutta vähän muustakin. Mieleeni on jäänyt kaksi miestä, jotka juttelevat samasta naisesta tämän kuoltua. Toinen on miehen aviomies, toinen rakastaja, mutta tietävätkö he toistensa siteistä naiseen? Sitten on hiljaisen baarin pitäjä, jonka vakiasiakkaita ovat baariin lukemaan tuleva mies ja kissa. Voi, tuollaisen baarin minäkin voisin perustaa! Eikä sovi unohtaa poikaystävää, joka yrittää saattaa ystävänsä ja tyttöystävänsä yhteen syystä, että. On väärin kuultuja laulun sanoja ja mies, joka ei lähde asunnostaan, vaan jolle tuodaan kaikki palvelut kotiin ruoasta seksiin. Mutta päättyykö kaikki, siis aivan kaikki, lopulta vain kyyneliin sateen ropistessa ikkunaan?

Ei, en ole vieläkään Murakamin fani, eikä minusta sellaista taida koskaan tullakaan. Mutta myönnettävä se on, että jokin viehtymys minulla hänen kirjojensa maailmoihin on. Suomennetuista Murakameista novellikokoelma ei ehkä ole tyypillisintä miehelle, mutta oikein hyvä. Jos Murakami ei ole vielä tuttu, on tämä helppo tapa tutustua miehen tyyliin. Ja niille, jotka Murakamista pitävät entuudestaan, on kirja tietenkin ehdoton. 


Muissa blogeissa: Kirja vieköön!, Kirjapolkuni, Kirjojen kätköissä, Kulttuuri kukoistaa, Mitä luimme kerran, Opus eka, Ullan luetut kirjat

En osallistu teoksella novellihaasteeseen, sillä ehdin lukea kirjan jo lokakuussa ennen haasteen lanseeraamista, joten kokisin sen huijaamiseksi. Heh. Tarkkaa puuhaa!

14 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut melkein kaikki Murakamit, mutta en lue häntä suosikiksi, hän on yksi muiden joukossa. Novellit eivät ole minun juttuni luen pakon edestä. Miehiä ilman naisia oli yllättävän helppo. Huomasin eteneväni niissä tarina tarinalta ihan kivuttomasti. Olen sietänyt niitä aina matkan varrella suosikeiltani. Tiiliskiviä kammoan, pidän tiiviistä ilmaisusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, et siis pidä tiiliskivistä vaan tiiviistä ilmaisusta, mutta et kuitenkaan novelleista? Hassua! Minä pidän kaikista niin tiiliskivistä, tiiviistä ilmaisusta kuin novelleistakin, mutta ne vaativat oman hetkensä kaikki. Ennen olin novellikammoinen, enää en.

      Tämä saattaakin olla novellikokoelma, jota uskaltaisi suositella jopa vähän novellikammoiselle.

      Poista
  2. Olen lukemut Murakamilta vain Värittömän miehen vaellusvuodet, jota on mainittu jossain myös epätyypilliseksi Murakamiksi. No ehkä siksi siitä pidinkin:)

    En helposti tartu novelleihin...Toibínin Äitejä ja poikia on viimeisin luettu novellikokoelma, mutta siitä todella pidän.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Värittömän miehen vaellusvuosista, voisi tämä olla sinulle hyvää jatkoa Murakamin kanssa. Itseasiassa luulen, että tässä voisi olla paljon tarttumapintaa sinulle.

      Minä pidän nykyään novelleista, mutta ennen kammosin. Nykyään en ymmärrä miksi! Toki ne oman hetkensä vaativat, mutta niin vaativat muutki tekstit.

      Poista
  3. Mulla olikin tämä jo listalla novellihaasteeseen luettavista ja vahvistit uskoani että tämä kannattaa haasteen aikana lukea. Olisi eka Murakami ja on kiva kuulla, että tästä on helppo aloittaa. :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule, lue ihmeessä tämä! En voi kuin suositella, jos ei yhtään Murakamia ole vielä luettu ja novellihaastekin päällä. Sopii sulle just hyvin! :)

      Poista
  4. Mulle tää on ollut ehkä se kaikkein tärkein ja osuvin Murakami. En ehkä ole samaa mieltä liian pitkästi kirjoittamisen kanssa, vaikka ehdottomasti sen tekstistä tunnistankin, mutta lopulta olenkin aika lavean kerronnan ystävä, ja siihen kovin taipuvainen ihan henkilökohtaisestikin, joten ehkä se ei siksikään häiritse. :D Mutta siitä huolimatta tämä toimi, ja vahvasti toimikin!

    Minä rakastan ennenkaikkea Murakamin lukemista, siis sillä nimenomaisella hetkellä kun se kirja on kesken. Huomaan, että useammatkin kyseisen kirjailijan kirjoista eivät sitten lukukokemuksen loputtua nousekaan niin suureksi suosikeiksi kun juuri luettua on tuntunut, mutta silti tuohon maailmaan, kieleen ja maagisuuteen vaan uppoaa aina uudelleen ja uudelleen. Onneksi on vielä 1Q84-järkäle lukematta, ei lopu se maailma ihan heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tärkein on ollut Kafka, muut ovat tasaisen hyviä omine pienine ärsyttävyyksineen. Minua ei varsinaisesti lavea kerronta häiritse, koska pidän kyllä tiiliskivistä, mutta Murakamin toistuvat maneerit ja "turhan" oloiset römsyt tarinoissa ovat välillä liikaa. Jotenkin monen tarinan hyvä idea ja ydin hukkuu sinne kaikkien römsyjen alle. Ja tarkoitan nyt nimenomaan näitä loputtomia pohdintoja, joiden kohteena on aina jonkun ulkonäkö, sukuelimet, rinnat tms. jotka eivät tunnu tuovan varsinaiseen tarinaan mitään lisää.

      Minulle on käynyt Murakamin kanssa niin, että saatan pitkästyä lukiessa vähän ja ärsyyntyä nimenomaan niihin maneereihin, mutta jälkikäteen kun aikaa on vähän kulunut, niin ymmärrän sen tarinan ytimen hienouden. Esimerkiksi Maailmanloppu ja ihmemaa on todella hieno kirja, sen idea on huikea, mutta äsh kun sen lukeminen oli välillä pitkä piina!

      1Q84 oli pitkä, aika rönsyinen haha, mutta hyvä kuitenkin. Aika varmasti pidät siitä!

      Poista
  5. Kiitos linkityksestä! Minulla on sama epävakaa lukijasuhde Murakamiin, olen lukenut jo useamman ja en aina suurella ilolla. Tämäkin kokoelma oli lopulta aika laimea lukukokemus. Mutta Lammaskirja on vielä lukematta, joten en päätä Murakamihistoriaani tähänkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no ole hyvä! Hauska kuulla, etten ole ainoa vaiheilija (vai vaikeilija?!) Murakamin suhteen. Minäkin varmasti jatkan Murakamin parissa, mutta saa nähdä löytyykö Kafkan lisäksi enää toista lempparia.

      Poista
  6. Huomaan itselläni olevan hieman ongelma lukea novelleja, mutta olen päättänyt petrata tällä saralla. Tämä Murakamin uutuus voisi hyvin mennä sinne pinoon, joiden kanssa koettaisin rikkoa tätä itselle hankalaa jäätä. Pidin todella kovasti Norwegian Woodsista ja IQ84:sta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin ennen novellikammoinen, mutta nykyään tykkään kovasti. Kannattaa ehdottomasti kokeilla erilaisia novelleja, niin ehkä ne omatkin lempparit sieltä löytyy. Jos pidät Murakamista, niin ihan ehdottomasti hei tämä lukuun! :)

      Norwegian Wood ei ollut oma lempparini, mutta jostain syystä tekisi mieli lukea se uudelleen. 1Q84 oli varsin mukanaan vievä tiiliskivi!

      Poista
  7. Murakami on kyllä jännä - aina kiehtova ja hyvä, mutta epätasainen. Vähän kuin toinen suosikkini John Irving (jota Murakami on muuten kääntänyt japaniksi).

    Luin nuorena enemmän novelleja, nykyisin vähemmän. Pitäisi hankkia tämä luettavakseni.

    Muistin sinua pienellä blogitunnustuksella. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en laske Murakamia suosikikseni, mutta Irvingin kyllä. Tosin hänellä on yhtä lailla niitä ärsyttäviä maneereja ja joo, epätasaisuutta. Vaan mitä odottaa, kun molemmat kirjailijat ovat niin tuotteliaita? Pakko kai mukana olla aina muutama vähän vähemmän täydellinen.

      Minä en lukenut nuorempana juuri lainkaan novelleja, nykyään taas kyllä. Ja kiitos <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.