lauantai 19. marraskuuta 2016

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista


Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, Gummerus 2016
Sivut: 215
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Finlandia-palkintoehdokas 2016
Kirjastosta

Jukka Viikilän esikoisromaani Akvarelleja Engelin kaupungista on niittänyt kehuja ja kunniaa. Kirja on ollut kovin tykätty esimerkiksi kirjablogipiireissä ja niiden ulkopuolella - onhan kirja yksi tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokas. Kirjaa on kiitelty kauniista kielestä ja ajankuvasta. Finlandia-ehdokkaat valinneen raadin mukaan kirja on pieni helmi (lähde).

Tiedätkö kuka on Johan Carl Ludvig Engel? Minä en tiennyt ennen kirjan lukemista, mutta kiitos kirjan ja ahkeran googlettamisen nyt tiedän jotain. Engel oli saksalainen arkkitehti, joka suunnitteli 1800-luvulla Helsinkiin, Turkuun ja muualle Suomeen merkittäviä rakennuksia. Helsinkiin Engel suunnitteli muun muassa Kansalliskirjaston ja kirkkoja, hän teki myös alkuperäiset suunnitelmat Helsingin tuomiokirkkoon, vaikka ei ollut kirkon ainoa suunnittelija. Turkuun hän suunnitteli muun muassa Vartiovuoren tähtitornin ja Turun ruotsalaisen teatterin julkisivun. Engel on suunnitellut myös lapsuudestani tutun Kankaanpään kirkon.

Akvarelleja Engelin kaupungista on Engelin fiktiivinen yöpäiväkirja, jossa hän pohtii uuden kaupungin rakentamista, omaa uraansa arkkitehtina, seurapiirejä ja ihmisiä, omaa perhettään sekä  jakaa ajatuksiaan, uniaan ja pelkojaan. Romaani on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja lyhyet merkinnät ovat kuin pieniä välähdyksiä Engelin elämästä.

"On epämiellyttävä tieto, että milloin tahansa voi mieliala muuttua hyvästä huonoksi. On turha suunnitella huviretkeä, koska huvista ei etukäteen tiedä." s. 35. 

"Pidän asioista, jotka tunnen läpikotaisin. Kirja, johon en ole vielä tutustunut, on minulle kauhistus lukea." s. 56.

En voi enkä edes halua kiistää, etteikö teos olisi kirjallisilta ansioiltaan hieno. Päiväkirjamainen rakenne, hitaasti pienin paloin avautuva tarina ja kaunis, runollinen kieli toimivat. Useita lauseita ja jopa sanoja vain maistelin suussani, sillä ne olivat niin hyvin valittu. Lisäksi fiktiivinen kirja herättää lukijan kiinnostuksen Engeliin ja historiaan, minkä lasken minkä tahansa kirjan kohdalla eduksi.

Kirjallisesti ja kielellisesti hieno teos jäi kuitenkin itselleni etäiseksi, vähän merkityksettömäksi ja lopulta melkoiseksi pakkopullaksi. Kirjalliset ansiot eivät riittäneet pitämään kiinnostustani yllä ja kirja ei onnistunut koskettamaan. Lisäksi muutamat kohdat kirjassa tuntuivat päälleliimatuilta heitoilta, jotka oli pakko saada mainittua, vaikka niiden arvo kokonaisuuden kannalta oli aika pieni (etenkin jos ei googlettanut, että mikä merkitys mainitulla asialla/henkilöllä oli). Vaikka kirjan alun luin mielelläni, niin lopun luin väkisin ajatellen, että sen jälkeen saan lukea jotain ihan muuta.

Kirja on hidas ja vaatii lukijalta keskittymistä, ja lukutilanteeni ei ollut otollisin teokselle, sen myönnän. Mutta jos teos vaatii lukijalta täydellisen keskittymisen ja asioiden puntaroinnin, niin silloin sen pitää vetää puoleensa ja olla niin kiinnostava, että kirjan jaksaa lukea vaikka se paikoin raskassoutuista olisikin. Pelkkä kaunis kieli ja kiinnostava rakenne eivät toimi kovin pitkälle. Etenkään jos ne hautaavat alleen sen mitä ollaan sanomassa.


Akvarelleja Engelin kaupungista
ei ole huono kirja, mutta se ei vain ole minun kirjani, vaikka sen ansiot tunnistankin. 



Muissa blogeissa (muun muassa): Kaisa Reetta T., Kannesta kanteen, Luettua elämää, Lukuisa, Lumiomena, Mitä luimme kerran, P.S. Rakastan kirjoja, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Täysien sivujen nautinto

18 kommenttia:

  1. Joskus menee juuri näin: kirjan ansiot tunnistaa, mutta teos ei osu omaan lukumieleen. Minulle näin kävi yhden muutaman vuoden takaisen Finlandia-voittajan kanssa. Luin kirjan ja arvostin (edelleenkin arvostan :)) sitä suuresti, mutten saanut romaanilta sitä mitä odotin tai hain. Se ei säväyttänyt.

    Tästä Viikilän kirjasta sen sijaan pidin hurjasti; niin paljon, että romaani minulle yksi vuoden parhaista kotimaisista. Tässä kaikki osui kohdalleen: kirjan rakenne ja kieli, tunnelma, miljöö - koko pieni romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on käynyt useamman kerran, että olen kyllä nähnyt ja tunnistanut kirjan ansiot, mutta se ei vain tahdo upota. Ja sitten samaan aikaan saattaa syttyä kirjalle, josta kuitenkin pongaa paljon parannettavaa. Haha. Mutta hyvä kirja jää hyväksi, jos se ei kosketa tarpeeksi noustakseen erinomaiseksi.

      Ihanaa, että tämä oli sinulle niin iso kirja. Minäkin olisin halunnut pitää tästä. Olen nyt lukenut Finlandia-ehdokkaista kolme, ja minulle suurempia olivat Kinnusen Lopotti ja Puikkosen Eurooppalaiset unet.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä tuosta, että kirja voi olla suorastaan täydellisen ansiokas, mutta se ei silti iske. Mullahan oli tämä tilanne Alman! kanssa ja kun on se on vielä feministinen kirja, niin olen entistä hämmentyneempi, miten se ei väräjöinyt henk.koht. tasolla.

    Tämän kirjan suhteen ennakkoaavistukseni on paha. Yleensä jos moni sanoo kirjasta, että siinä on hurjan kaunista kieltä, niin se kirja ei ole mun kirjani. Rakastan kieltä, voi miten rakastankaan, mutta kaipaan aina sitä rosoisempaa puolta myös. Liika kauneus jättää mut usein kylmäksi. Odotan siis lievästi kauhunsekaisin tuntein, miten tämän kanssa käy, kun tämän joskus kirjastosta saan.

    Arvostan kovasti kirjoituksesi rehellistä otetta. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirja ei aina ole lempikirja - niin se vain on. Minulla on Alma! varauksessa, katsotaan kuinka minun käy sen kanssa.

      Minullekin kaunis kieli on usein turn off, siis etenkin jos kirjaa kehutaan ennakkoon pääasiassa kauniista kielestä, niin huolestun. Vaikka itsekin kaunista kieltä arvostan, niin moni teos on jäänyt pintapuoliseksi kun se kaunis kieli on etäännyttänyt.

      Jännityksellä odotan, mitä mieltä olet tästä! Ja rehellinen olen aina teksteissäni, onneksi ei ole syytä olla olematta.

      Poista
  3. Etäiseksi tämä uhkasi jäädä minullekin. Sitten innostuin etsimään kuvia Engelin rakennuksista ja 'bling', olin hypnotisoitu. Kirja alkoi hengittää. Nyt kun luin oman arvionikin muistin virkistämiseksi, huomaan, että olen siteerannut aivan liikaa otteita kirjasta. Ironia ihastutti ja Engel alkoi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tein samaa ja etsin kuvia Engelin rakennuksista, saadakseni vähän lihaa luiden päälle, mutta se ei saanus silti kirjasta enempää innostumaan. Engelistä kylläkin tai no, hänen rakennuksistaan!

      Tätä olisi tehnyt mieli siteerata vaikka kuinka, sillä kauniita lauseita ja mietteitä tämä on täynnä. Se ei vain minulle oikein riittänyt.

      Poista
  4. Harmi, ettei tämä kolahtanut tunteiden tasolla. Minulle tämä oli todella tunnelmallinen ja koskettava lukuelämys, fiktiivinen Engel tuli jotenkin niin lähelle.

    Toivon Viikilälle Finlandia-voittoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sinun pitäneen tästä paljon kuten moni muukin. Minä olisin halunnut pitää, mutta ei niin ei. Hyvä kirja tämä oli, vaikka vähän väkinäiseksi taittui.

      Kolme F-ehdokasta lukeneena minä peukutan enemmän Lopotin tai Puikkosen puolesta, mutta saas nähdä. Ja lue ihmeessä Puikkosen kirja!

      Poista
  5. Voi että olipa hyvä, että luit kirjan ja tiedät nyt Engelistä paljon enemmän. Hyvä kirjahan tekee uteliaaksi ja lukija haluaa etsiä lisää tietoa.
    Minulle tämä kirja kuului heti luettuani vuoden Top3 joukkoon. Olen päiväkirjaihminen ja tähän yöpäiväkirjaan suorastaan rakastuin. Tässähän on rosoa ja henkistä jaksamista kaamoksessa, lapsen sairastelua ja avioliitto-ongelmia ym. Loistava arkkitehti, jonka kädenjälki säilyy, vaikka meitä ei enää ole. Suosittelen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että hyvä kirja herättelee uteliaisuutta ja siitä tälle kirjalle annan pisteitä.

      Moni on tästä pitänyt paljon, ja moni toivoo Finlandia-voittoa. Ymmärrän miksi, vaikka kirja ei omaan makuuni sitten täydellisesti iskenytkään.

      Poista
  6. Mullakin tuo jos kehutaan kauniista kielestä, ei mitenkään erityisemmin houkuttele kirjan pariin. Musta tuntuu usein sellasia kirjoja lukiessa, että meen jotenkin "tukkoon". Siis ne sanat jotenkin menettää jossain vaiheessa merkityksen, oli ne sitten miten kaunista tahansa. Lukukokemus jää jotenkin kylmäksi, enkä saa tarttumispintaa.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailet hyvin tuota "tukkoon" menemistä, sillä tunnistan siitä jotain. Minulle käy välillä samoin. Toki riippuu kirjasta. Esimerkiksi Riitta Jalosen teos on eittämättä kauniisti kirjoitettu, mutta tarina ei kuitenkaan hukkunut kielen alle. Tässä taas välillä tuntui, että luin kauniita lauseita, mutten saanut kiinni niiden sanomasta edes yrittämällä.

      Poista
  7. Sain tämän kirjastosta viime viikolla, mutta en vain saa aloitettua lukemista. Muutama muukin Finlandia-ehdokas odottelee lukemista tuossa hyllyssä. Kiinnostaa, mutta ei tarpeeksi. Omat suosikit jäivät rannalle finaalista lukuun ottamatta Lopottia, jonka olen jo lukenut. Myönnän, että marraskuu on pimeydellään lannistanut lukuintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Itse kiinnostuin tästä jo blogikehujen myötä ja F-ehdokkuus lisäsi kiinnostusta, niin jaksoin lukea. Lopotin luin heti kun se ilmestyi ja Puikkosenkin muiden blogikehujen perusteella. Sen sijaan Kähkönen, Sandström tai Korhonen ei oikein jaksa sytyttää edes F-ehdokkuuden myötä.... Ja tosiana, listalta jäi omatkin lempparit puuttumaan. Tosin liputan ehdottomasti Kinnusen ja Puikkosen puolesta.

      Marraskuu on vaikea kuukausi. Minusta tuntuu, että olen itse nimenomaan paennut pimeyttä lukemalla.

      Poista
  8. Minä pidin Akvarellien rauhallisuudesta ja ajattomuudesta. En ole historiallisten romaanien suurin ystävä, mutta Viikilän tapa kuvata 1800-luvun elämää miellytti minua: se ei korostanut historiallisuutta mutta ei toisaalta ollut liiaksi nykyajan ihmisen silmillä nähtyä menneisyyttä. Pidin myös kielestä - se oli kaunista mutta kuitenkin yksinkertaista, ei liian kikkailevaa.

    Akvarellit ei tosiaan ole varsinaisesti mukaansatempaava kirja. Onneksi itse luin tämän hetkellä, jolloin nimenomaan kaipasin hidasta kirjallisuutta. Jollain toisella hetkellä kirja ei ehkä olisi toiminut yhtä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myönnän, etten lukenut kirjaa parhaalla mahdollisella hetkellä. Hidas kirja oli ehkä vähän liiankin hidas makuuni. Kuitenkin luin Eurooppalaiset unet, joka myös on vaativa, samanlaisessa tilanteessa ja se taas veti puoleensa niin, ettei huono lukuhetki haitannut.

      Viikilä kirjoittaa kauniisti, mutta minun makuuni ehkä hieman liiankin kauniisti. Minut se etäännytti tarinasta. Vähän samalla tavalla kävi aikoinaan Pauliina Rauhalan Taivaslaulun kanssa.

      Poista
  9. Engel laati myös monen kaupungin ruutukaavan, mm. Turun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hänen vaikutustaan Turkuun tai Helsinkiin ei voi kiistää. Hyvä, että Engel on noussut ihmisten tietouteen kirjan myötä.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.