tiistai 1. marraskuuta 2016

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa


Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Atena 2016
Sivut: 205
Päällys: Ville Lähteenmäki
Kirjastosta

Yksi vuoden tärkeimpiä kirjoja saattaa olla tässä. Ainakin minulle. Mari Mannisen kirja Yhden lapsen kansa avaa Kiinan yhden lapsen politiikkaa, jonka olemassaolosta tiesin, mutta josta en oikeasti tiennyt mitään. Tietenkin olen tiennyt abortoiduista tyttölapsista ja kuinka sen seurauksena Kiinassa on nykyisin paljon enemmän miehiä kuin naisia. Olen tiennyt juttuja, joista lehdissä kerrotaan. Mutta en ole ymmärtänyt, en rehellisesti sanoen edes tajunnut, kuinka se kaikki on oikeasti koskettanut aivan tavallisia ihmisiä. Ja niin monella tavalla.

Mari Manninen on koonnut kirjansa haastattelemalla aivan tavallisia kiinalaisia, jotka ovat kertoneet kuinka yhden lapsen politiikka on vaikuttanut heidän elämäänsä. Ihmisten tarinoissa vilahtelevat abortit ja hylätyt lapset, paperittomat ja pikkukeisarit eli he, jotka ainoina lapsina ovat saaneet kaiken. Adoptoidut tyttölapset saavat myös tilaa kirjan sivuilla. Osa tarinoista on kauheita ja julmia. Julmimpia ne, joissa raskaana olevalta on viety väkisin lapsi. Hukutettu saaviin, kun ei kuollut kuten piti. Lukiessa sydäntä kylmäsi.

Teos ei sisällä vain kauheuksia, vaan tarinoita on laidasta laitaan. Löytyy heitä, jotka ovat tyytyväisiä yhden lapsen politiikkaan ja jotka sanovat, etteivät muutenkaan tekisi kuin yhden lapsen, jos sitäkään, sillä lastenhoito on raskasta ja lapsi, useammasta puhumattakaan, tulee kalliiksi. Löytyy heitä, joilla on seitsemän lasta, koska se on ainoa keino kapinoida vastaan. Kaiken taustalla on kuitenkin totuus, että yhden lapsen politiikka on ollut julmaa ja se on synnyttänyt monta kauheaa tarinaa.

Yhden lapsen politiikka ei ole koskettanut kaikkia, sillä rahalla saa. Kiinassa on saanut tehdä useita lapsia, jos on maksanut ylimääräisistä lapsista sakon. Näille lapsille on myönnetty henkilötodistus, eli lapsi ei jää paperittomaksi kuten he, joista sakkoa ei ole maksettu. Tietenkin lapsia on syntynyt kaikkien lakien ja sääntöjen ulkopuolellakin.

Yhden lapsen politiikka on saanut arvottamaan lapsia. Kuten moni tietää, tyttölapsia on abortoitu ja hylätty paljon. Poikia on suosittu. Vaikka on jossain ollut toisinkin ja tytöt ovat olleet arvossa. Mutta hylätyksi ovat joutuneet myös monet jollain tavalla vammaiset, mahdollisesti hoitoa tai rahaa enemmän vievät lapset. Esimerkiksi silmälaseja tarvitseva lapsi voi olla jollekin liikaa.

Manninen on toimittaja ja se näkyy kirjan luonteessa. Kirja on kuin koottu useista artikkeleista. Teos on kokonaisuutena hyvin kirjoitettu, helppolukuinen ja jouhevasti etenevä.  Kirjassa on oikeiden ihmisten oikeita tarinoita, taustalla historiaa ja politiikkaa. Lukeminen vie mennessään ja samalla oppii ymmärtämään jotain uutta, kuin huomaamattaan. Kirjan alussa Manninen kirjoittaa kuinka haluaa oikaista Kiinan yhden lapsen politiikasta vellovia lukuisia harhaluujoja. Sen hän tekeekin, ainakin minun kohdallani.

Yhden lapsen kansa on tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas. Luettuani ehdokkaista vain tämän en uskalla veikata kirjan voittomahdollisuuksien puolesta tai vastaan. Mutta tämä on ehdottomasti hyvä, lukemisen arvoinen teos, jota suosittelen kaikille, jota aihe yhtään kiinnostaa. Tai jotka haluavat vain muuten lukea hyvän tietopohjaisen kirjan.

Yhden lapsen politiikka oli voimassa vuosina 1980-2015 Kiinassa. Nykyään Kiinassa saa tehdä kaksi lasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.