torstai 10. marraskuuta 2016

Paperi T: post-alfa


Paperi T: post-alfa, Kosmos 2016
Sivut: 91

Kannet: Tuukka Tammisaari
Graafinen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

Paperi T:n post-alfa on varmasti tämän vuoden puhutuimpia runoteoksia. Räppärinä tunnetun Paperi T:n teos on kerännyt paljon ihastusta ja vihastusta, samaan aikaan kun teoksen ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa päivässä ja kolmas painos on jo otettu. Koska viimeksi kotimainen runoteos on myynyt yhtä hyvin? Onko koskaan?

post-alfa on herättänyt paljon närää. Se on nähty urakikkana ja on kysytty, että mitä räppäri voi tietää runoudesta. Runojen laadusta tai laaduttomuudesta on puhuttu - jopa teosta lukematta - ja on sanottu, että kuka tahansa voisi kirjoittaa saman. Monia teos ei kiinnosta, syystä tai toisesta, mutta yksi kuulemani syy on, ettei teosta ole koettu oikeaksi runokirjaksi. 

Ymmärrän kritiikin. Paperi T on tunnettu ja suosittu muusikko, ja on aika helppo arvailla, olipa kyseessä urakikka tai ei, että ei teosta ole myyty loppuun siksi, että kiinnostus runouteen olisi yhtäkkiä kasvanut hurjasti. Eikä edes tarvitse arvailla - olen itse malliesimerkki, joka osti teoksen, koska tekijä oli Paperi T. Hävettää myöntää, etten oikeastaan runoja edes lue eikä minulla ole aavistustakaan muista tämän vuoden puolella julkaistuista runoteoksista. Mutta post-alfa löytyy hyllystä, omistuskirjoituksen ja nimmarin kera tietenkin. Kyllähän sellainen varmasti kaihertaa, niin muita runoilijoita kuin lukijoitakin. Eihän tämä voi olla oikein?

Yksi kysymys kuuluukin: onko post-alfa oikeaa runoutta ja mitä räppäri tietää runoudesta? Olen kuunnellut Paperi T:n musiikkia ja pitänyt sanoituksista, joissa on paljon fiksuja ja fiksun oloisia viittauksia. Ihan turhana tyyppinä räppäriä on vaikea pitää ja ymmärrän, miksi häntä kutsutaan muun muassa "älykköräppäriksi". Paperi T osaa laittaa sanoja peräkkäin kiinnostavalla tavalla. Itse en epäillyt etteikö Paperi T osaisi kirjoittaa, ainakin jotain. Itseasiassa olen aina pitänyt runoutta ja laulujen lyriikoita jollain tavalla rinnastettavina - onhan niissä yhtäläisyyksiä, vaikka sama asia eivät olekaan. Näin ajattelin ennen kuin olin teosta lukenut.

Teoksen lukeminen - jota en muuten edes harkinnut ennen kirjamessujen esiintymisen kuuntelua ja sen jälkeen teoksen ostamista - ei oikeastaan muuttanut ajatustani. Teos on tekijänsä näköinen ja kuuloinen, todella tunnistettava. Monen tekstin kohdalla olin varma, että olin kuullut sen jo. Ja nimenomaan kuullut. Paperi T osaa laittaa sanoja peräkkäin kiinnostavalla tavalla myös runoteoksessaan.

En koe olevani oikea henkilö arvioimaan minkäänlaista runoutta vähäisen tuntemukseni vuoksi, mutta fiiliksiä voin kertoa. post-alfan runot ovat paikoitellen fiksuja ja kantaaottavia, oivaltavia ja kauniitakin. Olen surkea tulkitsemaan runoja, mutta pidän kauniista runoista, jotka herättävät tunteita, mielikuvia ja saavat ajattelemaan. En halua tai jaksa tulkita runoja kovin pitkään, mutta liian yksinkertainenkaan ei kiinnosta. Osa post-alfan moderneista runoista iski ja osa ei. Osa tuntui vähän liian heppoisilta, vaikka ihan fiksuja olivatkin. Huomasin, että pidin itse juuri niistä ehkä inahduksen liian helpoista, mutta toisaalta mieleenpainuvista pätkistä.

Esimerkiksi yksi suosikeistani sivulla 62:

"en pelkää hirviötä sängyn alla
pelkään hirviötä joka nukkuu sängyssäni
käyttää nimeäni
puhuu suullani"

(Toinen lemppari löytyy sivulta 39.)

Pidin paljon runoteoksen ulkoasusta ja taitosta. Valkoinen teksti mustilla sivuilla ei ole mikään uusi keksintö, mutta tässä se toimi täydellisesti luoden aivan oman fiiliksen. Välissä tyhjät sivut, jopa aukeamat, ja tekstin asettelu ilahduttivat. Lisäksi koko teos tuntui hyvältä, siis enpä muista koska olisin viimeksi edes ajatellut sitä miltä kirjan piteleminen kädessä tuntuu. Vaikka olen fyysisten kirjojen ystävä, nousee tuntoaisti harvoin esiin lukemisen yhteydessä. Nyt nousi. Muistan, että kirjamessuilla Paperi T puhui kirjan ulkoasusta, ja kertoi, että teoksessa on pehmeät kannet, jotta sen voi taittaa taskuun ja kantaa mukana. Paperi T:n mielestä runoteoksessa saa näkyä elämä, taitteet ja rupistuminen, sillä kuten hän sanoi: "Elämä on taittumista ja rupistumista". Ulkoasuassa on todellakin onnistuttu ja vaikka kirjan sisältö epäilyttäisi, kannattaa teosta käydä silti hiplaamassa jossain. Vaikka salaa.

Loppukaneettina sanoisin, että ei tämä ole maailman suurinta runoutta ja osaa runoista lukiessa iski itsellekin ajatus, että "tällaisen nyt kirjoittaisi kuka vain", vaikka inhoan tuollaista ajattelutapaa. Minusta niin kauan kun ei itse tee, ei tekemistä voi pitää helppona saati arvottomana, vaikka lopputuloksesta ei piittaisikaan. Teos on kuitenkin mielenkiintoinen ja sen luki mielellään. Luen teoksen varmasti toistamiseenkin. Positiivisen kautta haluan ajatella, ettei Paperi T:n menestys ole keneltäkään pois. Päinvastoin, ehkäpä tämä innostaa jonkun ennen runoista piittaamattoman lukemaan muitakin runoja. Saatan olla turhan optimistinen, mutta haluan uskoa hyvään.

Oletteko te lukeneet post-alfan vai jätättekö väliin? Kiinnostaisi kuulla muidenkin ajatuksia sekä teoksesta että koko ilmiöstä.

post-alfa on muuten yksi HS:n kirjallisuuspalkinnon saajaehdokas. Olen lukenut ehdokkaista neljä ja sen perusteella en veikkaisi post-alfaa voittajaksi. Mutta 16.11. selviää osuinko oikeaan vai en.



10 kommenttia:

  1. Itseäni ihmetyttää nuo ihmisten mietteet siitä, että mitä räppäri voi tietää runoudesta, sillä onhan lyriikatkin eränlaista runoutta, mielestäni. Tuo on mielestäni myös hauskan kuuloinen keksintö, että kannet ovat pehmeät, sekä valkoinen teksti mustalla toimii varmasti juuri tuon tyylisessä runoudessa. Itse en ole tätä vielä lukenut, mutta voisin sillä kuitata ainakin yhden kohdan Helmet-lukuhaasteesta! ;) -peace & love, and respect to you all-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyriikat eivät suoraan runoja ole, mutta on niissä samaa, joten olen kanssasi samoilla linjoilla. Minua ylipäänsä ärsyttää asenne, että jos on jo jotain, niin ei voisi olla myös jotain muuta? Tai ettei saisi olla? Tai ehkä tässä kohtaa voisi puhua tekemisestä, eikä olemisesta.

      Kijan ulkoasu on kyllä todella onnistunut.

      Poista
  2. Miksei räppäri vois tietää runoudesta? Siis niinku...Toi ajatus särähtää korvaan. Onko siis olemassa vaan joku tietty ihmisryhmä, joka voi tietää jotain runoudesta ja sit jos satut tekemään jotain muuta, et voikaan tietää siitä mitään. :D Jos joku tähän ihmisryhmään kuuluvista räppäis salaa himassaan, niin nollautuisko sen runoustieto...
    Haha nojoo.
    Pitää ensin määritellä väärä runous niin sit tiiän, kumpaan kategoriaan tää menee.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Tuossa ylempänä kommentoinkin siitä, miten ärsyttävää on asenne, että jos on jo jotain tai tekee jo jotain, niin ei voisi olla tai tehdä sen lisäksi mitään muuta. Eihän siinä ole järkeä.

      On hassua törmätä siihen, että runous voidaan kokea oikeaksi tai vääräksi. Mutta sellaisiin näkökulmiin olen tämän teoksen kohdalla törmännyt. Itse en ajattele, että on olemassa oikeaa tai väärää runoutta, mutta erilaista on. Hyvää ja huonoa. Se kumpaan suuntaan teoksen tällä janalla haluaa asettaa on toki jokaisen itsensä päätettävä lukukokemuksen perusteella.

      Poista
  3. Lyriikat ja runous eivät mene yks yhteen. Lauluissa on paljon toistoa ja melodia tekee tunnelman luonnille paljon ja tuo koukuttavuutta, ''korvamatoisuutta.'' Eivätkä kaikki laulut, taidokkaasti sanoitetutkaan siis, toimi lausuttuna ilman säveltä taustalla.

    En välitä Paperi T:stä, mutta sitä en tajua, että mikä ongelma hänen runokirjansa on ihmisille. Siitä ovatko runot hyviä, voi tietysti kiistellä. Mutta miksei räppäri voisi kirjoittaa runokirjaa, kun meillä on maailmassa laulavia näyttelijöitäkin ym...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyriikka ja runous eivät ole sama asia, mutta itse näen niissä paljon samaa. Jo se, että lauluja lauletaan ja runoja lausutaan, kun taas jos vertaa muuhun tekstityyppiin, joka yleensä luetaan äänettä. Toki lyriikkaa ja ja runouttakin luetaan. Ajattelen myös, että jos taitaa näistä toisen, ei ehkä ole niin suuri kynnys osata myös toista. Mutta voin olla väärässä.

      Ja minäkään en tajua tuota, miksi räppäri ei saisi kirjoittaa runoja? Yllä tästä kommentoinkin jo kahteen kommenttiin. Se on toki sitten eri asia, ovatko runot mistään kotoisin.

      Poista
  4. Luettu ja tykätty!

    Terveisin nuorena räppiä kuunnellut ja Paperi T:n myötä sen pariin palannut keski-ikäinen runopoika (jonka kirjoja on muutamakin ihminen kommentoinut tyyliin "yleensä en lue runoja, mutta näistä tykkäsin", vink vink :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pitääpä ottaa vinkistä vaari ;)

      Poista
  5. Olen tänä vuonna kokenut jonkinlaisen "runoheräämisen" ja alkanut lukemaan runoja. post-alfa ei kuitenkaan listalleni pääse, sillä selailtuani sitä vähän se ei ihan vaikuttanut minun tyyliseltäni. Paperi T:n musiikkiakaan en ole kuunnellut, joten tämä kirja saa mennä ohi. Mutta olen kanssasi varovaisen optimistinen siitä, jos tämä kirja saisi ihmiset kiinnostumaan runoudesta muutenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä vielä odottelen omaa "runoheräämistä" vaikka runoja silloin tällöin luen ja niitä arvostankin. Sanoisin, että et kovin paljon menetä, jos et tätä lue. Mutta kiva, jos tämä saisi vaikka nuoret lukemaan enemmän runoja :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.