maanantai 28. marraskuuta 2016

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja



Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja, Tammi 2016
Suomentanut: Antti Valkama
Sivut: 286
Alkuteos: Hakase no ai shita sushiki 2003
Kirjastosta

Ennen kuin kirjoitan muuta, on sanottava: olipas ihana kirja.

Tietämykseni japanilaisesta kirjallisuudesta rajoittuu Murakamiin ja siihen huomioon, että japanilaista kirjallisuutta suomennetaan harmittavan vähän. Minua japanilainen kirjallisuus kiehtoo, mutta  koska japania en valitettavasti osaa, suomenkielellä sitä on tarjolla niin vähän ja englanniksi arkailen edelleen lukea nuortenkirjoja vaativampaa, niin jää sen lukeminen vähälle. Niinpä olin erityisen innoissani, kun viime keväänä pongasin syksyn kirjakatalogeista Yoko Ogawan teoksen. Yoko Okawa on arvostettu ja hyvin tuottelias japanilainen kirjailija - Tammen katalogin mukaan julkaissut yli 40 teosta! - ja Professori ja taloudenhoitaja on yksi hänen tunnetuimpiaan ja käännetyimpiä teoksiaan. Ja vain 13 vuotta julkaisun jälkeen kirja on käännetty suomeksi. Täällähän eletään melkein aallonharjalla! Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan.

Professori ja taloudenhoitaja kertoo iäkkäästä matematiikan professorista, jonka muisti kestää vain 80 minuuttia. Hankala muistisairaus vaikeuttaa professorin arkielämästä selviämistä, joten apuun tarvitaan taloudenhoitaja. Moni taloudenhoitaja ei paikassa viihdy, ja professori onkin luokiteltu haastavaksi asiakkaaksi. Eräs nainen kuitenkin tarttuu toimeen. Pian hänen ja professorin välille syntyy yhteisymmärrys ja myös eräänlainen lämmin ystävyys. Ystävyyttä lujittaa taloudenhoitajan pieni poika, jota professori kutsuu Juureksi neliöjuuren mukaan. Juuri on professorin silmäterä, eikä professorin kiintymys Juureen tunnu heikkenevän edes jatkuvan muistin menetyksen myötä. 80 minuutin muisti ei myöskään laimenna professorin rakkautta matematiikkaan vaan muistinsa haasteista huolimatta hän käyttää päivänsä ratkoen vaikeita matemaattisia ongelmia. 

Kirjan alkuasetelma kuulosti kiinnostavalta enkä kavahtanut edes matematiikkaa, vaikka sen ansiosta taisin saada ensimmäiset huolirypyt ja harmaat hiukset jo peruskoulussa. Ja sitä kirja olikin, nimittäin kiinnostava, mutta ennen kaikkea sympaattinen ja lämmin hyvän mielen tuoja, joka oli makuuni sopivan kepeä olematta höttöinen, sokerinen tai typerä. Tarina on suloinen, lempeä ja tunteikas sortumatta kuitenkaan sentimentaalisuuteen. Lisäksi se matematiikka - miksei tätä kirjaa ollut olemassa kun yritin lukiossa selvitä lyhyestä matematiikasta? Kirja ei ole matematiikan kirja ja kirjan voi hyvin lukea ymmärtämättä numeroiden päälle mitään, mutta siis miten kukaan osaa kirjoittaa matematiikasta näin kiinnostavasti? Itseasiassa kirjan lukemisen jälkeen olen polleana naputellut menemään muutamat laskutoimitukset ihan vain koska osaan, siis huvin vuoksi. Tätä ei olisi lukioikäinen minäni koskaan uskonut.

Psofessori ja taloudenhoitaja on ehdottomasti kevyempiin kirjoihin kuuluva, sydämellinen ja hieman ennalta-arvattava teos, jossa on kuitenkin ripaus enemmän. Itse pidin kovasti siitä, ettei kirja avannut jokaista salaisuutta, se antoi olettaa rivien välistä, mutta jätti avoimisia kysymyksiä ilmaan. Kirja tuntui kovin japanilaiselta juuri hillityn ja pinnalta kätketyn vuoksi, jonka kirjasta voi aavistaa, mutta ei lukea. Näin keveys sai kutkuttavan salapeärisiä sävyjä, jotka tekivät tarinasta vähän isomman. Ja jotenkin fiksumman.

Jos kaipaat jotain kepeää, lämmintä ja sydämellistä luettavaa (japanilaisella vivahteella ja matematiikalla maustettuna, joskin sitä ei kannata säikähtää edes nirsoimman), niin tässä se on. Kirjan pystyy lukemaan vaikka yhdellä istumalla, testattu on. Itse jään odottelemaan, että koska ja mitä Yoko Ogawalta seuraavaksi suomennetaan, koska eihän tämä tähän voi jäädä. Eihän?



8 kommenttia:

  1. Professori ja taloudenhoitaja oli odotettu kirja. Matematiikasta en niin välitä tai se ei välitä minusta. Oletko lukenut Kissavieraan, siinä japanilaisuus tulee hyvin esiin. Pidän tiiviistä ilmaisusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, joo Kissavieras on luettu ja siitä pidin kovasti. Siinä japanilaisuus kyllä näkyi, mutta niin näkyi minusta tässäkin. Kumpa täällä innostuttaisiin suomentamaan japanilaista kirjallisuutta enemmän ja laajemmin! :)

      Poista
  2. Minäkin mietin, että tämä kirja olisi tehnyt hyvää minulle teininä: olisi ehkä voinut jopa auttaa eroon matematiikkakammosta ja saada peräti kiinnostumaan siitä (matematiikasta).

    Japanilaista kirjallisuutta löytyy englanniksi käännettynä mukavan monipuolisesti uudesta vanhempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tätä voisikin suositella teini-ikäiselle sen matematiikan puolesta, mutta vähän mietin, onko kirja muuten välttämättä teini-ikäiselle kovin kiinnostava?

      Niin, tiedän, että englanniksi löytyy, mutta kun olen niin toivoton lukemaan englanniksi mitään. (Varsinkin kun opiskeluja varten pitää, niin vapaalla ei enää jaksaisi.)

      Poista
  3. Pitääkin laittaa tämä korvan taakse. Tykkään japanilaisista kirjoista kovasti, niissä on usein sellaista ihanaa tunnelmaa, mitä ei oikein muista löydy! Harmi tosiaan kun suomeksi löytyy niin vähän. Joskus lukioikäisenä rakastuin japanilaisen Banana Yoshimoton kirjoihin, mutta en ole uskaltanut kokeilla enää uudestaan, kun on voinut maku muuttua sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä, jos muutenkin tykkäät japanilaisesta kirjallisuudesta. Voisi olla makuusi! Banana Yoshimoton Kitchenin tiedän, en ole lukenut. :)

      Poista
  4. Kiinnostuneena myös seuraan josko Ogawalta suomennettaisiin muutakin, tai muilta nykyjapanilaisilta...joskin ne pari muuta Ogawan kirjaa jotka olen lukenut ovat olleet tyyliltään vähän erilaisia (hyviä siis kuitenkin).

    Niitä sodanjälkeisiä isoja nimiä kuten Mishima, Tanizaki, Kawabata ja Dazai, on tullut kohtalaisesti (vaikka käännöksistä kai suurin osa tehtiin välikielien kautta) mutta paljon joutuu tosiaan lukemaan englanniksi tai muilla kielillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mielelläni lukisin Ogawaa lisää, vaikka sitten erilaista. Tämä oli itseasiassa hyvin kevyt, joten joku vähän raskaampikin kiinnostaisi. Jos ei sitten Ogawalta, niin joltain toiselta.

      Mishima ei ihan tunnu omalta kirjailijalta. Asuinkumppani on teoksia lukenut, pätkiä ääneenkin, mutta oma kiinnostukseni on jäänyt siihen. Kawabatan Lumen maa on tuttu, mutta senkin olen jostain syystä jättänyt lukematta (en enää muista miksi!). Tanizaki ja Dazai ovat vieraita. Ehkä nyt noita miettiessäni huomaan, että kaipaisin nimenomaan nykykirjailijaa ja ehkä enemmän naisnäkökulmaa. Sitä Ogawa tarjosi.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.