maanantai 5. joulukuuta 2016

Deborah Levy: Uiden kotiin


Deborah Levy: Uiden kotiin. Fabriikki Kustannus 2016
Suomentanut: Laura Vesanto  
Sivut: 144
Kannen kuva: Galina Gallo / Ulkoasu: Outi Vihlman
Alkuteos: Swimming Home 2011

Vaaleanpunainen kansi, olettettavasti naisen pitkät hiukset, kädet, jotka pitelevät kasvia, äsh, joku historiallinen ja romanttinen - ja niin ohitin Deborah Levyn pienoisromaanin (vain 144 sivua!) Uiden kotiin lukuisia kertoja niin fyysisissä kuin virtuaalisissakin tiloissa. Muistan jopa nostaneeni kirjan töissä uutuushyllyyn esille, mutta en katsonut edes kirjan nimeä, koska vaaleanpunaiset kannet olivat jo lyöneet leimansa. Siinä leimassa luki isolla historiallista hömppää. Tästä syystä olen myös blogeissa kivuttomasti skipannut postaukset, joissa on sama vaaleanpunainen kansi vilahtanut.

Mutta sitten julistin lukevani kaikki Fabriikki Kustannuksen teokset. Jälleen ne vaaleanpunaiset kannet. Tällä kertaa luin kansiin kirjoitetun nimen, luin kirjan kuvauksen ja varmuudeksi vielä pari blogiarviota, kunnes olin niin radikaali, että tilasin kirjan itselleni ihan omaksi. Ei ole kirjaa kansiin katsominen.

144 sivua. Pienoisromaani. Ja tsissus millainen pienoisromaani.

Olen toistaiseksi, paremman puutteessa, verrannut tätä Kultahattuun. Ei näissä tarinallisesti samaa ole, ei varsinaisesti kerronnallisestikaan, mutta Uiden kotiin voisi mainiosti seistä tuon pienen suuren klassikon vierellä, ehkä joskus klassikkona itsekin. Vai olenko aivan väärillä jäljillä?

Uiden kotiin on sivumäärältä kapea, mutta ei sisällöltään, siksipä sen jokainen lause on parasta lukea huolella. Joskus kahdestikin. Ja minä luin, hitaasti ja ajan kanssa, ja annoin tarinan kasvaa suureksi. Ja suureksi se kasvoi.

Kuuluisa englantilaisrunoilija on viettämässä perhelomaa huvilalla Ranskassa, kun huvilan altaasta löytyy kellumasta punatukkainen tyttö alasti. Runoilijan vaimo kutsuu tytön asumaan huvilaan, eikä kukaan ymmärrä miksi. Eikö vaimo näe tai ymmärrä, että tyttö on paikalla vain runoilijan vuoksi? No, pariskunnan tyttö Nina huomaa kyllä.

Ja niin kuuma kesäinen loma huvilalla saa kulissit rakoilemaan, huojumaan ja lopulta kaatumaan. Hahmot saavat värit ja totuus paljastuu sivu sivun jälkeen. Lopputulos on vähintään yllättävä.

Vaikutuin. Olen edelleen vaikuttunut. Edottomasti luen uudelleen.

Olen itseasiassa vähän yllättynyt, että kirja teki näin suuren vaikutuksen. Se ei kuitenkaan tarjonnut mitään ihan uutta, vaikka tarina todella hyvä onkin. Mutta jotenkin se, miten näin lyhyeen sivumäärään saa mahtumaan näin paljon oli jo hieno suoritus kirjailijalta. Vaikutun myös siitä, miten kirjan alkuasetelma laitettiin uusiksi, lukijan oletukset ja odotukset särjettiin ja kulissit murskattiin. En tiennyt mitä odottaa, mutta en todellakaan odottanut tätä. Värisyttävän hieno.

Ainoa asia, joka aluksi hämmensi - mutta ei enää muutaman sivun jälkeen - oli suomennos. Luin hetki sitten Laura Vesannon suomentaman Tietyissä piireissä ja aluksi tämän kirjan kielestä tuli hyvin vahvasti se mieleeni. Tietenkin suomentajilla on oma tyylinsä siinä missä kirjailijoillakin. Vesannon suomennoksista ja tyylistä pidän, mutta hetkellisesti se linkitti teokset mielessäni yhteen ja vaati muutaman sivun, että sain kiinni siitä, ettei tämä ole jatkumoa aiemmin lukemalleni.

Pidän edelleen kiinni ajatuksestani lukea kaikki Fabriikki Kustannuksen teokset. Jo julkaistuista on vielä kaksi lukematta ja mitä tuleviin suomennoksiin tulee, niin kovasti olen yrittänyt joulupukille kuiskia, että ennakkotilaus olisi mieleeni. Katsotaan osaako ottaa vinkistä vaarin.

Uiden kotiin saa vahvan suosituksen. Jos etsit itsellesi tai vaikka jollekin lahjaksi laadukasta pienoisromaania, niin se on tässä. Kultahattuun verrattavissa, väittäisin.

 

Muissa blogeissa: Hurja hassu lukija, Kirja hyllyssä, Kirjapolkuni, Kulttuuri kukoistaa, Lukutoukan kulttuuriblogiLumiomena, Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Täysien sivujen nautinto

12 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika, että meinasi käydä niin, että tämä helmi olisi jäänyt sinulta lukematta. Onneksi vastustit pinkkiä kantta ja kävit tuumasta toimeen. Sillä kuten kirjoitat, tämä on. En tiedä minäkään, että miten se oikeastaan niin onkaan, mutta se on.

    Deborah Levy on mun tän vuoden kirjailijalöytö. Tämä kirja oli roikkunut mun listalla jo pari vuotta ennen suomennosta, mutta vasta suomennoksen myötä sain aikaiseksi lukea. Sittemin olen lukenut Levyltä myös Hot Milk (joka oli mulle vielä suurempi, jollekin toiselle ehkä ei) ja runokokoelman Black Vodka. Olen ihan lovena Levyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, onneksi pääsin yli kansista, koska muuten olisin missannut paljon. Tämä pitäisi lukea toisen kerran, ehkä sitten osaisi sanoa, miten se näin on.

      Minulle Levy oli vieras nimi ennen tätä, mutta nyt toivon, että häntä suomennetaan vielä lisää!

      Poista
  2. Voi, kuulostaa niin hyvältä, kuten Deborah Levyn tuotanto muutenkin! Onneksi tämä on jo hyllyssä odottelemassa vuoroaan tulla luetuksi. Alkaakin jo sopivasti tehdä mieli jotain lyhyttä, mutta tietysti vaikuttavaa romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En malta odottaa, että kuulen mielipiteesi tästä! Toivottavasti Levyn tuotantoa suomennetaan lisää! :)

      Poista
  3. Hieno romaani todellakin, ja missä mitassa! Tässä on todellakin tunnelma kohdallaan ja äärimmilleen viritettynä.

    Minäkin aion lukea Fabriikin muut suomennokset. Olen vakuuttunut. Laura Restrepon Intohimon saari on sekin mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! 144 sivua olisi paksummassa teoksessa vasta lämmittelyä, mutta tässä se on kaikki - ja melkoinen kaikki se onkin.

      Restrepon kirja on minua ehkä eniten näistä nyt suomennetuista epäilyttänyt, mutta hyvä kuulla, että olet pitänyt :)

      Poista
  4. Haha, aivan samanlaiset ennakkoluulot täälläkin kannen perusteella! Luin tästä jonkun hurjan kehuvan postauksen jossain päin kirjablogimaailmaa, lähdin innolla klikkailemaan GR-listani luettaviin - ja huomasin kannet. En muista laitoinko sitä enää lainkaan ylös, jäikö se nyt sitten killumaan listalle vai ei, mutta hylkäsin ajatuksen "tämä pitää lukea pian" juurikin samoista syistä kun sinä meinasit ohittaa koko kirjan. :D Mutta tästä postauksestasi voimaantuneena käyn klikkaamassa kirjan takaisin jonon kärjille (tosin siellä kärjilläkin on varmaan jo yhden vuoden kirjat odottamassa..) ja yritän päästä myös kansista yli. Ehkä tämä kirja ansaitsisi sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha eikä! Kansiparat eivät taida nyt oikein houkutella lukijoita (vai onko tarkoitus houkutellakin vaaleanpunaisia hömppäkirjoja lukevia?). Mutta aivan ehdottomasti tämä ansaitsee tulla luetuksi ja kannattaa lukea kansista piittaamatta. Sisältö ei todellakaan ole historiallista hömppää saati hömppää lainkaan.

      Poista
  5. Sait minut kiinnostumaan! Menee lukulistalle heti:)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.