maanantai 26. joulukuuta 2016

John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle: Let It Snow


Let It Snow, Wsoy 2016
Sivut: 312
Alkuteos: Let It Snow 2008
Kirjastosta

Maureen Johnson: Jubilee Express 
suom. Inka Parpola
John Green: Lumienkeli-ilmiö
suom. Helene Bütsow
Lauren Myracle: Sikojen suojeluspyhimys
suom. Kaisa Kattelus

Olen hautautunut sohvaan peiton alle joulukuusen tuoksuun, kädessäni suklaata ja aina välillä kuppi kahvia, joka on tilattu ohi kävelleeltä ja joka kiltteydessään on sen luokseni kiikuttanut. Muutaman kupillisen olen keittänyt itsekin ja muille kiikuttanut, tasapuolisuuden nimissä. Nautin väsyttävästä pimeydestä täällä maalla (kaupungissa ei koskaan ole näin pimeää), turruttavasta paikallaan olemisesta, napostelusta ja illoista, jolloin nousen sohvasta vain mennäkseni saunaan. Ah! Loma!

Lomakirjoja pakkasin matkalaukun piukkaan, ja kaksi olen lukenut. Ensin luin uutta Potteria, josta kerron omassa postauksessa enemmän. Sen jälkeen nappasin luettavakseni kevyen nuortenkirjan Let It Snow, joka sisältää kolmelta eri kirjoittajalta kolme rakkaustarinaa, jotka kaikki tapahtuvat samassa lumimyrskyisessä pikkukylässä. Tarinat nivoutuvat lopulta yhteen.

Tarinoissa on pidätettyjä vanhempia ja lumimyrskyyn jumiin jäävä juna. Oudosti käyttäytyvä poikaytävä ja uusi tuntematon poika, kiva sellainen. On joukko cheerleadereita, jotka toimivat erään kilpajuoksun pääpalkintona (tietämättään sitä itse, ehkä). Mukana kilpajuoksussa on kolme ystävystä, joiden välillä huumori kukkii ja pieni kipinä odottaa syttymistään. Ja on omaa napaansa tuijottamaan unohtunut teinityttö, joka kokee jonkinlaisen joulun ihmeen muutaman ihmisen ja yhden sian avustuksella. Rakkautta riittää jokaiseen tarinaan suloisesti ja kuitenkin aidosti.

Let It Snow on leppoisan viaton, hauska ja joululoman velttoiluun sopivan kepeä kirja. Lumimyrsky ja rakkaustarinat - tämä kirja on niin jouluun sopiva kuin vain kirja voi olla. Tai se voisi olla, ellei se olisi ärsyttänyt niin suunnattomasti.

Se ei ole ongelma, että tarinat ovat tavanomaisia. Ennen kuin on ehtinyt lukea ne, on oikeastaan jo lukenut ne. Tarinoiden elementit ovat tuttuja. Mutta ei se haittaa, sillä hyvin elementtejä käytetään, tehdään nuorten maailmaan istuvia tarinoita. Tuttuus ja turvallisuus sopivat kirjan luonteelle ja ainakaan itse lukijana en odottanutkaan mitää muuta kuin mitä kirja tarjosikin. Ei tällaisia jatkuvasti viitsisi lukea, eikä kannatakaan lukea ettei aivot tyystin tylsisty, mutta lomaan se sopi. Eikä kirjan yllätyksettömyys ärsyttänyt.

Vaan se, että.


Tarinat sijoittuvat vahvasti kahteen maailmanlaajuiseen ketjuliikkeeseen - ruokapaikkaan ja kahvilaan. Siis T-O-D-E-L-L-A vahvasti, ne ovat kuin kirjan kaksi päähenkilöä tärkeimpinä tapahtumapaikkoina. Ja mikä "parasta", viimeisessä tarinassa pohditaan puolustelevaan sävyyn, että mikä tässä maailmanlaajuiseen ketjuun kuuluvassa kahvilassa muka on niin tuomittavaa? 


En ole ottanut kirjan taustoista selvää sen enempää (vielä), mutta kirjan lukemisen jälkeen ei ole vaikea arvata, keneltä tuleva kirjan pohjalta tehtävä elokuva tulee oletettavasti saamaan rahoitusta. Tai millaisia motiiveja koko kirjan kokoamisen taustalla on. Tämä on toki puhdasta spekulaatiota, omia näkemyksiä ja olettamuksia, mutta olivatpa ne miten oikeita tai vääriä, niin tästä syystä kirja ärsytti. Jätti jälkeensä pahan jälkimaun.


Tässä nimittäin maistui raha monella tavalla. Ärsyttää, että nuortenkirjallisuuteen upotetaan tällaista. 


Ja ei, en ole ihan vielä niin käpy (pikkusiskoni ovat varmasti tästä asiasta eri mieltä), ettenkö ymmärtäisi tapahtumapaikkojen olevan juuri niitä, joissa nuoret muutenkin hengailevat. Mutta siitä huolimatta kirjasta jäi sellainen kaupallisuuden tuntu käsiin ja kirkuva mainos mieleen. Vaikka kirjan yllätyksettömyys ja lievän tylsämielisyys uppoavatkin lomamoodissa jotenkuten, niin jos tuntuus siltä kuin lukisi mainoskäsikirjoituksia, niin ollaan kaukana siitä kirjallisuudesta, jota mitä halua lukea.

Mutta jotta vaikuttaisin mahdollisimman ristiriitaiselta ja heikkopäiseltä, niin täytyy tunnustaa, nurinastani huolimatta voisin katsoa kirjan pohjalta tehtävän elokuvan. (Jep, se siitä kaupallisuuden ja mainosten pahasta jälkimausta.) Vaikka sitten ensi jouluna, lomalla suklaahumalassa, kun pipo ei kiristä eikä nuttura ole liian tiukalla.


♥½

4 kommenttia:

  1. Luin postauksesi silmäillen; minulla on sama kirja nyt lainassa. Harmi, että kirja esiintyi sinulle kaupallisena. Ei ole vaikeaa arvata mitä nuo kaksi kirjassa mainostettua paikkaa ovat :D

    Mutta tosiaan, loma! Suloinen ja rentouttava loma :) Nyt nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pidät tästä minua enemmän! Toinen "mainostettu" paikka oli itselleni entuudestaan tuntemattomampi, mutta googlella löytyi.

      Loma on kiva! Itselläni ei virallista lomaa ole, kun osa kursseista ja tehtävistä on tälläkin hetkellä menossa, mutta pakko se oli itselleen muutama päivä napata! Ihanaa lomaa sinulle <3

      Poista
  2. Olen harkinnut tätä vähän, mutta mitenkään erityisen korkealla lukulistallani tämä ei ole. Välipalakirjana varmasti joskus uppoaa. Ymmärrän tuon ärsytyksen, luultavasti sama käy minullekin sitten joskus jos tämän luen :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välipalakirjana ihan ok, ja jos kaipaa sellaista samantapaista leppoista, kuin katselisi romanttista komediaa. Mutta joo, vähän turhan tyhjänpäiväinen tämä muuten oli ja tuo mainostus argh!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.