tiistai 20. joulukuuta 2016

Karita Sainio: Me emme elä samassa maailmassa kuin te


Karita Sainio: Me emme elä samassa maailmassa kuin te, Aula & Co 2016
Sivut: 205
Kansi: Tuomo Parikka
Kirjastosta 

"Me emme olleet läheisiä. Emme enää. Emme niin kuin meidän olisi kuulunut olla. Olin liian pitkiä aikoja poissa elämästäsi. Muuttaessani pois kotikaupungistamme en koskaan kaivannut sivua. Päinvastoin, olin helpottunut, kun pääsin eroon siitä jokapäiväisestä huolesta. Meni vuosia, enkä tiennyt mitä sinä teit. Suljin silmäni ja toivoin, että olisit onnellinen. Joskus on pakko pitää lappuja silmillä. Kipeiden asioiden kanssa oppii elämään, oppii olemaan näkemättä. Minun piti valita, halusinko yrittää elää onnellisena vai vajota mukanasi pimeyteen."

Tiedättekö sen mielikuvan, jossa kirjastonhoitaja istuu neuvontatiskin takan hiljaisessa kirjastossa lukien kirjoja ja palvellen satunnaisesti asiakkaita? Noh, oman kirjasto- ja työkokemukseni perusteella sanoisin, että mielikuva ei juurikaan vastaa todellisuutta. Kirjastosta ja neuvontavuorosta riippuen joskus saattaa olla aikaa silmäillä käteen osuvia kirjoja ja lukea takakansia, mikä on oiva tapa tutustua aineistoon, mutta kirjojen lukeminen on enemmän fantasiaa kuin todellisuutta, työtehtävät aivan muita. Teinpä hetki sitten työvuoron, jonka aikana ehdin istua kerran - lounaalle. 

Ja sitten tein työvuoron, jossa ehdin toteuttaa tämän fantasian! Tein vuoron, johon ei kuulunut asiakaspalvelua, vaan palautuneiden kirjojen lajittelua. Vuoro oli hiljainen, palautuksia vähän ja aika meni hiljaista lajittelukonetta vahtiessa ja peukaloita pyöritellessä, kunnes äkkäsin napata palautuneiden kirjojen joukosta yhden luettavakseni. Melkoisen siivun kirjaa ehdinkin työvuoron aikana lukea töiden lomassa, sillä kyllä niitä töitäkin sitten loppujen lopuksi oli ihan kiitettävästi.

Karita Sainion Me emme elä samassa maailmassa kuin te on yksi tämän vuoden aikana julkaistu esikoisteos. En muista kenen vinkistä kirjan lukulistalleni lisäsin, mutta kirjan aihe päihderiippuvuus ja sen vaikutus sisarusten väliseen suhteeseen kiinnosti. Takakannessa mainittu mustasävyinen trilleri epäilytti, mutta ei tämä mikään trilleri ollut. Ei ainakaan minulle. 

Me emme elä samassa maailmassa kuin te on rankka kuvaus päihderiippuvuudesta, rikollisuudesta ja ihmisten välisistä suhteista, etenkin sisarusten. Lähtöasetelmassa on veli, joka kuolee kolmekymppisenä käytettyään huumeita kaksikymmentä vuotta. On sisko, joka kärsii vierellä, napsii rauhoittavia punaviinin kanssa, on riippuvainen itsekin. Molempia painaa lapsuus. Tarina kerrotaan siskon, veljen ja parin muun lähipiiriin kuuluvan kautta. Miten veli syöksyy huumeiden, alkoholin ja rikosten läpi kohti kuolemaa ja miten sisko yrittää selvitä rinnalla.

Kirja on kipeää luettavaa siitä, kuinka lapsuuden pyristely, onnen tavoittelu, on muuttunut ensin raivoksi, huomion hakemiseksi ja lopulta käsittämättömäksi välinpitämättömyydeksi. Jos lapsuudessa olisi ollut jotain hyvää, jos joku olisi välittänyt - olisiko tältä voinut välttyä?

Kirjan aihe tai näkökulmat eivät ole uusia, eivätkä kovin moniulotteisia. Kirja kuvaa hienosti erilaisia suhtautumistapoja oirehtiviin ihmisiin, päihderiippuvuuteen ja mielialasairauksiin, mutta kuva jää silti hieman mustavalkoiseksi. Siitä huolimatta kirja oli ihan hyvä, se herätti eloon yhden maailman. Tai yhden palan siitä maailmasta. Aihe taas osuu itselläni niin lähelle, että muuten kirja oli lukukokemuksena lähes henkeäsalpaava, kuristava.


Luin tätä töiden lomassa muutaman rivin ja välillä muutaman sivun kerrallaan, mutta tarina oli sen verran voimakas, että pätkittäinen ja häiriöinen ympäristö ei tehnyt mielestäni liikaa hallaa. Tarinaan oli helppo upota hetkeksikin ja helppolukuisuus takasi, että kirjaa luki sujuvasti. Hieman pintapuoliseksi lukeminen jäi, mutta tässä tapauksessa se saattoi olla hyvä. Sillä kun luin kirjan loppuun kotisohvassa kaikessa rauhassa, alkoi kirjan maailma vyöryä ylitse melkoisella voimalla. Jos koko kirja olisi mennyt sohvan nurkassa, olisi se voinut olla liikaa. Nyt väliimme jäi turvallinen etäisyys.

Me emme elä samassa maailmassa kuin te voi toimia vertaistukena, jos lähipiirissä on päihderiippuvainen. Tai kirja voi avata silmiä niille, jotka haluavat nähdä sitä maailmaa, jossa eivät ehkä elä, tai ehkä elävät sittenkin. Sopii luettavaksi pätkissä vaikka bussimatkoilla ja myös kiireen ja miljoonista asioista suhisevan pään kanssa.


Blogattu myös: Ullan luetut kirjat

1 kommentti:

  1. Jouluja! Sellaista tulin sanomaan, että tuu ihmeessä chekkaamaan BFF-lukuhaaste (jos et jo ole), jossa on tarkoituksena lukea kirjoja, joiden yhtenä tärkeänä tekijänä on ystävyys, niin kuin se on meille lukijoillekin!
    https://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html

    Kira Niia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.