perjantai 13. tammikuuta 2017

Hanna Weselius: Alma!


Hanna Weselius: Alma!, Wsoy 2016
Sivut: 210
Päällys: Martti Ruokonen
Kirjastosta

Väitän usein, etten anna paljon painoarvoa kirjallisuuspalkinnoille, mutta lienee syytä päivittää tuota väitettä, sillä Alma! pääsi lukulistalleni puhtaasti siitä systä, että se voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon viime vuonna. Ja onneksi pääsi, sillä pidin kirjasta kovasti.

Alma! on vimmainen feministinen purkaus, jonka keskiössä on Alma Mahler. Hänet muistetaan muusikko Gustav Mahlerin vaimona, vaikka Alma oli itsekin muusikko. Mutta niin naiset usein muistetaan, jonkun vaimoina. Vaan miksi Alma salli sen? Miksi hän lopetti muusikkona (no miehensä tahdosta, mutta oi miksi?) ja tahtoi jäädä muistoihin vain muusikon vaimona? Voi Alma! 

Alman lisäksi kirjassa on tilaa muillekin naisille. On Aino, taiteilija hänkin ja kahden lapsen yksinhuoltaja nyky-Suomessa. Lakimies, joka ajaa naisten asioita. On Nigeriassa siepatut tytöt, joiden lukumäärästä kukaan ei ole varma. On ollut vain joukko tyttöjä, kuka ne olisi laskenut? Vähän vähemmän tilaa on miehille, mutta on sitä heillekin piirun verran. Ytimessä naiseus, naisen asema, naisiin kohdistuva raivo, naiset taiteilijoina, ja ehkä jonkinlainen miesten ruotiminen, sanoisin minä.

Alma! on rönsyilevä ja useaan suuntaan samaan aikaan kurkottava teos. Kirjassa on feminististä raivoa, kulmakarvat kohoamaan saavia kohtauksia, ajatuksia herättäviä huomioita ja syvyyttä. Paljon hienoja lauseita, jos kirja olisi oma, olisi se saattanut olla niitä harvoja, joita alleviivaisin. Kirja jättää jälkeensä kysymyksiä ja lukiessa kulmat ovat kurtussa (tai koholla), kun kaikesta ei tahdo saada otetta. Kunnes ehkä saa ja sitten naurattaa. Vaikka rönsyä riitti, niin minusta kirja kuroi lopussa kaiken kokoon, kuin pakettiin. Pakettia ei ole taputeltu liian tiiviiksi tai siistiksi, mutta se tekee tarinasta tarpeeksi eheän kokonaisuuden, sitoo irrallisia kappaleita yhteen.

Pidin kirjan vimmaisesta, jopa hengästyttävästä ja persoonallisesta kerronnasta. Kun tekstiä luki ajatuksella, antoi jokaiselle huutomerkille, pilkulle ja pilkuttomuudelle (,joka tuntui välillä vain kirjoitusvirheeltä) oman arvonsa, niin tekstin raivosta ja sävyistä sai kunnolla otteen. Tekstiä ei kannata vain läpilukea vaan siihen kannattaa syventyä ja sitä maistella. Irralliset osat ja lauseetkin muodostivat suuria kokonaisuuksia, tai ainakin tässä pienessä päässä suuria ajatuksia.

Pidin siitä, ettei kirja ollu itsestään selvän helppo ja punaisen langan hahmottaminen vaati keskittymistä. Pidin siitä, että kirjassa oli paljon kaikkea pientä (ja isoa!) fiksua, joiden oivaltaminen lisäsi lukunautintoa. Enempää avaamatta ja kenenkään oivaltamisen mahdollisuutta riistämättä totean lyhyesti, että yksi näistä oli lakimies. Toki kirjaa voi tulkita tai olla tulkitsematta mielensä mukaan, mutta itse sain paljon iloa siitä, että kirjaa lukiessa aivot raksuttivat vähän normaalia tiheämmin. Kirjailija tuntui luottavan lukijaansa, ja se tuntui hyvältä. Pidin siitä, että kirjailija tuntui tehneen hyvän taustatyön kirjaansa varten.

Aivan kaikesta en kuitekaan pitänyt tai saanut otetta. Kirjassa on viittauksia, jotka menivät minulta ohi ja siksi tuntuu, että tekstistä jäi vielä paljon ymmärtämättä. Vaikka viittauksia avattiin kirjan lopussa, niin olisi vaatinut uusintaluvun, että olisi saanut niistä kaiken irti. Vieraskieliset pätkät jäivät ymmärtämättä (englantia laskematta). Tässä olisi voinut toimia alaviitteet ja tekstien kääntäminen, mutta se on vain oma henkilökohtainen mieltymykseni. Tai ehkä minun pitäisi olla se nainen, joka olisi sen verran kouluttautunut, että saksan kieli ja historialliset viittaukset setvittäisiin kuin vettä vain? No, en ole.

Alma! on todella, todella paljon merkityksiä täynnä. Se on syvällinen ja fiksu kirja, nerokas. Ehdottomasti palkintonsa ansainnut.


Muissa blogeissa: Kaisa Reetta T., Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa, Luettua elämää, Lukuisa, P. S. Rakastan kirjoja, Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja

15 kommenttia:

  1. Alma! oli tosiaankin vaikuttava kirja, eikä tarjonnut valmiita vastauksia. Lukunautinto juuri siksi. Lakimies oli minustakin suorastaan sankari, mutta pidin kovasti myös Ainosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukunautinto syntyi pitkälti kyllä juuri siitä, ettei valmiita vastauksia (aina) ollut. Toisaalta se vaatii lukijalta paljon.

      En tiedä oliko lakimies sankari, hän tuntui kompastuvan omiin jalkoihinsa, mutta häneen liittyvät jutut olivat mieleeni.

      Poista
  2. Tämä on saanut monta bloggaajaa puolelleen, siksikin jo haluaisin koittaa. Kuulostaa kirjalta joka ihastuttaa tai vihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jakaa mielipiteitä, mutta se on mielestäni yksi piirre, joka tekee kirjasta entistä kiinnostavamman. Kannattaa kokeilla! :)

      Poista
  3. Tämä kyllä kiinnostaa, mutta ehkä sellaisena hetkenä, kun pystyn oikeasti kunnolla paneutumaan lukemaani. Täytyy pitää mielen päällä, sillä vaikuttaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, etkö ole lukenut tätä? Minusta tämä voisi olla hyvinkin sinun kirjasi. Mutta mielestäni vaatii keskittymistä ja asioiden puntarointia, eli ei kannata ainakaan pahimman kiireen ja väsymyksen keskellä napata luettavaksi.

      Poista
  4. Oi, tämä alkoi houkutella! Toivottavasti löydän tämän kirjastosta ensi kerralla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti, sillä tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

      Poista
  5. Kehtaanko tähän nyt mitään edes sanoa. No sanon, että luin ilolla tekstiäsi ja sitä, miten paljon sait irti Almasta! Oma kokemukseni oli haaleampi, vaikka niin olisin toivonut sen kohoavan korkealle. Kieli teoksessa on erinomaista, paikoin suorastaan uudistavaa ja tietyt metaforat oli tosi isoja ja puhuttelevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No miksei kehtaisi! Tämä kirja jakaa mielipiteitä, ja minusta se on aina kiehtova piirre kirjassa. Muistelinkin, ettet lämmennyt tälle, mutta eihän kaikki kirjat voi olla kaikille. Mutta ymmärrän harmistuksen, kun toivoisi pitävänsä jostain kirjasta ja tavallaan ehkä saa kiinnikin siitä hienoudesta, mutta sitten se vain kunnolla kolahda sinne omalle henkilökohtaiselle alueelle.

      Poista
  6. Wau miten hienosti täsät kirjoitit!!! (3 huutomerkkiä)

    Tuo muuten oli niin totta, se että kirjan syvin olemus avautui pikkuhiljaa; tuntuu että tämä kestäisi vielä toisenkin lukukerran ja silloin teoksesta avautuisi jälleen hiukan uudella tavalla. Tämä kirja ei tyhjene!

    Otan tästä linkin omaan postaukseeni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kaisa!

      Tämä kestäisi ja jopa vaatisi sen toisen lukukerran. Minusta tässä olisi ainesta kirjaksi, joka kestää aikaa ja analysointia vuosi toisensa jälkeen.

      Poista
  7. Sait kyllä innostumaan tästä kirjasta ihan hurjasti, valitettavasti kirjaston varausjonot ovat jäätävän pitkät (yli 800 ennen mua...). Mutta tähän aion kyllä tarttua, kunhan se tielleni tulee! Luen just vuoden 2015 Hesarin palkinnon voittajaa Rakkaudenhirviötä, jossa on myös aika vahvoja feministisiä teemoja. Alkaa tämä palkinto ainakin kiinnostamaan koko ajan enemmän! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 800?! No huh huh. Kiva, että kirja kiinnostaa, mutta ei niin kiva odotella... Toivottavasti ei kuitenkaan kovin kauan mene, että pääset tämän lukemaan!

      Rakkaudenhirviö on mulla lukulistalla, mutta saas nähdä koska ehdin lukea. Ja joo, palkinto on pompannut ihan kivasti esiin nyt, kun sen kautta on pongannut kivoja kirjoja.

      Poista
  8. Pidin Almasta!, mutta tunteeni ja innostukseni lukemisen laimeni pian lukemisen jälkeen Pidin silti hyvänä asiana, että luin kirjan.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.