keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Jessica Schiefauer: Ester & Isak


Jessica Schiefauer: Ester & Isak, Karisto 2016
Suomentanut: Säde Loponen
Sivut: 279
Kansi: Mari Villanen
Alkuteos: När hundarna kommer
Kirjastosta

Ester & Isak on ensimmäinen lukemani kirja vuonna 2017. Ei kirjapinoni kirkkain tähti, mutta lopulta näköjään se, joka potkaisi lukujumin auki. Olen nimittäin tammikuussa aloittanut valehtelematta, mutta parilla kirjalla liioitellusti, lukea kymmentä kirjaa, joista yhtäkään en ole jaksanut. Useamman kohdalla olen luovuttanut jo ensimmäisellä sivulla. Kun ei nappaa, niin ei nappaa. Lopulta pakotin itseni lukemaan tätä kirjaa, väkisin keskityin ja tahkosin muutaman sivun, seuraavaksi luin kirjaa unettomana yönä ja seuraavana päivänä loppuun ihan vain, jotta saisin edes yhden kirjan luettua ja voisin tuulettaa suurta saavutustani. Vuoden ensimmäinen kirja luettu, tälle voisi nostaa maljan. Tai ainakin hieman kohottaa kahvikuppia ja samalla suupieltä hymyyn.

Ester & Isak on nuortenkirja, joka kertoo kahdesta asiasta. Keskiössä on Esterin ja Isakin ensimmäinen, joskin kipeä ja vaikea rakkaussuhde, joka leimahtaa ensin liekkeihin, haalenee sitten, kuljeskelee koukeroisesti kun toinen haluaisi ja toinen ei, syttyy uudelleen ja kulkee vääjäämättä kohti loppua, vaan en kerro, onko loppu onnellinen vai onneton. Keskiössä on myös väkivalta, järjetön ja tappava väkivalta. Väkivalta joka tuottaa nautintoa, väkivalta, jonka seurauksena on kuolema, ja väkivallan kierre. Niin sitä sanotaan, väkivallasta seuraa väkivaltaa.

Kirjailija kertoo loppusanoissaan pohtineensa väkivaltaa ja kirja on pohdintojen tulos. Se ei ole tositarina, mutta ei valhettakaan, hän sanoo. Kirjaan on lainattu useista todellisista tapahtumista. Tätä vasten kun kirjaa tarkastelee, se tuntuu vaikuttavammalta kuin se ehkä muuten olisi. Jos tämä olisi vain pläjäys fiktiota, se ei välttämättä tuntuisi miltään, mutta todellisia tapahtumia peilaten se luo kirjalle enemmän merkitystä. Tässä kirjassa on pala totuutta, pala oikeaa elämää. Ymmärrän miksi kirja on kirjoitettu, sillä aihe on selkeästi kirjailijalle tärkeä. Mutta onko se sitä lukijalle?

Nuoremmalle lukijalle varmasti. Palaan taas tähän samaan hokemaan, jota käytän kun kirjoitan nuortenkirjoista, mutta tässä on hyvä ja tärkeä kirja nuorelle. Vanhempi lukija kun on saattanut lukea samankaltaisia kirjoja jo useamman, jolloin kirja ei tarjoa kovin paljon uutta. Kirja käsittelee ensirakkauteen liittyviä tunteita, niitä ihania, mutta myös vaikeita ja ikäviäkin. Kirja käsittelee väkivaltaa. Käsittämätöntä ja silti jotenkin niin tuttua väkivaltaa. Kirja nostaa esiin miten olla tukena toiselle, mikä riittää ja mikä on jo liikaa. Se nostaa esiin elämän pieniä järjettömiä hetkiä ja pelkoja. Kirja on kuin palasia hetkistä, jotka rikkovat ihmistä ja tekevät kipeää. Eikä mikään kuitenkaan ole niin mustaa, tai joskus on, mutta tässä kirjassa tunnelin päässä on myös valoa ja matkallakin pieniä tuikkuja. Asiat eivät ole mustavalkoisia, eivätkä vain synkkiä.

Minusta tässä oli yhdeksi kirjaksi aika paljon tavaraa. Kirjassa on nuorten sirpaleimainen ensirakkaus, koko rakkaustarinan kaari kaikkine muhkuroineen, mistä voisi jo kirjoittaa yhden kirjan. Kohti väkivaltaa syöksyvästä nuoresta ja tappamisesta voisi kirjoittaa toisen. Tavallaan kirjan moniulotteisuus on ilahduttavaa, ei jauheta vain yhtä ja samaa. Mutta tässä tapauksessa molemmat aiheet olivat raskaita, eivätkä suinkaan tasapainottaneet toisiaan niin, että toinen olisi tuonut kepeyttä ja toinen syvyyttä, vaan molemmat aiheet painoivat lukijan aika syvälle pinnan alle, tarjosivat kunnon syöksyn syvälle ihmisen pimeyteen. Kummatkin aiheet olisivat jo yksinään vaatineet käsittelyä, pureskelua ja ajattelua, mutta nyt sitä kaikkea on kaksinverroin. Samalla aiheet söivät toisiaan, kun molempiin ei riittänyt yhtä paljon paukkuja lukijalta. Kirja tuntui vyöryvän lukijan yli tarjoten enemmän kuin jaksoi ottaa vastaan.

Sanoin, ettei tämä ollut kirjapinoni kirkkain tähti, mutta olen iloinen, että näin puoliväkisin luettu kirja onnistui kuitenkin herättämään paljon ajatuksia ja koskettamaan. Olisin ehkä kaivannut synkän kuukauteni keskellä jotain kepeämpää, mutta toisaalta joskus muiden murheissa rypeminen herättelee siihen, miten hyvin omat asiat ovat. Tosin, no jaa, tämä kirja taisi talloa omaa mielialaani vähän vielä alemmas, mutta se herätti myös kiinnostukseni lukea enemmän ruotsalaisia nuortenkirjoja ja lämmitteli seuraavaa kirjaa varten, ehkä se rullaa jo vähän paremmin.

Ester & Isak on hyvä nuortenkirja sinulle, joka et kaipaa kevyttä höttöä, vaan vakavampien aiheiden käsittelyä ja kestät synkkiä sävyjä. Mielestäni kirja erottuu monista muista nuortenkirjoista edukseen älykkyydellään ja syvyydellään.

Jessica Schiefauer on voittanut Ruotsin lasten- ja nuortenkirjapalkinnon Augustin kahdesti. Vuonna 2011 nuortenromaanillaan Pojat ja vuonna 2015 nuortenromaanilla Ester & Isak.


4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, tässä oli kyllä paljon tavaraa. Kuitenkin,tämä teki minuun hirvittävän suuren vaikutuksen ja muistan lukurunnelmat hyvin vieläkin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vahva kirja. Mutta minun oli vähän vaikea saada otetta, kun oli niin paljon kaikkea, ettei oikein tiennyt mihin syventyä. Mutta ehdottomasti hyvä nuortenkirja.

      Poista
  2. Onpas meillä ollut samanlainen alkuvuosi! Minäkään en ole saanut luettua yhtään romaania loppuun, ennen kuin tartuin tähän. Ja ei, minustakaan tämä ei ollut mikään täydellinen, mutta silti sen verran koukuttava, että tuli luettua aika nopeasti loppuun.

    Tosi paljon tässä kyllä on tavaraa, enkä näin nopeasti lukemisen jälkeen ole oikein vakuuttunut siitä, että kaikki oli ihan tarpeellista. (Mitä ne koiratkin oikein symboloivat?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, no onpas hyvä sattuma! :D

      Minustakin tässä oli jo liikaa kaikkea, koska oli niin vaikea syventyä mihinkään, kun oli niin paljon kaikkea. Minä ajattelin niiden koirien symboloivan jotenkin sitä väkivaltaa. Yhtä koiraahan kidutettiin, ja sitten olivat nämä vahtikoirat. Ja koirista kuitenkin pidettiin huolta ja tärkeinä. No, tämä saattaa olla aika yksinkertainen ajatuskaavio, mutta muuta en oikein keksinyt...

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.