tiistai 3. tammikuuta 2017

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi



J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne : Harry Potter ja kirottu lapsi, Tammi 2016
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Sivut: 446
Alkuteos: Harry Potter and the Cursed Child 2016 
Omasta hyllystä

Minulle Harry Potter on pyhä. Kun puhutaan Pottereista, kiepautan kuvitteellista nutturaani vähän tiukemmalle ja kertaan säännöt, joilla Potteria tulee kunnioittaa. Potterit ovat yhtä kuin seitsemän Rowlingin kirjoittamaa romaania, piste. Seitsemän romaania ovat se ainoa aito oikea ydin, elokuvat menettelevät painiessaan täysin eri sarjassa, mutta kaikki muu niiden ympärillä saa aina ensin ihokarvat pystyyn, kuin vaaran kohdatessa, ja asioita täytyy punnita kunnolla. Rikkooko tämä ydintä? Onko tämä Rowlingin käsialaa? Fanfictionilta olen sulkenut silmäni täysin. Ei ole helppoa Potter-fanin elämä.

Harry Potter ja kirottu lapsi
aiheutti ensin vastareaktion, että ei. Ei jatkoa Pottereille, ellei se ole Rowlingin kirjoittama romaani. Siitä en jousta. Harry Potter ja kirottu lapsi on osittain Rowlingin, mutta se ei kuitenkaan täytä kriteereitä. Ajatukseni oli, että en lue, koska en halua vahingoittaa maailmaa, jonka seitsemän romaania muodostavat. Mielestäni sinne ei sovi sohia muun kuin Rowlingin, ainakaan missään virallisissa yhteyksissä.


Mutta näköjään vahvinkin murtuu, joustaa ja taipuu, antaa periksi niin railakkaasti, että päätyy ostamaan kirjan omaksi joululomalle. Kun takkia käännetään, sitä käännetään sitten kunnolla. Vielä parempi on, jos takki vaihdetaan kokonaan uuteen. Entinen Potter-fani-Katri häpeää jossain nurkassa, nyt puhaltavat uudet tuulet.

Olen sitä onnekasta sukupolvea, joka on saanut kasvaa lapsesta vähän vanhemmaksi lapseksi Harryn, Ronin ja Hermionen seurassa. Olen sitä onnetonta sukupolvea, joka on joutunut vuosia odottamaan lähes turhaan jatkoa Pottereille. Ja sitten se jatko lätkäistiin käteen näin. Jotain pyhää romutettiin. (Kunnes uteliaisuus voitti.)

Harry Potter ja kirottu lapsi on näytelmä, ei romaani. Näytelmä sijoittuu aikaan, jossa Harry, Ron ja Hermione ovat aikuisia ja heidän lapsensa käyvät Tylypahkaa. Ja jos Tylypahkassa kaikki menisi mutkattomasti, eihän se olisi Tylypahka lainkaan, ja niinpä nyt on lasten aika seikkailla - vaikka eivät seikkailulta välty vanhemmatkaan velhot ja noidat. Seikkailua, ystävyyttä, romantiikkaa ja ajankääntäjä aivan väärissä käsissä, siinä on tarinan ydin.

Ajattelin, että teos olisi haastava lukea, sillä en ole tottunut lukemaan näytelmiä. Mutta näköjään kun on lukenut paljon, niin nopeasti sitä tottuu itselleen vieraampaankin tekstilajiin. Muutaman sivun jälkeen unohdin lukevani ja luin kirjan ahmimisvauhtia muutamassa tunnissa. Vaikka tarina rakentuu dialogin varaan, ja kaikenlainen kuvailu jää pois, se ei oikeastaan haittaa. Tarina heräsi voimakkaasti eloon, ja sitä vahvisti tietenkin se, että tarina sijoittui niin tuttuun maailmaan ja maisemaan. Ei kenenkään tarvinnu kertoa miltä Tylypahka näyttää - tiedän sen jo!

Yllätyksekseni pidin tarinasta. Pidin tästä paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut pitäväni. Taisin olla niin valmis pettymään, että ainoa vaihtoehto oli yllättyä positiivisesti. Tarina oli hyvä, vaikka teatteriin sopiva viihteellisyys tuntui välillä yliampuvalta, muutamat jutut eivät täysin istuneet taikamaailman sääntöihin ja yksi juttu oli todella too much kaikkien mittapuiden mukaan. Mutta tarina oli yllättävän hyvä ottaen huomioon suhteeni aiempiin Pottereihin ja tiukkapipoisen suhtautumiseni.

Ei tämä Rowlingin kirjoittamaa romaania voittaisi ikinä. Salaa toivon, että Rowling sen romaanin vielä joskus kirjoittaa. Mutta kyllä se tarina näinkin voisi jatkua. Ehkä. Ajattelen tätä kohtuullisen hyvänä vaihtoehtona sille, miten tarina voisi jatkua.


Miten muiden Potter-fanien on käynyt? Oletteko lukeneet vai jätättekö lukematta?

 


13 kommenttia:

  1. Minulla oli aika samanlainen suhtautuminen aluksi kuin sinullakin. Olin ihan varma, etten tästä pitäisi, mutta niin vaan sitten yllätyinkin positiivisesti. Mielestäni se, että kirja oli näytelmä, helpotti jotenkin siihen suhtautumista täysin erillisenä osana, sillä aloitin kirjaa sillä mielellä, että vaikka se olisi huono, en halua antaa sen muokata ajatuksiani alkuperäisestä sarjasta. (selitinköhän nyt tarpeeksi epäselvästi..? :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, taisin ymmärtää! Ja mulla oli ehkä vähän sama suhtautumistapa, että koska tämä oli näytelmä, en pitänyt tätä niin vakavana jatkona, kuin jos tämä olisi ollut romaani. Etenkin jos tämä olisi ollut jonkun muun kuin Rowlingin kirjoittama romaani.

      Poista
  2. Kun kuulin tämän tulevan myös kirjana, ajattelin heti, että ei, ei kiinnosta. Sitten kun kirja tuli ja koska en ollut päättänyt sitä lukea, luin ja katsoin spoilattuja arvioita ja ne vahvistivat päätöstäni, että en todellakaan tule lukemaan, vaikutti niin naurettavalta :D Vaikka olen lukenut myös positiivisia juttuja, niin kuin tämä sinun arviosi, en siltikään lämpene. Harry Potter päättykööt mielessäni seiskan loppuun, ehkä jopa ennen sen viimeistä lukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä ymmärrän sua! Luin itsekin spoilereita ja mainintoja kirjan epäkohdista, ja olin varma, etten lue. Ja tarina ei todellakaan ole sellainen, mitä odottaisi tai ehkä edes toivoisi. Mutta omalla kohdallani se skeptisyys taisi toimia, kun tarinasta kuitenkin kohtalaisen paljon pidin.

      Poista
  3. Minulla ei vanhana Potter-fanina herännyt minkäänlaisia vastustuksen tuntemuksia, vaan odotin kiinnostuneena näytelmäkäsikirjoitusta. En ole erityisemmin halunnut Rowlingin kirjoittavan romaania seitsemännen kirjan jatkoksi ja siksi tämä tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tietysti asiaa helpotti sekin, että ostin heti liput Lontoon näytelmään samalle viikolle, kun käsikirjoituskin ilmestyi (englanniksi siis), joten tiesin, että koen käsikirjoituksen myös siinä ympäristössä missä se on tarkoitettukin. The Cursed Child ei tarinana ole virheetön, mutta se toimii ja lavalla vieläpä loistavasti. Pidin käsikirjoituksesta, mutta rakastin näytelmää. Kyllä se niin vain on, ettei se fanius mihinkään katoa vuosien saatossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että jollakin tämä on toiminut noinkin hyvin! Minulle kyllä kelpaisi Rowlingin kirjoittama romaani, jatkoksi tai esimerkiksi aikaan ennen Harry Potteria. Mjuu, sen kyllä lukisin!

      Uskon, että tämä toimii näytelmänä paremmin kuin näin luettuna tekstinä. Mutta onhan tässä tosiaan naurettavuuksia ja virheitä aika paljon...

      Poista
  4. Hah haa, valoit minuun juuri hiukan toivoa. Ehkäpä uskallankin jossain välissä tarttua tähän ja kohdata pelkoni, että tarina on ihan kökkö. Näytelmäversion en oleta olevan ongelma, mielikuvitusta riittää ja taikamaailma on tuttu ja rakas. Oikeasti pelkään, että en hyväksy sitä, että tarina jatkuu sillä tavalla kuin se kirjassa jatkuu. Katsotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kuten kirjoitin, minä ajattelen tätä yhtenä mahdollisena vaihtoehtoisena jatkona, en suinkaan ainoana oikeana. Ehkä sellaisella suhtautumisella voi pelastaa jotain :D

      Poista
  5. Tämähän oli melkein kuin minun näppäimistöltäni. Kävinkin juuri julkaisemassa tästä jo aikaisemmin kirjoittamani fiilikset ja tulin nyt lukemaan tämän sinun ja paljon samoja fiiliksiä. Potter on pyhä myös minulle, mutta tämä oli silti hyvää jatkoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ok jatkoksi. Olisi voinut olla huonompikin. Pitääkin lukea arviosi jahka ehdin syventyä taas enemmän muiden blogeihin :)

      Poista
  6. "Minulle Harry Potter on pyhä. Kun puhutaan Pottereista, kiepautan kuvitteellista nutturaani vähän tiukemmalle ja kertaan säännöt, joilla Potteria tulee kunnioittaa. Potterit ovat yhtä kuin seitsemän Rowlingin kirjoittamaa romaania, piste."

    Siis juurikin näin! Ja oma nutturani taitaa olla vielä enemmän tiukemmalla koska olen päättänyt jättää tämän kirjan lukematta. Olen lukenut tästä aika ristiriitaisia arvioita ja täytyy rehellisesti myöntää että en uskalla ottaa riskiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Rowlingilla on valta sanoa sanansa tähän "pyhyyteen" ja on sanonutkin. Minulla on jotenkin luottamus häneen, että hän tietää rajat, mitkä sarjalleen sallii. Mutta jokaisella lukijalla on tietysti oikeus pitää nuttura niin tiukalla kuin haluaa, eikä kirjailijan ratkaisuja tarvi hyväksyä. Itsellänikin on yksi suuri asia hampaankolossa pääsarjasta (liittyy Snapeen), mutta sille ei voi mitään. Rowling on suvaitsevaisempi ihminen kuin minä :)

      Poista
    2. Jenni, ymmärrän hyvin! Minulla uteliaisuus voitti, mutta vaati se melkoisia ponnistuksia ;)

      Raija, toki Rowling saa tehdä sarjallaan mitä vain eikä kaiken tarvitse kaikkia miellyttää. Ehkä kuitenkin itse mieluummin olisin lukenut Rowlingin itsensä yksin kirjoittaman tarinan. Ja onhan pääsarjassakin juttuja, jotka voisivat olla toisin, mutta no, eivät ole ja sillä mennään ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.