lauantai 28. tammikuuta 2017

Rainbow Rowell: Fangirl

 
Rainbow Rowell: Fangirl
1. kerran julkaissut Yhdysvalloissa St. Martin Press 2013
1. kerran julkaissut Briteissä Macmillan Chikdren's Books 2014
Ulkoasun suunnitellut Anna Gorovoy
Sivut: 459 + ekstrat lopussa

Fangirl pelasti tammikuuni. Se oli kaipaamani comfort book, jonka lukeminen oli lohdullista ja piristävää. Kirjaa lukiessa nauratti, kirjan suloisuus kipristi vatsassa ja välillä vatsasta sieppasi kirjan kaihoisuus. Kirjaa lukiessa valvoi vähän liian myöhään, koska eihän sitä malttanut laskea käsistään, vaan sen halusi lukea heti. Ja samalla säästellä loputtomiin. Onnekseni olen hidas lukemaan englanniksi, niin kirjasta riitti iloa useammaksi päiväksi.

Fangirl on sitä itseään - teinidraamaa. Mutta ei aivan perinteisimmästä näkökulmasta, ja ilman niitä liiankin tutuksi tulleita kliseitä. Fangirl kertoo kaksosista, Cathista ja Wrenistä, jotka aloittavat opiskelun collegessa. Kaiken uuden edessä he seisovat kuin yhteen hitsattu pari, tai niin heidän ehkä pitäisi seistä, mutta Wren ilmoittaakin, ettei ole toivonut Cathia huonetoverikseen. Wrenille, joka on ulospäin suuntaunut ja kuin kala vedessä missä vain, college on suuri, ihana seikkailu. Cathille se kaikki on kuin isku palleaan. Cath viettää mieluiten aikaa yksin, tai siskonsa kanssa, ja sukeltaa fiktiiviseen maailmaan kirjoittamalla nettiin erittäin suosittua fanfictionia (suomeksi käännettynä kuulostaa höpöltä - fanifiktio). Se on Cathille pakkomielle, pakotie, suurempaa kuin elämä, ja sitä se oli joskus Wrenillekin. Vaan ei enää.

Kun siskosten tiet erkanevat, ne todellakin erkanevat. Wren ei vietä aikaansa Cathin kanssa kuten ennen, vaan hän viihtyy huonetoverinsa kanssa bilettäen. Cath hautautuu omaan huoneeseensa fanfictionia kirjoittamaan nörttipaidoissaan. Cathille college on haaste, kampukselta hän oppii tuntemaan vain muutaman paikan ja muista opiskelijoista ei juuri ketään, vain huonetoverinsa Reaganiin, joka on onneksi usein poissa, ja tämän poikaystävän Levin. Niin ja sitten on Nick, joka on samalla luovan kirjoittamisen kurssilla.

Vaikka Fangirl on suloinen sekoitus monen nuoren elämään kuuluvista elementeistä kun collegesta, ihastumisista, bileistä, ryyppäämisestä ja seksistä, niin siinä on muutakin. Cathin ja Wrenin lapsuus ei ole ollut ruusuisin, ja jo kirjan alussa käy selväksi, että kaksoset ovat huolissaan yksin jäävästä isästään. Wrenilläkin menee aika lujaa, eikä sotkuilta välty edes Cath. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään nyyhkytarina, vaan realistinen ja toiveikas kaikin puolin. Fanfictio ja sen tapainen fanikulttuuri romaanissa oli ihanan tuoretta ja erilaista, enpä ole itse aiemmin tainnut lukea vastaavaa.

Ja voi, olisipa kirjallisuudessa enemmän tuollaisia Kat... siis Cathin kaltaisia hahmoja. Omissa oloissaan viihtyviä, ei niin smoothisti aina muiden seassa liikuskelevia ja fiktioon pakenevia hahmoja. Mutta ilman, että hahmon täytyy olla täydellisen intovertti, todella erikoinen tai jotenkin supernolo. Cath viihtyy omissa oloissaan kyllä, mutta kaipaa useita samoja asioita kuin muutkin. Eikä omissa oloissa viihtyminen tarkoita, etteikö viihtyisi muidenkin kanssa.

Fangirl ei sorru nuortenkirjojen tyypillisimpiin kliseisiin. Hahmot eivät ole vain mustavalkoisia, elämä ei ole vain mustavalkoista, ja perinteiset kolmiodraamatkin loistavat poissaolollaan - ah miten virkistävää. Collegeen mennessä monen nuoren elämässä on ehtinyt tapahtua monia asioita ja se myös näkyy. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla ja elää. Tarina tuntuikin niin aidolta, että kun oli viettänyt Cathin kanssa monta päivää, niin on mahdoton ajatella, etteikö tämä kaikki olisi totta.

Ihastuin Rainbow Rowelliin Eleanor & Parkin myötä. Tuolloin harmittelin kovasti kun kirjaa ei oltu suomennettu, ja ehkä joku kuuli tämän voivottelun, sillä kirja löytyy nykyään suomeksi! Itse ostin sen heti ilmestymisen jälkeen pikkusiskolleni lahjaksi. Mutta Fangirl todellakin vakuutti, että Rainbow Rowell osaa kirjoittaa hyvin ja aidosti nuorten elämästä. Nyt olen pöyristynyt, ettei tätä ole suomennettu. Rainbow Rowell päihittää kevyesti John Greenit ja muut ei-nyt-juuri-mieleeni-tulevat kirjailijat, jotka yrittävät kirjoittaa nuorten elämästä, mutta tekevät sen jotenkin ihan överisti.

Kirjaa lukiessa ajattelin, että ollapa kahdeksantoista! Ja luojan kiitos onneksi ei! Olen useammassa postauksessani tuonut esiin ajatuksen, miten koen monet nuortenkirjat itselleni liian lapsellisiksi. Viisitoistavuotiaiden elämästä lukeminen ei enää vain kiinnosta. En tiedä kiinnostiko se edes silloin kun olin itse sen ikäinen. Mutta nämä niin sanotut young adult books (ya-books, opin lyhenteen hetki sitten!), joissa hahmot ovat lähempänä omaa ikää (kröhöm, onhan se nyt paljon, että hahmo on vain kymmenisen vuotta nuorempi eikä sentään kolmetoista), uppoavat kyllä. Ne tuovat oman nuoruuden elävästi mieleen ja niissä on elementtejä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

Tässä on kirja, jonka jokaisen oman elämänsä Cathin kannattaisi lukea. Ja jos Skam on jo katsottu ja sen jättämää tyhjiötä haluaa paikkailla, niin tämä ei varmastikaan ole huono vaihtoehto.

Valitettavasti kirjaa ei tosiaan löydy suomeksi, vielä, mutta toivottavasti se suomennetaan. Kyllä kirjan luetuksi saa vähän heikommallakin englannilla (trust me, oma englantini ei ole vahvimmasta päästä). Mutta jos englanniksi lukeminen tuntuu ihan mahdottomalta, niin älä kuitenkaan jätä välistä kirjailijan toista teosta Eleanor & Parkia, joka on suomennettu. Tarina on todella koskettava.

Kiitos Fangirl, että toit valoa ja lohtua tähän surkeaan ja synkkään tammikuuhun!

6 kommenttia:

  1. Fangirl oli ihana <3 suomennettaisiinpa se! Tekisi älyttömästi mieli lukea uudestaan! Ehkä tähän Fangirlin nälkään voisin vihdoin lukea Eleanor & Parkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli tai on! Toivottavasti tämä suomennetaan, että yhä useamman olisi mahdollista lukea se.

      Mitä, etkö ole vielä lukenut E&P:tä? Sitten äkkiä lukemaan!

      Poista
  2. Pitääpä ehkä lukea englanniksi. Eleanor & Park on myös lukematta, ehkä senkin aika vielä tulee :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat kannattaa ehdottomasti lukea! :)

      Poista
  3. Haha olipa jotenkin sulonen postaus :D Minä en ole Fangirliä vielä lukenut, mutta viimeistään tuo maininta Skamin jättämästä tyhjiöstä vakuuttaa :D Eli kaippa tämä täytyy lukaista vielä piakkoin. Olen sitä jotenkin miettinytkin jo kauan aikaa, mutta jotenkin ya ei ole ikinä ensimmäisenä listalla, vaikka silti aina nautinkin niiden parissa. Niiden pariin on niin kiva heittäytyä, ja kai sitä vähän aina nuortuu mieleltään kun niitä lukee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no kiitos! :D Tämä kannattaa lukea, ja uskon, että pitäisit. Ei minullakaan nämä ya-kirjat kovin korkealla ole, mutta viihdyttäviä ja kepeitä kirjoja kaivatessa aivan loistavia! Nuori mieli on hyvä.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.