perjantai 17. helmikuuta 2017

Arnaldur Indriðason: Mestaruusottelu, Reykjavikin yöt & Varjojen kujat


Olen pian vuoden verran hokenut fraasia "en lue dekkareita, mutta..." ja se mutta on islantilainen Arnaldur Indriðason. Viime vuoden maaliskuussa hurahdin Islantiin ja etsin käsiini islantilaista kirjallisuutta en-niin-kovin-hyvällä menestyksellä ja päädyin lukemaan islantilaisia dekkareita. Ihan sama mitä se on, jos se on islantilaista, saattoi joku pakkomielteestä kärsivä sanoa. Alle vuoden sisällä olen lukenut itselleni siis täysin epätyypillisesti kaksitoista dekkaria - en ole tainnut koko aiemman elämäni aikana lukea yhtä montaa dekkaria - ja pohtinut, että olisikohan pian aika varata se matka? Saattaisi ainakin olla tervehenkisempi vaihtoehto kuin vain lukea silmät kiiluen islantilaisista murhista.

Arnaldurin dekkarit ovat kohtalaisen hyviä omassa genressään, mitä nyt kröhöm vähäisellä tuntemuksellani uskallan sanoa, mutta itselleni niiden kantava voima on ollut ja on Islanti. Islantilaiset murhat, mikä ihana tekosyy. Kirjat ovat kurkistusikkunani maahan, josta muuten tuntuu olevan vaikea saada irti mitään aitoa. (Niin, nämä dekkarithan ovatkin todella aitoja kuvatessaan lukuisia rikoksia ja murhia tapahtuvan maassa, jossa niitä on oikeasti harvinaisen vähän...)

Dekkareina näissä on oma imunsa. Arnaldur ei mässäile raakuuksilla vaan kirjojen jännite on enemmän psykologista ja keskiössä ovat tarinat tapausten takana, mikä näköjään toimii minulla. Pidän kirjojen synkkyydestä, lohduttomuudesta, ja lakonisen toteavasta kerronnasta. Arnaldurin kirjoissa historia on yleensä kuvattu todellisena, esimerkiksi Mestaruusottelussa käydään 1972 shakin maailmanmestaruusottelu, joka pelattiin oikeasti samana vuonna Islannissa. Arnaldur nostaa tärkeitä aiheita kirjojen keskiöön, kuten Reykjavikin yössä kodittomat alkoholistit ja muut "laitapuolen kulkijat", joiden ihmisarvo tuntuu olevan pyöreä nolla. Jos joku heistä kuolee, siitä ei synny tapausta, koska ketään ei vaan kiinnosta. Kirjoissa on myös paljon vivahteita ja viittauksia, joita ei kuitenkaan sanota ääneen, vaan ne voi lukea rivien välistä. Arnaldurin tyyli tuoda erilaisia aiheita dekkareihinsa on mielestäni huomaamaton ja toimiva. Tosin siinä, missä osa näistä aiheista on mieleeni, niin joissakin teoksissa tuntuu paistavan läpi ajatusmaailma, jota en allekirjoita. Välillä mietin, onko se kirjailijan vai heijasteleeko jotain islantilaisuudesta? Hmm. 

Arnaldurin dekkareiden taso vaihtelee. Jotkut ovat oikein hyviä, syvällisiä, jännittäviä ja niin koukuttavia, että olen lukenut niitä pitkin öitä nukkumisen sijaan. Toiset taas ovat aika kehnoja, kuin haaleaa kaurapuuroa, josta maistuu läpi rahastus. Kaikki ontuu, mutta julkaistaan silti, koska kirjailija on jo lunastanut paikkansa ja kirja myy tasosta viis. Ja niinhän ne tekevät. Tai no, ainakin itse olen lukenut näitä ahmien täysin tietoisena siitä, ettei tässä nyt mitään mestariteosta olla lautaselle asettelemassa.

Vaikka pidän Arnaldurin teoksista ja aion varmasti lukea uusimman suomennoksen ja mahdollisesti sen jälkeen tulevat myös, niin no, eivät nämä nyt vain kovin suurta kirjallisuutta ole. Juuri ja juuri räpiköivät siinä keskinkertaisen kirjallisuuden janalla. Ihan kiva lukea, mutta yleensä silloin, kun oma keskittymiskyky ei riitä siihen parempaan kirjallisuuteen. Arnaldurin dekkarit ovat vähän kuin kuppi hyvää teetä, joka tekee olosta lämpimän ja mukavan, mutta jonka jälkeen kuitenkin tekee mieli vielä juoda kuppi kahvia. Teelle on aikansa ja paikkansa, mutta päivän kohokohta on silti se kahvi, joka päräyttää.

Jotain kirjoista kertonee sekin, etten näe mitään syytä kirjoittaa näistä kaikista erikseen ajatuksiani, no, koska ajatukseni ovat melko identtisiä jokaisen dekkarin kohdalla. Ihan hyvä, luki mielellään, ei muuta sanottavaa, next! Mestaruusottelun luin joulukuussa, mutta jäin odottamaan, että luen vielä osan tai kaksi, ja bloggaan sitten kaikista yhdessä. Nyt hädin tuskin muistan mitä teoksessa tapahtui.

Nurinastani huolimatta Arnaldurilla on paikka, nykyään melko suuri sellainen, henkilökohtaisella kirjallisuuden kentälläni. Olipa luvassa se haalea kaurapuuro tai lohduton fiilis loputtoman harmaan sateen siivittämänä, niin näitä on luettu ja näitä tullaan lukemaan tässä taloudessa niin kauan kuin luettavaa riittää. Entinen dekkarin kaihtaja on nykyään varovaisen utelias, ainakin mitä islantilaisiin dekkareihin tulee.

 


Arnaldur Indriðason: Mestaruusottelu, Blue Moon 2013
Suom. Seija Holopainen
Alkuteos: Einvígið 2011

Reykjavikin yöt, Blue Moon 2014
Suom. Marjakaisa Matthíasson
Alkuteos: Reykjavíkurnætur 2012


Varjojen kujat, Blue Moon 2015
Suom. Seija Holopainen
Alkuteos: Skuggasund 2014

5 kommenttia:

  1. Sano silti, mikä noista on paras? Mäkin olen vähän hurahtanut Islantiin, voisin lukea, mutta en välttämättä just sitä kaurapuurokirjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. No, kyllä näistä parhaimmat ovat ne alkupään teokset kuten Räme, Haudanhiljaista tai vaikka Mies järvessä mielestäni. Talvikaupunki ja nyt tämä Varjojen kujat ovat myös olleet eniten omaan makuuni. Mielestäni niissä myös Islanti pääsee vahvasti esiin. Varjojen kujissa on muuten eri poliisit kuin aiemmissa teoksissa.

      Poista
    2. Ok, pistän korvan taakse.

      Poista
  2. Minulle Indriðason ei ole kolahtanut, mutta tunnistan tuon tunteen, että juuri jonkun dekkarisarjan pariin tulee hakeuduttua, kun kaipaa tietynlaista, rentouttavaa mutta ei niin vaativaa luettavaa. Minulla semmoinen tuttu ja hyvä sarja on ollut Ian Rankinin Rebus-sarja ja Christien dekkaritkin ovat taattua tavaraa. Onneksi mukavaa luettavaa löytyy moneen vireystilaan, aina kun ei jaksa paneutua niihin maailmankirjallisuuden valioihin tai älyllisesti haastaviin tapauksiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kyllä minulla näissä kantava teema on Islanti, jos nämä eivät sinne sijoittuisi, niin en olisi lukenut yhtäkään :D Christieltä olen lukenut pari dekkaria, ja ne ovat kyllä ollaat ihan hyviä.

      Jep, aina ei jaksa lukea sellaisia mannerta tärisyttäviä teoksia. Onneksi tarjolla on muutakin haha :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.