sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä


Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, Otava 2017
Suomentanut: Sari Karhulahti
Sivut: 45
Alkuteos: We Should All Be Feminists 2012, 2014.
Kirjastosta

Kaunista Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Tämä onkin oivallinen päivä puhua feminismistä ja toki kirjablogille uskollisesti kirjan kautta, eli käsittelyssä on Chimamanda Ngozi Adichien esseestä kirjaksi taiteltu Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Tässä on teos, joka on herättänyt melkoisesti kohua, sillä kirjaa on jaettu Ruotsin puolella kaikille 9.-luokkalaisille ja nyt sama pitäisi tehdä täällä meillä Suomessa. Muutama on tästä vetänyt tietenkin melkoisen herneen nenäänsä. Veikkaisin, että kirjaa lukematta. Veikkaisin, että ymmärtämättä mitä feminismi tarkoittaa.

Minä olen feministi. Ja kyllä, meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Miksi? Miksi ei kutsuta itseämme vain ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustajiksi? Siihen vastaa Adichie esseessään, mutta minä vastaan myös.

Feminismi ei tarkoita, kuten jotkut luulevat, miesvihaa, naisvallan havittelua, meikkien, rintsikoiden tai mekkojen kieltämistä, tai mitään muutakaan yhtä älytöntä. Feminismi tarkoittaa tasa-arvoa kaikille ihmisille sukupuolesta, kansalaisuudesta tai mistään muusta riippumatta. Kyllä, puhutaan nimenomaan niistä ihmisoikeuksista. Mutta ihmisoikeuksista puhuttaessa on vahingollista unohtaa fakta, että naisten asema on monessa maassa, kulttuurissa ja tilanteessa - myös meillä täällä Suomessa - miesten asemaa heikompi. Kyseessä on asetelma, jolla on pitkä historia ja syvään hakatut rakenteet meidänkin yhteiskunnassamme. Asetelma, jonka purkaminen vaatii myös sinne syvälle sukeltamista, jotta ymmärtää missä ongelma piilee. Siksi meidän pitäisi olla feministejä.

Olen kuullut naispuolisten tuttavieni sanovan, että he eivät ole feministejä, eivätkä he ole kokeneet syrjintää oman sukupuolensa vuoksi. No, onnittelen heitä, jos asia tosiaan näin on, mutta en usko heitä. Sukupuolesta riippuva syrjintä saattaa olla sellaista, että sen kohdatessaan ei koe tulevansa syrjityksi, koska pitää sitä normina. Se on asetelma, johon on kasvanut. Lisäksi on vahingollista ajatella, että jos itse ei ole kokenut jotain, ei asiaa pidetä totena tai sitä asiaa ei muka voida viedä eteenpäin. Sellaiseen sortuminen on väärin muita kohtaan. Siksi meidän pitäisi olla feministejä.

Syrjintään liittyen haluan kertoa tuoreen esimerkin omasta elämästäni. Muutama viikonloppu sitten kävelin illalla bussipysäkiltä kotiin Turun keskustan alueella. Matkalla tuli tunne, että kaksi henkilöä oli lähtenyt seuraamaan. Toivon mukaan olin väärässä, mutta epämukavan olon vuoksi soitin kotiin ja kotikadulle päästyäni tyypit olivat kadonneet. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Myöhemmin juttelin tapahtuneesta ja tällöin minulta kysyttiin, että: "Miksi sä edes kävelit sitä reittiä?"

Ai miksikö kävelin toisiksi lyhyintä reittiä pysäkiltä kotiin? No, koska lyhin reitti olisi kulkenut läpi huonosti valaistun puiston, joka on tietenkin yksin kulkevalle naiselle sama kuin haluaisi tulla raiskatuksi ja koska pidempi reitti olisi pidentänyt matkaa reilusti. Valitsin siis toisiksi lyhyimmän ja toisiksi turvallisimman reitin. Miksi? Koska meille on opetettu, että raiskatuksi, ryöstetyksi tai muuten kadulla ahdistelluksi tulemista voisi jotenkin estää tai vältellä omilla valinnoillaan, vaikka näin ei ole. Ja koska meidän pitäisi tietää paremmin ja kulkea turvallisinta reittiä kotiin, mikä tarkoittaa, että meidän pitää myös tietää mikä tekee reitistä turvallisen ja tiedostaa mahdolliset vaarat. Usein tämä on myös vaatimus naisten kulkemiselle yksin, ja asia, joka usein tytöille opetetaan lapsena. Sillä harvemmin miehiltä tentataan reitin valinnan järkevyyttä, jos heillä on epämiellyttäviä kokemuksia kulkiessaan illalla ulkona. Mutta eikö ole täysin järkevää valita se turvallisin reitti iltaisin? Minäpä kysyn, että miksei jokainen reitti ole yhtä turvallinen ihan kaikille? Mikä tekee huonosti valaistusta puistosta turvattoman? Siksi meidän pitäisi olla feministejä.

Tämä on vain yksi esimerkki kymmenien esimerkkien joukossa. Voisin kirjoittaa vastaavista oman elämäni esimerkeistä vaikka esseen tai kaksi. Maailmalla esimerkkejä riittää lähes yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Tämä on se rakennelma, jonka päällä me vieläkin valitettavasti elämme.

Adichie tekee tuota rakennelmaa näkyväksi pienoisessa kirjassaan, mutta hieman eri ympäristössä. Adichie kertoo esimerkkejä kokemuksistaan lähinnä Nigeriassa ja ne tuntuvat räikeiltä omasta näkökulmasta ajateltuna. Vai onko teidän mielestänne pieni asia, jos ravintolaan mennessä miestä tervehditään ja naista ei? No ei. Mutta kun ympäristö on Nigeria, se lienee pienimmästä päästä paha.

Joka tapauksessa olen miettinyt, että miten juuri tämä essee palvelee tarkoitustaan kun sitä jaetaan nuorille? Onko tämä paras vaihtoehto jakaa 9.-luokkalaisille täällä Pohjoismaissa? Sanoisin, että kyllä ja ei. 


Kyllä siksi, että teos on helposti ja nopeasti luettu, helppo ymmärtää ja lempeä kosketus aiheeseen. Adichie kertoo, miksi meidän kaikkien tulisi olla feministejä. Adichie myös muistuttaa, miksi sukupuolten huomioiminen on yhtä tärkeää kuin se, ettei sukupuolelle pitäisi antaa liikaa painoarvoa. Miinuksena todettakoon, että kirja huomioi vain kaksi sukupuolta, ei mitään muuta. Sanoisin myös ei siksi, ettei teos ole meidän yhteiskunnastamme. Nigeria ja Pohjoismaat painivat eri sarjassa tämän asian suhteen. Toisaalta taas kyllä, sillä kirja tuo esiin, miten asian laita on maailmassa ja miten isosta ongelmasta on kyse. Siinä kirja toimii hyvin. Adichien ote esseessä on hieman mustavalkoinen ja naiivi. Tulee fiilis, että kirja on kirjoitettu "vähän tyhmälle", jota tarvitsee silitellä ennen kuin nostaa kissan pöydälle. Vaan onko se sitten huono vai hyvä juttu?

Plussia ja miinuksia löytyy, mutta minun mielipiteeni on, että teos jakoon, ja miksei nuorten lisäksi myös vähän vanhemmille. Ja ennen kuin kukaan vetää hernettä syvemmälle nenäänsä teoksen sopimattomuudesta, niin suosittelen tosiaan ensin lukemaan teoksen. Sen lukee vaikka samalla kun syö aamupalapuuron tai juo päiväkahvit.

Feministinä, aiheesta paljon lukeneena, kuunnelleena ja keskustelleena sekä Adichien muita teoksia lukeneena ja luentoja kunnelleena kirja ei tarjoa ihan hirveästi uutta. Ymmärrän, että luen teosta eri tavoin kuin mahdollisesti ne, joille kirja on ensisijaisesti tarkoitettu. Uskon, että tämä voi tarjota monelle hyvän lähtökohdan syventyä aiheeseen ja oppia huomioimaan sukupuolten välinen epätasa-arvo. Esimerkiksi monissa kulttuureissa ja yhteisöissä epätasa-arvo on siinä mittakaavassa, ettei tätäkään teosta oltaisi valmiita lukemaan saati jotain pidemmälle menevää. Vaikka eipä näköjään kaikki ole valmiita sitä täällä meillä Suomessakaan tekemään.

Vaikka teos ei ole kaikista suurin helmi, niin se on hyvä. Toimi oivana muistutuksena itsellenikin siitä, miten maailma edelleen makaa.

"Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli auheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin."

We should all be feminists. Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Ja ollaan sitä rohkeasti! Ihanaa sunnuntaita!


20 kommenttia:

  1. Kyllä! Hurjan hyvä kirjoitus Katri. Olen samaa mieltä siitä, että tämä on ehkä hieman liian kulttuurisidonnainen antaa tällaisenaan Suomessa, mutta sitten taas toisaalta se on niin himpun turvallisempi: kun se on jostain muusta maasta, voidaan rauhassa samalla todeta, että tämä ja tämä kohta ei meillä onneksi pidä paikkaansa, joten mielenrauha säilynee myös kirjan jakajilla, ei tarvitse olla niin radikaali kuin ihan oikeasti kyllä kannattaisi. Voi vähän niin kuin yhtaikaa seisoa ja kumarrella muka joka suuntaan, koska huhheijaa mikä kohu siitä oikeasti syntyisi, jos tämä pieni essee kertoisi puhtaasti Suomesta.

    No mutta, niin tai näin, hyvä, että tätä keskustelua ylläpidetään, ja hyvä että sitä tehdään myös nuorempien ikäluokkien keskuudessa, vaikka välillä ne vanhemmat nimenomaan ovat juuri niitä, jotka tätä herättelyä eniten kaipaisi. Mutta koska tasa-arvo ei todella ole Pohjoismaissakaan vielä valmis, on hyvä aloittaa niistä, joissa se tulevaisuuden toivo oikeasti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nimenomaan, samaan aikaan hieman liian kulttuurisidonnainen ja vieras, mutta juuri siksi turvallinen. Vaikka niin, radikaalimpi tämä saisi olla ja ne esimerkit soisi olevan omasta kotimaasta. Voisiko joku suomalainen feministi tehdä meille oman version tästä? ;)

      Tärkeintähän on, että asiasta puhutaan. Ja niinhän sekin on, että nuoret ovat meidän kaikkien tulevaisuus.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä Adichien kirjasta: Meidän olosuhteisiimme se on melko kesy ja maltillinen. Ei pitäisi pelottaa ketään. Minna Canth oli 1800-luvulla paljon radikaalimpi!

    Kun opiskelin kirjallisuutta 1990-luvulla, ilmestyi Anja Kaurasen Pelon maantiede -kirja, joka kertoo juuri tuosta ilmiöstä, josta kerrot omalla kohdallasi, eli turvallisen reitin valinnasta. Miksi naisen pitää valita turvallisin reitti, pukeutua säädyllisesti ja käyttäytyä maltillisesti? Tulen aivan varmasti opettamaan tyttärilleni tuon saman asian - kulkekaa aina valaistuja reittejä eikä missään tapauksessa yksin - sillä maailma ei ole vielä muuttunut. Naisen oikeus omaan ruumiseensa ei ole kaikille itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Voi kunpa meidän aikamme Canth voisi kirjoittaa meille oman version tästä Adichien teoksesta ;)

      Tuossa on juuri se ristiriita, että samaan aikaan kun tajuaa miten kauheaa on opettaa tytöille tuollaista turvallisuutta, niin se on myös tarpeen. Juuri eilen itse pidin pienen saarnan pikkusiskoilleni siitä, miten omia juotaviaan ei saa baarissa päästää silmistään edes sekunniksi. Että jo pään kääntäminen toisaalle voi tarjota jollekin tilaisuuden. Puhuttiin kyllä sen jälkeen ihmisistä, jotka ovat niin sairaita, että käyttävät tyrmäystippoja ja raiskaavat.

      Poista
  3. Sanoitat tässä hyvin sen, miksi ihmisoikeuksien kohdalla ei voida sivuuttaa naisten asemaa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että teos toisaalta toimii, toisaalta ei toimi suomalaisille nuorille. Essee herättää varmasti ajatuksia, mikä lienee koko kirjanjakotoiminnan idea; toisaalta se ei kerro nuorten pohjoismaalaisten kokemasta syrjinnästä. Esim. Holly Bournen nuortenromaani Oonko ihan normaali? voisi olla nuorille hyvä feminismilämmittely. Suurin komppaus kuitenkin sille, että kritisoijat voisivat lukea esseen ennen kuin syytävät sanottavansa ilmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksia tämä varmasti herättää mutta juuri se, että tarjoaako se nuorille pintaa samaistua? Onko siinä mitään tuttua omasta arkielämästä? Hmm. Ja kyllä, kritisoijat voisivat ensin ottaa asioista selvää.

      Pitänee lukea tuo Bournen kirja, että voi sitä sitten mahdollisesti suositella nuorille ;)

      Poista
    2. Minäkin kävin kurkistamassa kirjaston sivuilla tätä Bournen kirjaa, kun jo toisen kerran tänä päivänä näen sitä suositeltavan. Kirjastossamme on se myös alkukielisenä, jonka ehkä lainaankin. Ihmettelen, miksi sen nimi on Am I Normal Yet? Mihin tuo 'yet' mahtaa viitata?

      Kyllä Adichien kirja on hyvin yksinkertainen. Vaikea kuvitella, että TED-luento, joka se on alunalkaen ollut, olisi noin simppeli, vai onko hän muokannut sitä juuri koululaissuuntaan?

      Hyvä kirjoitus, Katri! Tottakai meidän pitää olla feministejä. Ikävä, että sanaan on kasaantunut niin paljon kuonaa, ja jotkut sitä tempauksillaan lisäävät, että joutuu puolustamaan sitä ydintä.

      Poista
    3. Hmm, kirjaa lukematta tulee mieleeni, että kun päähenkilöllä on sairaus, niin viittaisiko siitä eroon pääsemiseen tms.?

      Voi olla, että essee on tarkoituksella juuri tällainen. Adichien luennot ovat mielestäni yleensä vähän syvemmälle meneviä.

      Kiitos. Ja tuo on totta, että moni karsastaa koko sanaa kun se on latautunut niin negatiivisesti.

      Poista
  4. Hieno teksti.
    Valitettavasti maailma ei ole turvallinen paikka kenellekään, ei tytöille eikä pojille. Ja sitten vielä uhria syytetään, että kaikki oli hänen oma vikansa. Toivoisin parempaa ja tasa-arvoista maailmaa kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja se on totta, että maailmassa on paljon turvattomuutta, mutta mielestäni on väärin antaa olettaa, että oma käytöksellä olisi vaikutus siihen joutuuko esimerkiksi rikoksen kohteeksi. Siitä se koko syyllistäminen lähtee liikkeelle.

      Eiköhän samaa toivo jokainen feministi.

      Poista
  5. Kyllä, meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Ja valitettavasti tuntuu, että tänä päivänä feminismi on taas kovin ajankohtainen asia, sen verran paljon feminismin vastaista ja naisvihamielistä puhetta on liikkeellä joka puolella.

    En ole vielä tätä Adichien esseetä lukenut, mutta olisi erityisen mielenkiintoista kuulla kohderyhmän eli niiden ysiluokkalaisten ajatuksia kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäisi ja se on totta. Nyt jos koskaan täytyy pitää kiinni ja edistää tasa-arvoa, koska naisvihamielisistä puheista on tullut jälleen lähes normi. Aivan puistattavia puheenvuoroja joutunut kuulemaan merkittävissä asemissa olevilta ihmisiltä.

      Ja niin olisi. Pikkusiskoni ei ollut tätä ainakaan vielä saanut, juuri eilen kyselin asiasta. Harmi, olisi kiinnostanut tietää mitä hän on mieltä. Tosin kun puhuin siitä, että kirjassa puhuttiin vaan kahdesta sukupuolesta, niin hän kysyi, että "entäs kaikki muut? jos ei ole kumpaakaan?". Hienosti!

      Poista
  6. Upea teksti, Katri! Minä täällä kovasti nyökyttelen päätäni sitä lukiessani. Adichien kirja tosiaan käsittelee feminismiä hyvin, hyvin perustasolla, mutta toisaalta myös sen aikaansaamat reaktiot osoittivat, järkyttävää kyllä, että tällaiselle feminismin perusmäärittelyille ja rautalangasta vääntämisille on oikeasti tarvetta.

    Itse pidin todella paljon tuosta Nigeria-lähtöisyydestä ja pidän positiivisena asiana, että myös yhdeksäsluokkalaisille tuodaan feminismi-näkökulmaa myös tätä kautta. Se osoittaa, että feminismi on globaalisti tärkeä aate ja että loppujen lopuksi sukupuoleen liittyvät ongelmat eivät ole niin kaukana toisistaan täällä ja siellä. Ainakin ne kumpuavat samalla tavalla jämähtäneistä, kultturisista ajattelutavoista sukupuolta kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Se on aivan totta, että tämä kirja on todella peruskamaa, mutta sille on edelleen tarvetta. Eikä vähiten meillä täällä Pojoismaissa. Ja niinhän se on, että maailmanlaajuinen ongelma, ja ehkä Adichien teos herättää silmät monellakin tavalla juuri siksi.

      Poista
  7. Olipa hyvä kirjoitus feminismistä! Ja mainio kirjoitus tuosta kirjastakin, vaikken sitä itse olekaan vielä lukenut.

    Kiinnostuin Adichien kirjasta erityisesti kuultuani tuosta sen jakamisesta 9-luokkalaisille ja varasinkin kirjan joku aika sitten myös kirjastosta. Kävin kurkkaamassa ja nyt olen sijalla neljä, joten pian pääsen myös lukemaan. Sinun tekstisi jälkeen odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla tuota teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hauska kuulla, mitä sinä tästä tulet pitämään!

      Poista
  8. Mua aina jaksaa hämmästyttää tyypit, jotka sanoo kannattavansa tasa-arvoa, mutta kieltävät olevansa feministejä, niin mitäköhän se tasa-arvo sitten heille tarkoittaa? Valitettavan usein en jaksa aloittaa aiheesta keskustelua, koska kokekemukseni keskustelun etenemisestä ovat niin huonoja.

    Luin tämän kirjasen jo enkunkielisenä, oliskohan ollut jotain vuosi sitten, ja kuten sinä ja muutkin edellä ovat todenneet, niin onhan tämä aika basic.

    Myös se, että Suomessa monet nuoret ovat jo varsin tietoisia siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, joten tämä Adichien kirja saattaa heistä tuntua vähän vanhanaikaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feminismi-sanaa on niin mustattu, että jotkut saattavat nähdä sen jonain, mitä se ei ole.

      Tämä on tosi perus ja vähän "vanhanaikainen" meillä täällä. Toisaalta ehkä keskustelun kautta tästä voi saada paljonkin irti.

      Poista
  9. Todella hieno teksti! Olin tästä ihan samaa mieltä, ei juurikaan uutta minulle mutta todella hyvä aloituspiste lukijalle, jolle feminismi ei ole niin tuttua. Ja tarkoitushan olisi kai aloittaa ja pitää yllä keskustelua ja siinä tämä teos ainakin on onnistunut!

    VastaaPoista
  10. Vaikka olen mies en uskalla kulkea öisin puistoissa enkä usein edes kaduillakaan, tämä johtuu siitä että olen joutunut kuuden henkilön ryöstämäksi, joista vain neljä oli miehiä.
    Kannatan tasa-arvoa, mutta tasa-arvoa ei useinkaan haluta avata, tasa-arvo pitää olla ennakkoluulottomuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kehitysmaissa tarvitaan sekä feminismiä että muuta alistettujen tukemista. Suomessa naiset ovat vain tulotasossa alemmalla tasolla kuin miehet. Sen sijaan naisten elinikäodote on korkeampi, koulusivistys on parempi, sekä asema siviilioikeudellisissa kysymyksissä, esim. lastenhuoltajuusriidoissa ....

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.