lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lukemattomuus tyhmentää


Muistan erään bloggaajan kirjoittaneen, että hänestä tuntuu, että lukemattomuus tyhmentää. Hän siis koki, että jos ei ole ehtinyt hetkeen lukea, olo on tyhmempi. Tämä on jäänyt erityisesti mieleeni siksi, ettei kyseessä ollut kirjabloggaaja, ei ammatiltaan kirjallisuuteen liittyvä henkilö tai edes henkilö, joka lukisi erityisen paljon. En kuitenkaan löytänyt muistelemaani lausahdusta hänen blogistaan, joten jääköön hän nyt toistaiseksi nimeämättä ja tyydyn toteamaan saman. Tuntuu siltä, että lukemattomuus tyhmentää.

Jotkut tuntuvat ajattelevan, että jää jostain paitsi, jos lukee kirjaa. Kuin elämästä menisi ohi jotain, jos pysähtyy ja lukee. Lukeminen on kuin ei-minkään tekemistä, johon on vaikea ympätä edes ystäviä mukaan. Moni viettää aikansa mieluummin tehden jotain muuta, nähden ystäviään, juhlien tai vaikka somettaen, kuin lukien. Ymmärrän sen hyvin. Ehkä siksi, että itselläni se tunne menee toisin. Jos en ehdi lukea, tuntuu siltä kuin jäisin jostain paitsi. Kuin elämässäni ammottaisi iso tyhjä aukko, joka vain kasvaa ja kasvaa, jos sitä ei ehdi täyttää.

Se aukko on tällä hetkellä valtava. Tuntuu melkein siltä, kuin olisi vain tyhjä kuori, joka kyllä selviytyy päivän askareista kohtalaisen kiitettävästi, mutta jonka sisällä kumisee tyhjyys. Siellä ei oikein liiku mikään. Joku vanha ajatus, tsiljoona vuotta sitten luettu juttu. En kasva enkä kehity, ajatukset ovat nollassa. Tuntuu siltä kuin olisin tarttunut kirjaan viimeksi sata vuotta sitten.

Näin ei suinkaan ole. Olen lukenut tälläkin viikolla. Olen lukenut lounastauoilla kuvakirjoja (Tatua ja Patua pääasiassa), muutaman kymmenen sivua aikuisten romaania ja toiset kymmenen toista aikuisten romaania. Mutta eihän se riitä. Se on kuin olisi syönyt alkupalan ja jäänyt vaille pääruokaa. Tai ei se ole edes alkupala, se on kuin pieni maistiainen alkupalasta. Niillä maistiaisilla on saanut pärjätä pitkään, päivästä ja viikosta toiseen. Nälkä alkaa olla valtava. Tyhmyys aistittavissa.

Olen lukenut aina ja paljon. Lukeminen on osa omaa jokapäivästä elämääni, joten tällainen lukemattomuus tuntuu siltä kuin olisi sairastunut. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta niin se on. Ammennan niin paljon lukemisesta, että jos se jää välistä, niin iltaisin nukkumaan mennessä olo on tyhjä. Kuin olisi unohtanut tehdä jotain tärkeää, jotain oleellista. Väittäisin tilanteen olevan suunnilleen sama kuin huippu-urheilijalla, joka kärsii vammasta eikä voi liikkua. Se tekee kipeää. Se ei ole sitä elämää, jota haluaa elää. Kävely puiston ympäri aiheuttaa ikävää, jos muuten juoksee maratoneja. Pari sivua kuvakirjaa päivässä on kuin vitsi, kun muuten lukee romaanin illassa.

Elämäni on ne tarinat, jotka olen lukenut.
Minä olen ne tarinat, jotka olen lukenut. 
(Muita semisyvällisiä lukemiseen liittyviä ajatuksia tähän.)

Miksi en lue? Pääasiassa siksi, etten ehdi. Ei varmaan tarvitse mainita kuin ne jo ennenkin mainitut kokopäivätyö ja koulu, niin eiköhän jokainen osaa päätellä loput. Toinen syy on, etten jaksa. Vaikka kuinka haluaisi vähäisestä vapaa-ajastaan käyttää suurimman osan itselle tärkeään lukemiseen, niin usein ei vain jaksa. Siinä kohtaa nukutaan ja tuijotetaan tv-sarjoja, joskus elokuvia. Syödään karkkia. Otetaan kirja tarmokkaasti sänkyyn mukaan ja nukahdetaan ennen kuin ehditään edes kirjan nimeä lukea kannesta. Aivoni ovat sellaiset paljon tv-sarjoja ja karkkia syöneen höttöiset, tahmeat.

Vaan ensi viikonloppu on kolme päivää pitkä (en muistanut tätä itse, onneksi ystävä muistutti), ja se viikonloppu kuulkaa alkaa perjantaina tentin jälkeen. Vapusta viis, minä ajattelin pyhittää ne kolme päivää kahdelle asialle: nukkumiselle ja kirjoille. Lienenkö jäävä jostain paitsi? Tuskin. Tyhmyys ehkä harvenee, ainakin omassa päässä.

Etsiessäni nimettömäksi jäävän bloggaajan tekstiä siitä kuinka lukemattomuus tyhmentää löysin uutisartikkelin aiheestaa. Ihan hyvä juttu, kannattaa lukea.

Miltä lukeminen tai lukemattomuus teistä tuntuu?

Huom! Postauksen sisältö on syntynyt jonkinlaisessa taidan-olla-tulossa-kipeäksi-juuri-ennen-tenttiä-tilassa, joten pidän itselläni oikeuden muokata ja muuttaa jutun sisältöä.

21 kommenttia:

  1. Kirjoitat hienosti tunteesta, jonka lukemattomuus aiheuttaa. Tietokirjojen lukeminenkaan ei minulla paikkaa tyhjiötä. Ainoastaan suuret surut ovat vieneet minulta keskittymiskyvyn niin huonoksi, etten ole pystynyt lukemaan. Myös suuri onni (äidiksi tuleminen) vaikutti melkein samoin, muttei yhtä totaalisesti. Siinä tuli kyllä paljon työtäkin kaupan päälle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla vapaasti luettavaksi tietokirjat toimivat, mutta tenttikirjat eivät todellakaan. Lukemisen täytyy olla täysin omaehtoista, että se tuntuu oikealta. Mutta kyllä kaunokirjallisuutta sen oman annoksensa aina kaipaa. Siitä on riippuvainen.

      Suuret tunteet ja väsymys kyllä murentavat keskittymiskykyä. Ja joskus ei vain sitä aikaa tahdo olla.

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä! Itse näen lukemisen merkityksen jotenkin tosi konkreettisesti omassa viisivuotiaassani: se puhuu muklista ja Frollosta ja Ronjan keväthuudosta ja elää tosi vahvasti leikeissään tarinoita, joita ollaan yhdessä luettu - puhumattakaan siitä, että se tietää älyttömän määrän sanoja ja sanontoja ja synonyymeja ja vaikka mitä. Siksi välillä harmittaakin, että lasten, blogin, turhan netissä pyörimisen, joogan ja tv-hömpän jälkeen minulle itselleni jää illassa se noin puoli tuntia aikaa omalle kirjalleni ja yleensä nukahdan aina senkin puolessa välissä. Aika iso on se maailma, johon en juuri nyt ehdi upota niin totaalisesti (tai ollenkaan...) kuin haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa artikkelissakin mainittiin, että lapsista huomaa, kenelle on luettu ja kenelle ei. Kyllä sen omassa työssäkin havaitsee lapsista. Aikuisissakin sen näkee. Eräs hyvin vähän lukeva läheiseni usein ihmettelee käyttämiäni sanoja, koska ne ovat hänelle vieraita. Siitä huomaa, että oma sanavarasto on melko kattava. Lukemisella on merkitystä.

      Ja isohan se maailma on! Tuntuu surkealta kärvistelyltä, kun se maailma jää niin etäiseksi tällaisina hetkinä elämässä. Tässä myös huomaa, miten tärkeä juttu se lukeminen itselle oikeasti on. Ei sitä aina tajua lukiessa, vaan sitten, kun sitä ei tee.

      Poista
  3. Minulle tulee lukemattomuudesta sellainen olo, että en ole pitkään aikaan saanut ajatella. Lukeminen on minulle samalla ajattelemista ja melkein jotain meditointia vastaavaa, ja jos en saa tehdä sitä tarpeeksi usein, olo on kireä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu. Lukeminen on ajattelemista ja asioiden käsittelyä, se samaan aikaan helpottaa oloa, virkistää ja haastaa!

      Poista
  4. Tiedän tunteen. Erityisesti, jos on eksynyt käyttämään aikansa tv-ohjelmiin tai tarkoituksettomaan nettisurffailuun lukemisen sijaan, on olo todella turruttava ja typerä jälkikäteen. Toisaalta, kun tekee toisin ja sulkee koneen illalla ja lukee kirjaa sen telkkariohjelman sijaan, on kuin olisi uudestisyntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tv-sarjoille ja tarkoituksettomalle surffailulle on aikansa ja paikkansa, mutta sen pitää tapahtua rinnakkain lukemisen kanssa, tai muuten jää tahmea ja tyhjä olo. Vaan väsyneenä on helpompi valita telkkari kuin kirja.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus! Tuleehan sitä itselläkin katsottua elokuvia ja tv-sarjoja, mutta ne eivät vedä vertoja lukemiselle. Lukemisessa omalla mielikuvituksella on niin iso merkitys. Siinä pitää osata sulkea muut hälinät pois mielestä, että voi uppoutua kirjaan hetkeksi. Se on mukavan rentouttavaa puuhaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tv-sarjoille ja elokuvillekin on aikansa ja paikkansa, mutta kuten yllä kommentoin, minusta niiden pitää kulkea tasapainossa lukemisen kanssa. Jos ehdin sekä lukea, että katsoa jotain, se on voitto. Pelkkä tv-sarjojen katseleminen taas turruttaa.

      Lukeminen on rentouttavaa ja silti haastavaa!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen aihe ja hyvää pohdintaa. Kuvailemasi tunne oli minullekin tuttu, mutta hieman erimallisena. Itselleni tuo jotain paitsi jäämisen tyhjä aukko ilmaantuu silloin, jos en lue, soita, piirrä/maalaa tai kirjoita. Toisaalta mikä tahansa näistä sopii lyhyellä aikavälillä aukon täyttämiseen, toisaalta yksittäistä osa-aluetta alkaa kaivata, jos se on jäänyt pitkäksi aikaa syrjään. Ideaalitilanteessa minulla on arjessani hieman kaikkia näitä. Muuten tuntuu, kuten kommentissa hyvin sanoit, että "maailma jää etäiseksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä näköjään herättää ajatuksia, vaan enpä sitä ihmettele! Lyhyellä aikavälillä minäkin pärjään vaikka en ehtisi lukea (kirjaa), jos kuitenkin ehdin lukea jotain tai vaikka katsoa tv-sarjoja tai elokuvan. Mutta jos tila jatkuu pitkään, tulee turhautunut ja turtunut olo. Se ei vain ole sama!

      Lukeminen, maalaaminen, kirjoittaminen jne. ovat selkeästi meille se tapa elää ja käsitellä maailmaa. Ilman sitä on vaikea tarttua siihen.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus, ymmärrän niin hyvin. Joskus tulee lukemattomia aikoja ja ne ovat monella tapaa hankalia. Minullakin on joskus lukemattomuuskausia, syyt vaihtelevat (kiire, haluttomuus lukea, mikä lie milloinkin) mutta aina niistä pääsee yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niinhän se on, että usein nämä ovat vain väliaikaisia tiloja, jotka päättyvät ennemmin tai myöhemmin. Vaan senkin ajatuksen voimalla kykenee (näköjään) sinnittelemään vain tiettyyn pisteeseen, kunnes iskee kunnolla turhautuminen päälle :D

      Poista
  8. Ah, ihana postaus Katri! Ja tunnistan tunteen, ja itseni kohdalla ennen kaikkea siksi, mitä teen sillä ajalla sitten kun en lue: selaan puhelinta/sovelluksia ihan zombina, katson ihan hirvittävää kuraa tv'sta tai muuten vain täytän tyhjän hetken niin hyödyttömällä tekemisellä, että siitä tulee jälkeenpäin vain paha mieli. :D

    Toki sitä totaalista nollaustakin on välillä "tärkeää" tehdä, mutta kun sen saa käytettyä lukemiseen, on olo kaikin puolin huomattavasti virkeämpi, oikeasti rentoutuneempi ja aidosti kiinnostuneempi niistä asioista ja ilmiöistä mitä ympärillä kuulee ja näkee. Mulla tosin opintokirjallisuuden lukeminen vaikuttaa aina muuhun lukemiseen, ei jaksa/pysty enää sen päälle, eikä se taas anna samaa kuin vapaaehtoinen lukeminen, mutta jospa tuollekin jonkun tasapainon tässä vielä keksisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiva, jos tykkäsit! :D
      Mulla on ihan sama, että tekee melkein mieli huitaista itseään, kun jää kiinni siitä, että on turruttanut aivonsa puhelimen tai todella laaduttomien tv-ohjelmien parissa. Ja vaikka oikeasti sitäkin tarvitsee ja joskus tila on se, ettei edes kykene muuhun, niin sen jälkeen on usein turtunut ja paha olo. Lukeminen oikeasti taas antaa tosi paljon.

      Itse pystyn kohtalaisesti lukemaan koulujuttujen rinnalla, mutta kyllä se silti vaikuttaa. Jos monta tuntia lukee koulujuttuja, niin ei sen päälle pysty tarttua romaaniin. Ja vaikka sekin lukemista on, niin se just, että kun se ei ole niin vapaaehtoista kuin muu lukeminen, niin se on vaan eri juttu! :D

      Eiköhän se tasapaino sieltä löydy. (Ja itsellänikin onneksi kiireet pian helpottaa, niin on ihan vähän enemmän aikaa lukea!)

      Poista
  9. Hyvä postaus! Lukeminen on minulle tärkeää. Siinä rentoutuu, inspiroituu tai oppii jotain uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja nimenomaan, lukeminen antaa niin paljon!

      Poista
  10. Lukemattomuus, mitä se on?

    Ainakin päivänlehti täytyy jossain muodossa lukea, jotta oma ajatus voisi jotenkin kypsyä siitä, miten maailma makaa? Mutta ainahan on aikaa hyvälle kirjalle (kukas bloggari tuon hajatelman nyt sitten keksikään?), vaikka vain yhden sivun verran sopivaan kohtaan. Siitäpä se sitten lähtee... junassa, linja-autossa miten vain matkustaessa päivittäin, viikoittain jne. Enpä tiedä aikaa etten lukisi tai tekisi käsitöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lukemattomuuden määrittely voisi olla tarpeen tässä kohtaa. Itsekin luen päivittäin jotain, mutta kaipaan sellaista pitkäjänteistä lukemiseen uppoutumista. En koe saavani tarpeeksi irti lounaustauoilla luetuista jutuista tai parista sivusta ennen nukkumista. Kai se on sitä, kun normaalisti vain lukee niin paljon enemmän. :)

      Minä yleensä bussissa olen lukenut koulujuttuja, jos siis taitan matkoja bussilla. Nyt kun olen siirtynyt pyöräilemään, on tuo lukeminen hankalampaa :D Äänikirjoihin en ole oppinut.

      Poista
  11. Ah, puit sanoiksi tämän hetken olotilani! Olen ollut ihan varma siitä että tämän kuukauden lukemattomuus on tehnyt sanavarastostani suppeamman ja se vähäinenkin ajatuksenkulku on jumissa tasan tarkkaan liiasta karkista ja netflixistä.

    Näin sen sitten konkreettisesti näkee mitä lukemattomuus lukutoukalle tekee! :D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.