torstai 18. toukokuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa


Nicola Yoon: Kaikki kaikessa, Tammi 2017
Suomentanut:  Helene Bützow
Sivut: 320
Alkuteos: Everything, everything 2015
Arvostelukappale


Kun Nicola Yoonin esikoisromaani Kaikki kaikessa tupsahti postiluukustani, en voinut kuin tuijottaa kirjaa. Kannet olivat aivan järkyttävät. Ne eivät puhutelleet, tai itseasiassa puhuttelivat, mutta eivät kovin positiivisessa mielessä. "Tuossa on kaikki väärin", kommentoi siskoni, säestyksenä monta oh my godia. En edes viitsinyt yrittää kuvata kantta, ja kun näytin yllä olevaa kuvaa samaiselle siskolleni, neuvoi hän laittamaan kuvatekstiin, että kansi oli niin ruma, ettei sitä voinut edes kuvata. Elokuvakannet ovat harvoin onnistuneita, tässä tapauksessa harvinaisen epäonnistuneet. (Suomennoksen kannet voi kurkata täältä, alkuteoksen kannet täältä.)

Vaan nyt kun tärkein aihe on käsitelty, voidaan siirtyä kirjan sisältöön. Pyysin teoksesta nimittäin arvostelukappaleen, koska... I have no clue. Siis oikeasti, ei hajuakaan. Luin kirjaa muutaman sivun kunnes käänsin takakannen luettavakseni. Ei ollut käsissäni se kirja, jota luulin lukevani. En tiedä missä ovat ajatukseni ja kirjat menneet ristiin, ja mihin kirjaan olen tämän mielessäni sekoittanut, mutta kirjan tarina ei kuulostanut edes etäisesti tutulta. Vaan sitten kohautin olkiani ja jatkoin lukemista, kirja kun nyt kuitenkin oli jo siinä.

Maddy on 17-vuotias ja allerginen koko maailmalle. Hän on elänyt koko elämänsä kotinsa suojissa, sillä vakavan sairautensa vuoksi hän ei voi lähteä edes ulos sairastumatta. Ainoat ihmiset, jotka hän voi turvallisesti kohdata, ovat hänen äitinsä ja sairaanhoitajansa. Sitä elämä on ollut aina. Kirjojen lukemista, etäopiskelua ja äidin kanssa vietettyjä lautapeli- tai elokuvailtoja.

Sitten naapuriin muuttaa uusi perhe. Ja Olly, poika, johon Maddy ei saa, eikä voi tutustua, mutta johon hän ei voi myöskään olla tutustumatta. Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa, vaikka siitä seuraisikin katastrofi. Herkkä ensirakkaus saa sävyjä vaikeasta sairaudesta, joka tekee kaikesta normaalista yhdessä olemisesta mahdotonta. Pelkkä kosketus voi tappaa.

Pidän nuorenkirjoista ja rakkaustarinoista, joskus jopa niistä kaikista höttöisimmistä, siirappisimmista ja kyseenalaisimmista, joita ei edes kehtaa tunnustaa lukeneensa, saati pitäneensä, mutta nyt voin kyllä rehellisesti sanoa, että ei ei ei, ei ollut kirjani lainkaan. Liekö omasta herkästä teini-iästä ja ensirakkauden kipristelyistä sen verran aikaa, että kyyninen sisimpäni ei enää kovin helposti värähtele. Tarina jäi kokonaisuutena ohueksi ja lopun tapahtumat arvasin, kuinkas muutenkaan, sehän on ollut teemana jo jonkin aikaa.

Sairauksien ja kuoleman romantisoimisessa ei ole mitään uutta, ja ehkä juuri siksi se on alkanut tökkiä, etenkin nuortenkirjoissa. The Fault in Our Stars oli kaikessa raadollisuudessaan ja sairauden ihannoimattomuudessaan oikein hyvä, mutta tässä jo alkuasetelma tuntui väärältä ja epäuskottavalta, sairaus kuin irvokkaalta vitsiltä. Tuntui kuin lukijoita pidettäisiin vähän hölmöinä, helposti vietävissä olevina. Vaan ehkä minä olen se hölmö, joka yksinään inisee, koska kirja on saavuttanut suosiota ja elokuvakin on tulossa.

Mutta hopeareunus jokaisella sadepilvellä ja hienot hetket heikoimallakin kirjalla (jos hyvä tuuri käy). Vaikka kirjalla on rumat kannet, tarina on ohut ja epäuskottava, loppuratkaisu arvattavissa ja sairauden romantisointi kyseenalaista, niin pidin siitä, että kirjassa käsitellään loppujen lopuksi hyvin rankkoja aiheita, jotka varmasti askarruttavat nuoriakin. Kirjan runsaat kirjalliset viitteet ja kuvitus miellyttivät. Kirja oli myös sen verran viihdyttävä ja koukuttava, että sen luki parissa päivässä.

Suuria suosituksia en kirjalle anna, mutta kannattaa kysyä toista mielipidettä vaikka joltain minua nuoremmalta lukijalta. Oman kappaleeni annoin eteenpäin noin kymmenen vuotta nuoremmalle, se lienee tälle kirjalle oikea osoite. 

Elokuvan ensi-ilta on 24.5.2017.



6 kommenttia:

  1. Tämä on tulossa lukuun piakkoin. En tiennyt, että elokuva tulee noin pian teattereihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla mielipiteesi tästä! Ja suomennos varmaan tullut elokuva mielessä...

      Poista
  2. Mä oon kohta 29 ja tykkäsin tästä! Luin kyllä enkuksi ja kivemmilla kansilla, mutta tuskin se silti lukuelämykseen vaikuttaa :D Mä en tiennyt, että tästä on tehty leffa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän se ikä oikeasti vaikuta siihen, mitä tykkää lukea. Mutta itselle tulee joskus nuortenkirjoja lukiessa fiilis, että olisin pitänyt niistä enemmän nuorempana, kun alla olisi vähemmän kirjoja ja elämänkokemusta :D

      Nyt äkkiä katsomaan elokuva siis!

      Poista
  3. Minä tykkäsin tästä kyllä. :-) Vaikka käsiteltävät aiheet olivatkin tosiaan rankkoja, pidin siitä, että kirja oli kaiken kaikkiaan aika kevyttä luettavaa. Se oli myös plussaa, että vaikka loppuratkaisu on arvattavissa jo aiemmin, en itse sitä arvannut ollenkaan! Ja olen yleensä aivan samanlainen kuin sinä, että arvaan ratkaisut liian aikaisin. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiva, että raskaat aiheet oli näin kevyessä paketissa. Kirja oli helppo lukea, vaikka aiheet aika ahdistavia!

      Ihanaa, että loppuratkaisu pääsi yllättämään sinut. Minulla ei ole toviin ollut sitä tuuria, en tiedä mikä salapoliisin vainu on iskenyt päälle.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.