sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Nina LaCour & David Levithan: You Know Me Well


Nina LaCour & David Levithan: You Know Me Well 
Macmillan Children's Books 2016
 Sivut 247
Kirjastosta

Mainitsin edellisessä tekstissäni miten vähän sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta käsitteleviä nuortenkirjoja tuntui olevan nuoruudessani, ja miten otan vahingon takaisin nyt lukemalla niitä sitten senkin edestä. Tällä kertaa luin peräkkäin kaksi aihetta käsittelevää kirjaa. Ensiksi Becky Albertallin melko hulvattoman Simon vs. the Homo Sapiens Agendan ja nyt asian ytimeen puskevan Nina LaCour ja David Levithan yhdessä kirjoittaman You Know Me Well. Molemmat kirjat käsittelevät nuorten elämää ja homoseksuaalisuutta.

Olen lukenut useita romaaneja, jossa jonkun hahmon homoseksuaalisuutta käytetään yllätyksenä tai käänteenä, tai jossa aiheen kimppuun käydään vaivihkaisen hitaasti, kypsytellään hahmoa ja lukijaa, ja sitten puidaan ja pureskellaan kaikki läpi. No, niille kirjoille on aikansa, paikkansa ja tilauksensa. Olen sanonut, että aihetta pitää pyöritellä niin kauan, ettei sitä enää tarvitse pyöritellä. Koska on se hetki? Sen toivottavasti näemme joskus. Mutta siitä huolimatta nyt arvostin sitä, että You Know Me Well menee suoraan asiaan ja alkaa homobaarista. Ei mitään turhia venkoiluja.

On Pride-viikko, alaikäiset ujuttavat itsensä baariin ja siellä poika tapaa tytön, ja ensisilmäyksellä heistä tulee - ystäviä. Lähtöasetelma on, no, ainakin moneen muuhun kirjaan verrattuna erilainen. Ystävyys syttyy ja kypsyy nopeasti, ja näin nuoret saavat itselleen tärkeän tuen vaikeassa elämäntilanteessaan, siis kamppailessaan ensirakkauteen liittyvien ihanuuksien, vaikeuksien ja pettymysten kanssa. Mark on rakastunut parhaaseen ystäväänsä, mutta ei saa vastakaikua. Kate on ihastunut tyttöön, jota ei ole koskaan edes tavannut, ja kun heidän vihdoin pitäisi kohdata, ei uskallus tahdo riittää. Ja on siinä sopassa muutama muukin lusikka, kuten elämässä aina.

Kirja on samaan aikaan hyvin hauska, ja rohkea, ja aivan äärettömän surullinen. Kevyt kirja kätkee sisäänsä hyvin raskaita aiheita esimerkiksi siitä, miten väkivaltaisesti vanhemmat voivat suhtautua lapseensa, joka kertoo homoseksuaalisuudestaan. Vaikka aivan helpointa luettavaa se ei tietenkään ole, niin koen tärkeänä, että myös näitä aiheita tuodaan nuortenkirjoihin. Kirja tuo hienosti esiin myös sen, miten on ihan okei olla se tyyppi, jolle oma (saati muiden) seksuaalisuus ei ole mikään juttu, ja joka "tuli kaapista" jo syntyessään ja miten on yhtä ok olla se tyyppi, joka edelleen hengailee siellä kaapissa. Toki toivottavaa on, että omaa seksuaalisuuttaan ei tarvitsisi piilotella ainakaan pelosta, mutta jos näin on, sekin täytyy kaikille sallia.

Kokonaisuutena kirja jää sellaiselle keskinkertaisen hyvän tasolle. Kirjaa oli mukava lukea, tarina oli samaan aikaan hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Kirja käsitteli erilaisia aiheita mielestäni oikein mallikkaasti. Omaa lukukokemustani kuitenkin kaihersi se, että loppua kohden kiinnostukseni lässähti ja lopun lähinnä lukaisin läpi, sillä minusta se ei oikein enää tarjonnut mitään uutta. Siitä huolimatta suosittelen kirjaa, jos aihe kiinnostaa tai muuten hakusessa on kiva nuortenkirja. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.