maanantai 25. syyskuuta 2017

Kesäkuukausina luetut


Kesä ei tässä torpassa ollut varsinaisesti mitään lukemisen juhlaa. Kirjoitin ensin, että elämisen juhlaa, ja no, ei se tainnut ihan aina sitäkään olla. Keväällä päättyi pitkä parisuhde, ja vaikka sen suhteen kaikki oli ja on tosi hyvin, niin kesään osui kuitenkin uuden asunnon etsintä, muutto ja yksin asumiseen totuttelu. Samalla siirryin uusiin työtehtäviin, kesäloma jäi pitämättä ja sitten oli vielä järkyttävä tapahtuma täällä kotikaupungissani Turussa. 

Mutta vaikka välillä on tuntunut siltä, kuin joku viskelisi kiviä niskaan, niin vähän kliseisestikin täytyy todeta, että kaikista elämän mutkista huolimatta elämä on parasta juuri nyt. (Pikkusiskoni on hokenut pari kuukautta "living my best life" vähän ironisesti ja minä olen nyökytellyt, mutta en yhtä ironisesti.) Pitkään hautuneet jutut ovat viimein kypsytelty loppuun ja käsitelty, oma elämä on muuttunut enemmän omaksi ja se tuntuu hyvältä. Kaiken hapuilun keskellä sitä on tainnut kasvaa enemmän itsekseen, ehkä jopa hippasen paremmaksi ja rohkeammaksi versioksi itsestäni. No, ehkä parina viimeisimpänä viikkona kaiken väsymyksen keskeltä sitä parempaa versiota ei ole voinut havaita, mutta muuten sellainen on tainnut pari kertaa peilissä vilahtaa.

IMG_1723

Lukemattomuus harmittaa toki, kun se on itselle niin luontainen tapa olla. Mutta lukeminen tai lukemattomuus on toisaalta hyvä mittari siinä, että miten elämässä ja omassa pääkopassa hommat sujuvat. Keväällä ja kesällä kun kävi läpi isoja juttuja, niin lukuinto ei varsinaisesti kukoistanut. Kesäkuussa luin yhden kirjan. Kun aloin kaivata lukemista, mutta keskittymiskyky oli heikko, niin tavailin pääasiassa helpohkoja nuortenkirjoja, lastenkirjoja ja mukanaan vieviä sarjiksia. Syyskuussa on mieli kuitenkin tyyntynyt siihen pisteeseen, että olen päässyt taas vähän vakavampienkin aikuisten kirjojen makuun. Se on voitto, jota sietää juhlia. Siitä tietää, että johan tästä noustaan.

Päätetään kuitenkin henkilökohtainen tilitys tähän, koska nyt kun on tapahtunut sellainen ihme, että olen vihdoin ja viimein saanut kirjoitettua kaikista kesä-, heinä-, ja elokuun aikana lukemisestani kirjoista blogiin, niin onhan se melkein ajankohtaista tehdä niistä kooste. Syyskuun kirjat tulevat sitten kuun lopus... joskus.


K E S Ä K U U 

Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu

H E I N Ä K U U 

Johan Bargum: Lyhykäisiä
Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä
Terhi Rannela: Jäämeri, jäähyväiset ja minä
Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari
Alison Bechdel: Hautuukoti - Tragikoominen perheeni

E L O K U U 
Alison Bechdel: Lepakkoelämää
Timo Parvela & Bjorn Sortland: Kepler62 – Kirja viisi: Virus
Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki
Timo Parvela: Paten aikakirjat
Alison Bechdel: Lepakkoelämää II
Alison Bechdel: Lepakkoelämää III
Timo Parvela: Paten jalkapallokirja


Yhteenvetona voi todeta, että kesäkuukausina pääpaino on tosiaan ollut lastenkirjoissa, nuortenkirjoissa ja sarjakuvissa. Pääaihe taas selvästi homoseksuaalisuus, sillä kuin Greenwellin kohutun kirjan, Rannelan aihetta käsittelevän trilogian ja Bechdelin sarjakuvia, joista muuten Hautuukoti on ehdottomasti paras kesällä lukemani teos. Huomionarvoista myös se, että Pitkäsen Kadonneiden eläinten saari oli arvostelukappale, muut olen lainannut kirjastosta. Kannan työt kotiin kirjaimellisesti.
 
Kesä on kuitenkin vääjäämättä kääntynyt lempivuodenaikaani syksyyn ja sen kunniaksi olen jopa saanut hankittua toimivan verkkoyhteyden kotiin. Asun sen verran paksujen kiviseinien sisässä, ettei tuo nettiyhteyden toimivuus ollutkaan ihan itsestäänselvyys. No, pari kuukautta ilman nettiä taisi tehdä vain hyvää. Tosin blogin päivittäminen vaati aina kotoa poistumista ja muiden blogeja olen lukenut lähinnä satunnaisesti, jos silloinkaan. Vaan nyt on netti ja mahdollisuus jumittaa kotona blogimaailman (ja Netflixin) ääressä. Ehkä vielä jonain sateisena syksypäivänä saan blogini tekniset ongelmatkin selätettyä. Katsotaan. 

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon!

10 kommenttia:

  1. Niin tuttuja fiiliksiä: kun henkilökohtaisessa elämässä myllertää, ei potkua riitä lukemiseen ja bloggaamiseen. Vaikka muutos olisi odotettu ja parempaan suuntaan, niin silti voi keskittymiskyky olla nollissa. Lopetin pitkäaikaisessa työpaikassa huhtikuussa ja siitä seurasi blogi- ja lukuväsymys vähän viiveellä: bloggasin kesäkuussa yhdestä kirjasta, samoin heinäkuussa. Pieni kevennys teki hyvää: nyt on taas fiilistä lukea ja kirjoittaa kirjoista enemmän kuin aikoihin! Niin, ja mulla on muuten kesäkirjakooste edelleen tekemättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutokset ovat usein stressaavia ja väsyttäviä, vaikka ne olisivatkin mieleisiä! Eikä se aina iskekään heti, vaan sitten, kun sille "romahdukselle" on aikaa ja tilaa.

      Ja vitsit se on ihana tunne, kun lukuinto palaa!

      Hei vielä ehtii hyvin tehdä kesäkirjakoosteet! :)

      Poista
  2. Kiva kuulla, että oot päässy taas lukemisen makuun! Itellä tuli jotenkin totaalinen stoppi kun harjoittelu Saagassa päättyi.. tai ehkä olen vaan lainannu vääränlaisia kirjoja. Hyllyssä on joku 10-15 kirjaa odottamassa lukemista, mutta mutta. Jos kirjasta aattelee, että se pitäis lukea, mutta joku aloittamisessa tökkii, niin onko hyllyssä sitten aivan vääriä kirjoja? Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kökkö! Ehkä sulla on nyt ihan väärät kirjat odottelemassa. Se "pitäis lukea" on harvoin kovin innostava ajatus... Lue jotain mitä mieli just nyt tekee!

      Poista
  3. Uusi, oma elämä – just niin! On tärkeää, että myllerrykset käy huolella läpi loppuun saakka, koska sitten on valmis jatkamaan matkaa eteenpäin uusilla eväillä.

    Lukeminen on tosiaan aika hyvä mittari sille, miten menee. Minullakin lukeminen silloin jää, jos on liikaa muuta, henkistä tai fyysistä.

    Hyviä lukuhetkiä paksujen seinien sisään ja valoa syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on! Ja on ihana huomata, että on siinä pisteessä, että matka tuntuu jatkuvan jo eteenpäin.

      Siis paljon lukevalle lukeminen kyllä heijastelee tosi hyvin oman elämän kulkua. Joskus olen lukemattomuudesta myös huomannut, että nyt menee elämässä vähän turhan lujaa, kun ei mukamas ehdi lukea. Jokaisessa päivässä tarvitsee olla se oma aika ja hetki, että voi lukea - tai tehdä mitä tahansa omaa juttua, mutta minulle se nyt yleensä on lukeminen. Jos ei edes hetkeksi ehdi istua alas lukemaan, niin ei hyvin pyyhi!

      Kiitos ja huikeaa syksyä sinullekin!

      Poista
  4. Onneksi maailmasta ei kirjat pienen lukutauon aikana minnekään katoa! Ja ihana kuulla, että intoa on alkanut taas löytää. Niin ne asiat pikkuhiljaa taas mullistustenkin jälkeen löytää uomansa ja palaa ehkä vähän entistä ehompinakin paikoilleen. <3

    Toivottavasti syksy tuo huippuja lukuhetkiä mukanaan, odotan ainakin jo innolla ajatuksiasi Roxane Gayn Bad Feminististä, jota somen mukaan olet lukemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eihän ne katoa, päinvastoin - pinot ovat valtavat! Ja uutta pukkaa koko ajan. Hitto! Täytyy kiriä... :D

      Niinhän se elämä potkii, että välillä täytyy vähän asetella palikoita uudelleen, mutta onneksi usein sen jälkeen ovat taas hyvässä kuosissa ja on hyvä jatkaa eteenpäin.

      Sain juuri luettua Bad Feministin ja vitsit, on niin paljon ajatuksia, etten tiedä millaisen ajatusoksennuksen täältä tuuttaan ulos :D

      Poista
  5. Tuttuja fiiliksiä. Kevät ja kesä oli rankkoja ja lukeminen vähäistä. Itsekin kevyttä silloin kun luin. Nyt syksyä kohden on alkanut lukeminenkin maistumaan. Kiva kuulla, että sullakin on alkanut kirjat taas maistumaan :) Tsemppiä ja lukuiloa syksyyn! <3 /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei surku, että sielläkin rankkaa. Mutta toivottavasti elämä voittaa! Tsempit sinnekin ja hyvää kirjamaniaa <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.