perjantai 22. syyskuuta 2017

Timo Parvela: Paten aikakirjat & Paten jalkapallokirja

IMG_0070

Timo Parvela:
Paten aikakirjat, s. 96, Tammi 2014
Paten jalkapallokirja, s. 106, Tammi 2015
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kirjastosta


Paluu työhön, jossa lastenkirjallisuus on keskeisessä asemassa, on patistanut lukemaan jälleen enemmän lastenkirjoja. Joku on saattanut huomatakin, että eihän blogini paljon muuta ulos tuuttaakaan kuin juttuja lastenkirjoista tai sarjakuvista tällä hetkellä. Hups. (Tulossa on kyllä juttua aikuistenkin kirjoista, jahka ehdin kirjoittaa!)

Lastenkirjojen kohdalla tutustumisen kohteena ovat olleet uutuudet, muiden vinkkaamat suosikit, muutamat pongaukset kirjaston hyllyistä ja hyväksi havaittujen kirjailijoiden teokset. Paten aikakirjat ja Paten jalkapallokirja lukeutuvat tähän viimeiseen kategoriaan, sillä onhan Parvela ollut kirjoittamassa esimerkiksi mahtavaa Kepler62 -kirjasarjaa, josta olen meuhkannut varmaan kyllästymiseen asti. Niin tutuille kuin tuntemattomille, niin töissä kuin töiden ulkopuolella. 

Pate-kirjojen kiinnostusta ei lainkaan vähentänyt se, että kuvittajana on toiminut Pasi Pitkänen, josta on nopeasti tullut yksi suosikeistani. Pitkänen on kuvittanut muun muassa Kepler62 -sarjan ja häneltä tuli keväällä oma kuvakirjakin Kadonneiden eläinten saari.

Paten aikakirjat ja Paten jalkapallokirja kertovat Patesta ja hänen kömmähdyksistään. Kirjojen hauskuus ja juju piilevät pitkälti siinä, että Paten tekee ja hölmöilee kaikenlaista, kun hän keksii jutuille omia merkityksiään ja ei nyt vain ole ihan kartalla siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Lukija toki on, ja siksi kirjoja lukiessa voikin kihertää naurusta tai tuntea myötähäpeää, vaikka Pate ei itse onneksi turhasta nolostu!

Paten aikakirjassa Paten erikoinen eno tulee kylään ja joutuu melkoisiin kommelluksiin Paten erinäisten ideoiden seurauksena. Eno on kyllä itsekin melkoinen puuhastelija... Paten ja enon seikkailuissa sotkeutuvat silmälasit, katoaa parta ja välillä on vaan pakko käydä sängynpohjalla mököttämässä, mutta onneksi monien käänteiden kautta päästään aika onnelliseen loppuun.

Vaikka jäin pohtimaan, että miten tarpeellinen oli aikuisten draama kaiken taustalla, esimerkiksi uima-altaaseen lentelevät viinilasit, vanhempien piilovinoilu ja rakkausdraaman päättyminen perinteisesti sormukseen sormessa? On ehkä turha näin aikuislukijana yrittää väkisin kaivella kirjasta sen suurempaa pointtia - en nimittäin vieläkään tiedä, mikä tarinan ydin oli - sillä lapsiin tämä kirja tuntuu iskevän täysillä ja sehän on tärkeintä. Hassuttelukirja siis.

Paten aikakirjojen jälkeen en ajatellut lukea enempää Paten toilailuista, mutta sitten työkaveri (tai siis, itseasiassa kaksi työkaveria!) kehotti kokeilemaan vielä kuitenkin Paten jalkapallokirjaa, joten luin senkin. Se kannatti. Paten jalkapallokirja oli parempi. 

Lämminhenkinen tarina viattomuudesta ja hyvyydestä, toisten auttamisesta ja välittämisestä. Samalla esiin nousi maailman nurja ja kurjakin puoli, kuinka elämä ei ole aina reilua eikä kivaa, mutta hyvyys synnyttää hyvyyttä. En olisi vähän turhankin humoristisen Paten aikakirjan jälkeen uskonut, että sarjan toinen kirja onnistuisi koskettamaan. Vaan niin kävi.

Pitkäsen kuvitus kirjoissa oli runsasta ja rönsyilevää, ja kirjoihin sopivaa. Vaikka itse fanitan enemmän Pitkäsen maalauksellista tyyliä, niin toisaalta pidin lapsena juuri tällaisesta tyylistä, joka näissä kirjoissa on.

Nämä kirjat sopivat nielestäni sekä hetki sitten lukemaan oppineille, että vähän vanhemmillekin koululaisille. Nämä ovat helppolukuisia, mutta kuitenkin on vähän enemmän luettavaa ja pureskeltavaa. Paten aikakirjoja en ensimmäisenä kenenkään käteen tyrkkäisi, mutta Paten jalkapallokirjan kyllä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.