tiistai 17. lokakuuta 2017

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista

IMG_1742

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista, Otava 2017
Suomentanut: Marianna Kurtto
Sivut: 285
Alkuteos: The Thing About Jellyfish 2015
Kirjastosta

Syyskuun kaunein ja kaihoisin kirja oli Ali Benjaminin Mitä sain tiedää meduusoista. Vaikka olen viime aikoina lukenut toinen toistaan hienompia lastenkirjoja (joita yritän ehtiä tuoda blogiinkin), niin Mitä sain tietää meduusoista pääsi silti yllättämään. Se on kuin tietokirja romaanin sisällä, ja millainen romaani se onkaan!

Mitä sain tietää meduusoista on haikea kirja, kertomus surusta ja siitä millaista on menettää hyvä ystävänsä. Millaista on menettää hyvä ystävänsä ilman selitystä, niin ettei ole ehtinyt pyytää anteeksi hölmöä tekoaan. Suzy menettää Fannyn juuri niin, ilman selityksiä, ehtimättä pyytää anteeksi. Akvaariotalossa hän seisoo katsomassa meduusoja ja pian hän ottaa niistä selvää. Hän päättää selvittää jotain tärkeää. Niin hän ja lukija saavat tietää aika paljon meduusoista.

Benjamin käsittelee kirjassaan menetystä ja surua hienosti. Hän rakentaa tarinan, joka näyttää millaisia muotoja suru voi saada. Käsittämätöntä on vaikea käsitellä, voi olla helpompi keskittyä aivan muuhun. Vaikka meduusoihin. 

Surun lisäksi kirjassa käsitellään ystävyyttä, kasvamista ja erilaisuuttakin. Ei kaikkien tarvitse haluta näyttää söpöiltä tai ihastua. Ja joskus se oma läheisin voi muuttua niin, ettei toista meinaa enää tuntea. Sellaista tapahtuu elämässä.

Sitten on tietoa meduusoista niin, että sen lukee kuin huomaamattaan. Kirjan lukemisen jälkeen ei voi olla kuin vaikuttunut hienosta tarinasta ja kaikesta uudesta tiedosta, jonka on itseensä imenyt. Tällaisia kirjoja lisää, kiitos!

Mitä sain tietää meduusoista on kirja, jota mielelläni suosittelen niin lapsille kuin aikuisillekin. Se ei ole vain hyvä lastenkirja, vaan hyvä kirja kaikille. Loistava romaani myös hänelle, joka lukee mielellään (ja ehkä romaaneja mieluummin) tietokirjoja.

6 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kirjasta. En tietenkään voi puhua kuin aikuisen näkökulmasta, mutta minusta lukijaa ei tässä todella vähätelty. Surullinen mutta ihana kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihana surullinen kirja!
      Minustakaan lukijaa ei vähätellä, ja siksi kirja on jotenkin niin vahva, että menee myös vanhemmalle lukijalle.

      Poista
  2. Pinossa on, kiinnostaa kovasti. Suru on vaikea aihe aikuistenkin kanssa, saati sitten lasten ja nuorten. Onneksi rohkeita kirjailijoita on, tarinoilla on niin hieno ja suuri voima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, toivottavasti luet pian! Olis kiva kuulla sun mietteitä tästä. Suru on vaikea aihe, mutta minusta tässä on onnistuttu hyvin.

      Poista
  3. Vaikuttaa ihanalta kirjalta. Luen harvemmin lasten- ja nuortenkirjoja, mutta sellaiset, jotka sopivat erityisen hyvin myös aikuisille lukijoille, kiinnostavat kovasti. Täytyy lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihana, surullinen, mutta suloinen. Suosittelen :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.