perjantai 1. joulukuuta 2017

Hyvästi marraskuu

IMG_0652

Niin vain päättyi loputtoman pitkältä ja sielua nakertavan synkältä tuntunut marraskuu. Ei tule ikävä. Koko kuukauden energialevelit olivat miinuksen puolella huolimatta siitä, oliko nukkunut viisi vai viisitoista tuntia. Peiliin katsominen tuntui päivä päivältä kurjemmalta, kun takaisin katsoi aina vain se sama väsynyt naama ja kahvinkulutukseni olisi riittänyt synnyttämään varmaan kolme vatsahaavaa. Välillä mietin, että miten kukaan voi selvitä tästä hengissä ja miten itse on ikinä aiemmin onnistunut siinä. Onko marraskuu ollut aina näin raskas? 

 IMG_0653

Välillä musertavan pimeältä tuntuneen marraskuun keskellä ollut ehkä tärkeämpää kuin koskaan keskittyä niihin elämään hyviin juttuihin ja tehdä asioita, joista nauttii. Vaikka välillä se onkin tuntunut melkoiselta väkisin väkertämiseltä.

Hyviä juttuja on ollut esimerkiksi töissä. Vaikka aamuherätykset ovat tuntuneet lähinnä itsensä kiduttamiselta, niin kivoihin työjuttuihin uppoutuminen on kuitenkin saanut hetkeksi unohtamaan pimeyden ikkunan takana. Ja kun välillä ei ole muuta jaksanut tehdä kuin käydä töissä, niin onhan se tärkeää, että se on tuntunut mukavalta. Marraskuun viimeisenä päivänä pääsin kouluttautumaan Tampereelle, josta nämä kuvat, ja se toi kyllä iloa ja uskoa siihen mitä tekee.

Työjutuista voikin sitten siirtyä leppoisasti opiskelujuttuihin, sillä marraskuussa onnistuin vihdoin ja viimein tekemään ja palauttamaan yhden raportin, joka on roikkunut aika monta kuukautta (...) ja josta on riippunut yhdeksän opintopistettä. Nyt on pisteet tallella ja aivan aidon rehellisesti puuttuu enää oppari. Jes.

Työ- ja koulujuttujen vastapainoksi tein onneksi muutakin. Kavereiden kanssa ei pahemmin ole kahvikupillisia tai suklaakakkupaloja laskeskeltu, kun on tavattu. Välillä on vaihdettu kuulumisia, välillä haukotuksia, mutta väliäkö sillä, kun on saanut sentään haukotella hyvässä seurassa. 

Marraskuussa kävin myös Taideakatemian yössä, joka on Turun Taideakatemian opiskelijoiden järjestämä ilmaistapahtuma täynnä ohjelmaa; tanssia, sirkusta, teatteria, musiikkia ja paljon muutakin. Taisin olla ensimmäistä kertaa, ja kylläpä vaan voi inspiroitua siitä mitä muut tekevät!

Marraskuun tärkein voimavara oli silti niinkin yksinkertainen juttu kuin iltakävelyt. Jossain kaiken väsymyksen seassa kahlatessani tajusin, ettei marraskuusta vaan tule mitään, jos en liiku ulkona. Vaikka lähteminen on ollut usein aika haastavaa, niin joka kerta se on kannattanut. Pimeydessä kävely tuntuu myös aika lohdulliselta, suojaisalta ja toisaalta kaupungin valoissa kävely on aika tunnelmallista. Vaikka ajatus tuntuisi karseammalta kuin mikään, niin suosittelen. Vaikutus mielialaan on ollut täällä ainakin aivan oleellinen.

IMG_0685

Lisäksi luin, tietenkin. Pääasiassa lastenkirjoja, joista suuri osa Finlandia-ehdokkaita.

M A R R A S K U U N  K I R J A T

Björn Sortland & Timo Parvela: Kepler62 - Kirja kuusi: Salaisuus (Arvio tulossa)
 
Kaj Korkea-Aho & Ted Forsström: Zoo! Viraalit nerot (Arvio tulossa)
Camilla Sten & Viveca Sten: Synkät vedet 1 - Syvyyksissä (Arvio tulossa)
Ninka Reittu: Sinä olet superrakas (Arvio tulossa)
Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (Arvio tulossa)
Sanna Mander: Avain hukassa (Arvio tulossa)
Liv Strömquist: Nousu & tuho (Arvio tulossa) 

Kuukauden paras teos oli ehdottomasti Liv Strömquistin sarjakuva-albumi Nousu & Tuho, joka herätti niin paljon ajatuksia, etten varmaan saa niistä edes puolia kirjoitettua ulos. Pidin myös kovasti Ninka Reittun kirjasta Sinä olet superrakas ja Finlandia-palkinnon napannut Sanna Manderin Avain hukassakin oli oikein hyvä. Blogitekstit tulevat jahka ehdin ja jaksan kirjoitella, ja keksin jostain tarpeeksi valoa kuvata kirjoja. Asuntooni kun ei tällä hetkellä tihku valoa mistään.

Toivotaan valoisampia hetkiä, energisempiä päiviä ja tunnelmallisia iltoja! Teille, minulle, kaikille!

2 kommenttia:

  1. Hienoa Katri, että sait sen roikkumaan jääneen koulutehtävän tehtyä! On kyllä tärkeää, että on mukava työpaikka ja ihanat työkaverit, se auttaa melkoisesti jaksamaan kaiken pimeyden keskellä. Ja tietenkin ystävät <3 Kohta on joulu ja pikku hiljaa aletaan oottelee kevättä ja valoa. Niin se oravanpyörä pyörii :) Tsemppiä ja valoa loppuvuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olenpa tässä itsekin itsestäni harvinaisen ylpeä. Seuraavaksi sitten se oppari ;)

      Kiitos ja samoin!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössä roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.